Terveiset Oulusta!

Isä Marko Patronen (Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Isä Marko Patronen esittelee minulle Oulun katedraalin uusia seinämaalauksia. (Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

AURINKO PAISTOI aivan keskikesästi ensimmäisenä Oulun-päivänäni – ja tällaista säätä on luvassa koko vierailuni ajaksi! Kun kävelin Oulun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran, isä Marko Patrosen, kanssa hitaasti hitaasti ravintola Creciasta kohti Pyhän Kolminaisuuden katedraalia, halki Heinätorin, jossa nuoret ihmiset pitivät pikku piknikkejään tai muuten vain hankkivat kesän viime rusketusta makoilemalla pikku pikku bikineissään nurmikolla, ei mitenkään tahtonut uskoa, että kesä on kääntymässä alkusyksyksi, elokuu lopuillaan.

Mutta kuumuus ei ollut ahdistavaa, koska raikas merituuli puhalsi – ei kylmänä viimana, vaan melkein hellänä hyväilynä.

(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Sain nauttia lounaalla aidoista kreikkalaisista herkuista ravintola Creciassa, joka muuten on valittu koko Suomen parhaaksi kreikkalaiseksi ravintolaksi. Omistajat ovat ortodokseja ja osallistuvat erittäin aktiivisesti seurakunnan toimintaan. (Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

 

ISÄ MARKOLLA on uskomattoman laajat tiedot myös kotikaupunkinsa historiasta – sain kuulla kertomuksia Heinätorista, sain kuulla pikkulasten ryöstämisestä Ison vihan aikaan – Hailuodossa tapahtuneesta julmasta teurastuksesta: kaikki historia ei ole yksinomaan kaunista ja menneisyyden kaipuuta herättävää.

Isä Marko esitteli minulle katedraalia, erityisesti sen upeita ikoneita ja seinämaalauksia; toki olen käynyt katedraalissa aikaisemmin useammankin kerran niin metropoliitta Leon kuin metropoliitta Ambrosiuksen aikaan – mutta niistä ajoista on monia, monia vuosia, ja muutokset ovat olleet suorastaan huikeita. Seinämaalausprojekti ei ole vielä valmis – mutta voin kuvitella, millainen lopputulos on.

(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

Osa jo valmistuneista kauniista ja koskettavista ikoneista Pyhän Kolminaisuuden katedraalissa.(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti )

OULUN SEUDULLA on perinteisesti ollut erittäin lahjakkaita ikonimaalareita, ja niin on yhä tänä päivänä: uudet työt ovat heidän käsialaansa – ja pahoittelen suuresti, ettei tämän kertaisen Oulun-vierailuni yhteyteen saatu mahtumaan heidän haastatteluitaan, heidän kertomuksiaan siitä, mikä heidät johdatti ikonimaalauksen pariin ja mitä työ heille merkitsee.

Myös sitä pahoittelen, ettei Oulun hiippakuntapiispa metropoliitta Elia ollut halukas antamaan haastattelua Simeonille ja Hannalle, vaikka olisi ollut todella kiintoisaa kuulla hänen ensi vaikutelmiaan ja näkemyksiään tästä laajasta hiippakunnasta.

MUTTA OULUN ortodoksinen seurakunta on hyvin virkeä ja toimelias – tiedot siitä vain eivät tahdo kantautua kovin kauas, eivät ainakaan pääkaupunkiseudulle. Ja tässä ajatuksiini väistämättä tulee kaksi murheellista asiaa: ensiksikin maan suurin seurakunta Helsinki lienee niin keskittynyt omaan suuruuteensa, ettei näkeminen yllä pohjoisille seuduille, ja toiseksi valtakunnallisen lehden puutteen voi konkreettisesti huomata tässä hiippakunnat eriyttävässä lehtijaossa. Mutta se on toinen juttu. Nyt ollaan Oulussa.

Ja joka tapauksessa Simeon ja Hanna -verkkolehden lukijat saavat tutustua jatkossa muutamiin seurakunnan keskeisessä asemassa oleviin työntekijöihin, Taiteiden yön tapahtumiin Pyhän Kominaisuuden katedraalissa, ja oululaiseen elämänmenoon muutenkin.

OULUUN ON tultava uudestaan! Ja – miksipä ei tehdä pyhiinvaellusretkeä myös näille tienoille: Oulun seurakuntahan on toki muutakin kuin Oulun yhä kasvava kaupunki!

 

Hellevi Matihalti

, , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: