Kalastajat – Kirkon tukipylväät

26/09/2015

Saarnavuorossa

 

(Ikonikuva/Photo: orthodox.net )

(Ikonikuva/Photo: orthodox.net )

Luukkaan sunnuntai (18. helluntainjälkeinen sunnuntai )

 

Luukas 5:1-11
  1. Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa,
  2. hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan.
  3. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.
  4. Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.”
  5. Tähän Simon vastasi: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.”
  6. Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät.
  7. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota.
  8. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.”
  9. Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden,
  10. samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.”
  11. He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.

 

Päivän teksti kertoo, että olemme vuoden kierrossa siirtyneet syksyyn, ja on alkanut Luukkaan evankeliumiperikooppien lukujaksot. Sunnuntaitekstit alkavat siitä, mikä on uskon perusta ja mitä Luukas haluaa lukijoilleen viestittää kristinuskon lähtökohdista. Yllä mainittu tekstihän kertoo kolmen apostolin Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kutsumisesta opetuslapsiksi.

Tarina on yksinkertainen, vaikka teksti itsessään tuokin esiin muutamia mielenkiintoisia näkökulmia kalastaja-opetuslasten uutta tehtävää pohdittaessa.  Verkkojen heittäminen syvälle veteen kertoo aivan uudenlaisesta käyttäytymismallista ja elämän perusteellisesta muutoksesta.  Kertomuksen verkoilla pyydystettiin vain pinnalla olevia kalaparvia. Jeesuksen ohjeen mukaan toimiessaan opetuslapset huomaavat olevansa aivan ennen tuntemattoman maailmankuvan edessä. He tunnistavat Jeesuksessa Jumalan Pojan, joka muutti heidän elämäänsä todella syvältä ja radikaalisti täysin toisenlaiseksi. Kalakavereista tuli lähetyssaarnaajia ja evankeliumin levittäjiä varhaiskirkossa Luukkaan evankeliumin perusnäkemyksen mukaan pakanain maailmassa.

Apostoli Paavali kutsuu kolmea ensimmäistä opetuslasta kirkon pylväiksi juutalaiskristillisessa yhteisössä.  ”Kun Jaakob, Keefas ja Johannes, joita pidettiin seurakunnan pylväinä, käsittivät, minkä tehtävän Jumala oli minulle armossaan antanut, he ojensivat minulle ja Barnabakselle kätensä yhteistyön merkiksi: meidän oli määrä mennä vieraiden kansojen, heidän taas juutalaisten keskuuteen.”(Gal 2:9)  Heidän sijoittamisensa Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen teksteihin on viesti niille, jotka olivat seuranneet näitä apostoleja Luukkaan  aikoina. He kirkon tukipylväinä edustavat myös hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta. Ja tätähän apostoli Paavali korostaa voimakkaasti heihin liittyen Galatalais- ja Roomalaiskirjeissään.

Opetustilanne Gennesaretin järven rannalla on Luukkaan kokonaissanoman  kannalta mielenkiintoinen. Matteuksen evankeliumissa puhutaan profeetta Jesajaa lainaten pakanain Galileasta  (Matt 4:14,15).  Niinpä galilealaiset aikansa juutalaisten silmissä eivät olleet oikeita uskovia vaan eräänlaisia pakanoita.  Luukkaan evankeliumissa Jeesuksen toiminta alkaa Galileasta. Jeesus opettaa kansaa järven rannalla, astuu Simon Pietarin veneeseen opettaen siitä ja sitten myöhemmin käskee heittää verkot syvään veteen. Tällä kaikella on symbolinen merkitys. Gennesaretin järvi edustaa roomalaista merta. Niinpä Luukas tässä yhteydessä moittiikin Pietarin seuraajia heidän haluttomuudestaan etsiä kristinuskon kandidaatteja pakanoiden keskuudesta. Hän kertoo heille sen, että jos he ovat keskittyneitä toimimaan vain ”turvallisilla rannoilla”eli jos he saarnaavat vain juutalaisille, heidän ponnistelunsa ovat turhia, sen sijaan, että he seuraisivat Paavalia pakanalliseen Rooman valtakuntaan ja näkisivät työnsä hedelmät Paavalin jälkiä seuraten.

Pietarin täytyy tunnustaa, että hän itse ei ole vähemmän ”syntinen” kuin pakanat suhteessa Jeesukseen. Hänen täytyy totella Jeesuksen käskyä osoittamalla itselleen, kuinka näiden pakanoiden ahkera palveleminen tuottaa menestyksen kruunun. Vain silloin hän todella voi muuttua Pietariksi, kallioksi. Ja toisten pilarien, Sebedeuksen jahkailevien poikien, täytyy myös samoin voittaa vastahakoisuutensa ja arkuutensa sekä päättäväisesti seurata Pietaria johtajanaan.

Näin päivän evankeliumi luo mielenkiintoisia näkymiä Vapahtajan sanoman ja opetuksen ymmärtämiseen.

 

Isä Olavi  Merras

, , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: