Jumalansynnyttäjän, Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen

14/08/2015

Saarnavuorossa

(Ikonikuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

(Ikonikuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

”Ylistä sieluni, Jumalanäidin kunniallista siirtymistä maasta taivaaseen”.

(Kanonin 9. veisun liitelauselma`)

Viettäessämme Herran Äidin kuolonuneen nukkumisen juhlaa vietämme erästä kaikkein vanhinta Jumalansynnyttäjän juhlaa.  Vanhin on toisen joulupäivän juhla Neitsyt Marian kunniaksi.  Suomenkielellä juhlan nimitys on ilmaistava monella sanalla, mutta kirkkoslaaviksi se on Uspenie, kreikaksi Koimésis tai englanniksi Dormition.  Näissä kielissä juhlan nimi on käsite, joka sellaisenaan on ymmärrettävissä.  Juhlan tapahtumat perustuvat Raamatun ulkopuoliseen materiaaliin, Jaakobin protoevankeliumiin.  Kuolemansa aikoihin, kuten uskotaan Herran Äiti eli apostoli Johanneksen kodissa Siionin vuorella Jerusalemissa.  Marian kuoleman lähestyessä opetuslapset lukuun ottamatta Tuomasta saapuivat Neitsyt Marian luo pyhään kaupunkiin.  Apostolien lisäksi paikalla mainitaan olleen myös apostoli Paavali ja hänen oppilaansa piispat Dionysios Areopagita, Hierotheos ja Timoteos.  Jeesus itse saapui vastaanottamaan kuolevan äitinsä sielun.  Ja kun Tuomas myöhästyneenä saapui paikalle, hän sai kokea tyhjän haudan ihmeen.  Herran Äidin ruumis kirkastetussa olemuksessaan oli siirtynyt taivaaseen.

Neitsyt Marian haudasta tuli pian pyhiinvaelluspaikka, jossa pidettiin rukouspalveluksia ja pyydettiin Neitsyt Marian esirukouksia.  Näin syntyi vähitellen paikallinen juhla Neitsyt Marian kunniaksi.  Jerusalemin paikallisen juhlan vietto yleistyi muualla 300- luvulla ja levisi itäisen kristikunnan alueella kirkolliskokousten aikana Efeson kirkolliskokouksesta 430 alkaen.  Neitsyt Marian olemus oli keskeisellä sijalla pohdittaessa Jeesuksen olemusta Jumalana ja ihmisenä. *

Jumalansynnyttäjän kuolinuneen nukkumisen muistolle omistettuja kirkkoja ja luostareita on lukematon joukko ympäri maailmaa.  Niihin saapuu jatkuvasti pyhiinvaeltajia kääntyen Jumalanäidin puoleen esirukouspyynnöin. ”Ota, oi elävän Jumalan Äiti , vastaan meidän lähtövirtemme Sinulle ja valistavalla jumalallisella armollasi suojele meitä. Suo hallitsijoille viisautta, Kristusta rakastavalle kansalle rauha ja meille, jotka sinulle veisaamme, synninpäästö ja pelastus.” (Kanonin troprari)   Ja juhlaan liittyy myös mitä vaikuttavimpia kirkkosävellyksiä.

Kiistelemättä Herran Äidin kuolinuneen nukkumisen historiallisista faktoista ortodoksinen traditio selvästi ja vankkumatta kunnioittaa tapahtuman keskeistä asiaa:

Neitsyt Maria koki poikansa tavoin fyysisen kuoleman, ja Marian ruumis – Jeesuksen ruumin tavoin – nousi ylös kuolleista ja Maria otettiin ylös taivaaseen ruumiineen ja sieluineen.  Hän on ohittanut kuoleman ja tuomion sekä elää kokonaisuudessaan tulevassa ajassa ja tulevassa maailmassa.  Ruumiin ylösnousemus, jota kaikki kristityt odottavat, on hänen kohdallaan tapahtunut ennakkoon ja on toteutunut tosiasia.  Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hän olisi luopunut ihmisyydestä ja hänet olisi asetettu muihin ihmisiin verrattuna eri kategoriaan.  Sillä mehän kaikki toivomme saavamme joskus tulevaisuudessa jakaa saman ruumiin ylösnousemuksen kunnian ja kirkkauden, missä hän on jo nyt.

Jumalanäiti on jatkuva esirukoilija meidän puolestamme.  Jeesuksen sanoissa ristillä: ”Äiti, katso poikasi…poika, katso äitisi” (Joh 19:26,27) kirkko on aina nähnyt Marian ylimaallisen äitiyden: hän ei ole ainoastaan äiti Johannekselle, vaan kaikille Jumalan lapsille.  Jumalan kirkkaudessa Poikansa kanssa hän äitinä pitää huolta kaikista ja ottaa syleilyynsä koko maailman: ” Oi Jumalansynnyttäjä, Sinä synnyttäessäsi säilytit neitsyyden ja kuolonuneen nukkuessasi et maailmaa hyljännyt.  Sinä elämän äitinä menit Elämän tykö ja rukouksillasi päästät kuolemasta meidän sielumme.”-  ”Esirukouksissaan väsymätöntä Jumalansynnyttäjää ja puolustuksissaan horjumatonta toivoa ei hauta ja kuolema valtaansa saaneet, sillä hänet niin kuin Elämän äidin, saattoi elämään Hän, joka oli asunut ainaisessa Neitseessä.” (juhlan tropari ja kontakki)

 

Isä  Olavi  Merras

 

*Jumalansynnyttäjän kuolinuneen nukkumisen juhlan taustaa, syntyä, sisältöä ja sanomaa valottaa erinomaisesti teos: On the dormition of Mary; early patristic homilies.  St. Vladimir’Seminary Press, Crestwood, NY 1998

, , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: