Sivallus: Pulikkaa väliin

27/07/2015

sivallus

VASTARANNANKIISKI seisoskeli kesälomallaan usein  paikallisen marketin kassajonossa. Kassan liukuhihnalla on tapana erotella kunkin asiakkaan ostokset puisella pulikalla, joka osoittaa kassahenkilölle kohdan, johon edellisen asiakkaan ostokset päättyvät ja josta seuraavan asiakkaan tavarat alkavat.

Vastarannankiiski on kiinnittänyt huomiota siihen, että joillekin ihmisille on aivan erityisen tärkeää, että heidän tavaransa on selkeästi rajattu muiden ostoksista pulikalla.

Ärhäkimmille ei riitä edes se, että edellinen asiakas pitää vaikkapa kättään hihnalla poikittain niin, että raja on selvä – pulikka on saatava ja iskettävä demonstratiivisesti hihnalle hinnalla millä hyvänsä ennen kuin he voivat edes ajatella ostoskorinsa tyhjentämistä hihnalle. Pahimmassa tapauksessa pulikattomuus saattaisi nääs johtaa jopa asioista kauheimpaan: muutaman sanan keskusteluun tuntemattoman kanssa!

MITÄS TUTTUA tässä onkaan? Olemme kirkon jäseninä kaivautuneet omiin rajattuihin poteroihimme milloin minkäkin määreen tai ominaisuuden mukaan: syntymäortodoksit vs. käännynnäiset / vanhat venäläiset vs. maahanmuuttajavenäläiset / Valamossa kääntyneet vs. seurakunnissa kirkkoon liitetyt /sen ja sen piispan tai papin ystävät, rippilapset, perässähiihtäjät vs. sen toisen piispan tai papin vastaavat / venäläisen ortodoksian ihailijat vs. kreikkalaisen ortodoksian ihailijat / ekumeenisen toiminnan kannattajat vs. siihen kriittisesti suhtautuvat / ”konservatiivit” vs. ”liberaalit”… Listaa voisi jatkaa loputtomiin, tässä tuodaan esiin vain esimerkkejä: jokaisessa välissä on aina kova, puinen pulikka.

Mitäs ortodoksisen kirkon perinne sanoo tällaisesta?

”Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?  Kun toinen sanoo: ’Minä olen Paavalin puolta’, ja toinen: ’Minä olen Apolloksen’, ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?  Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus”. (1 Kor 3: 3-9)

Vastarannankiiski on lapsesta saakka ollut jonkinasteinen pessimisti, murehtija ja asioiden ikävien puolien näkijä. Geeneillä on siinä varmaan osuutensa, kasvatuksella ehkä omansa ja omalla heikolla uskolla se kaikkein suurin osuus. Sinapinsiemenen vertainen usko riittäisi siirtämään vuoria, jo hyvin paljon pienempi riittäisi antamaan huojentavan luottamuksen edes siihen, että asiamme ovat Jumalan kädessä ja ohjauksessa.

KULUNEENA talvikautena tapahtui keskuudessamme  useita sellaisia asioita, jotka olisivat saaneet jäädä tapahtumatta, asioita jotka ovat jakaneet meitä leireihin, asioita, jotka ovat häpäisseet enemmän kuin kirkastaneet Kristusta, asioita, jotka ovat antaneet maailmalle huonon todistuksen Totuudesta.

Vastarannakiiski haastaakin nyt kaikki uskonveljensä- ja sisarensa pulikanpoistotalkoisiin! Kannustakoon tämän kesän vehreys, runsaiden sateiden virvoittaman luonnon kauneus ja kukkaloisto meitä kaikkia näkemään Jumalan kuva lähimmäisissämme – jopa siinä kaikkein ärsyttävimmässä besserwisserissä, joka aina kailottaa ”varmoja” mielipiteitään niin yhteisissä tapaamisissa kuin vaikkapa sosiaalisessa mediassa. Meillä on kuitenkin yhteinen Tie ja Matka eivätkä erottelevat pulikat kuulu lainkaan niiden tarpeistoon! Kaikkia,erottelematta, kutsutaan pelastukseen!

Hyvää ja virvoittavaa loppukesää kaikille kanssakulkijoille! Jumala siunaa.

Vastarannankiiski

, , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: