Punapukuinen nainen ja syöpä: EN MINÄ YKSIN JAKSAISI

(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

En minä aina ole iloinen, en kaikkiin juhliin lähde – en jaksa huolellisesti laittaa kasvojani, että sanoisivat: Mutta sinähän näytät ihan hyvältä! En minä joka päivä jaksa kuvitella eläväni aivan tavallista elämää.

Mutta silloinkin tunnen, miten rukous kantaa. Ystävien rukoukset. Rukoukset luostareissa. Tuohus, sytytetty ihmeitätekevän ikonin eteen.

Nouskoon minun rukoukseni niin kuin…

Niin yksinkertaista: Herra armahda, Herra armahda, Herra…

Pieni valkoinen koira tulee viereeni ikonien ääreen, kallistaa päätään, kun luen ääneen Optinan isien rukousta, on kuin ymmärtäisi kaiken. Mistä kukaan tietää?

Niin yksinkertaista – merkillinen ilo tulvii minuun, ei se ole vain ilo, kuin rauha mutta ei se ole vain rauha –

Pyhän hipaisu; ja siinä he ovat kaikki

Jumalansynnyttäjä (Kaikkien murheellisten ilo!) pyhä Panteleimon (palkatta parantaja), pyhittäjä-äiti Maria, pyhä Nektarios, pappismarttyyri Aleksander…

 

Rukoilkaa Jumalaa minun syntisen puolesta.

, , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: