Pääkirjoitus: Seurakuntavaalit lähestyvät

22/10/2015

pääkirjoitus

10414482_878524222177380_8817667515862902594_n

SEURAKUNTIEN VALTUUSTOJEN vaaleihin on aikaa runsas viikko.

Valtuustoehdokkaiden nimet ovat kyllä tiedossa – mutta muutapa tavallinen seurakuntalainen juuri ehdokkaista tietää. Sentään tämän, mikä Laissa ortodoksisesta kirkosta 49 & sanotaan:

Vaalikelpoinen seurakunnan luottamustoimiin on ortodoksisesta kristillisestä vakaumuksesta tunnettu äänioikeutettu seurakunnan jäsen, joka ei ole vajaavaltainen. Vaalikelpoisia seurakunnanvaltuuston ja seurakunnanneuvoston luottamustoimiin eivät kuitenkaan ole kyseisen seurakunnan päätoimiset työntekijät.

 Tuskin kumminkaan lienee mittaria, millä ortodoksista kristillistä vakaumusta seurakuntalaisissa voitaisiin mitata; ainakin olettaisi, että tähän määritelmään sisältyy edes keskimääräinen tieto ja ymmärrys siitä, mitä ortodoksisuus on ja mitä se ei ole.

SILTI ESIMERKIKSI uusi seurakunnan jäsen, kirkkoon hiljattain liitetty tai toisesta seurakunnasta muuttanut, tuskin tuntee vielä kovinkaan hyvin ehdokkaina olevia henkilöitä. Siinäpä sitten mennään uurnille, mikäli mennään, äänestämään tutuntutun suosittelemaa mukavaa miestä tai maallisessa käytännössä suosituin termein ”naisena minä äänestän naista”.

Siksi olisi äärettömän tärkeää, että ehdokkaista saisi riittävissä ajoin riittävästi tietoa, jotta voisi tehdä valintansa vilpittömästi seurakunnan ja kirkon etua ajatellen. Kun esimerkiksi Helsingin ortodoksisen seurakunnan julkaisemassa melkein-hiippakuntalehti Ortodoksiviestissä seurakuntien ehdokasesittelyt ovat vasta 23.10. ilmestyvässä numerossa, äänestäjälle tuskin jää arjessaan kovin runsaasti aikaa perehtyä ehdokkaiden syvimpään ajatteluun. Sikäli kuin se esittelyissä tulee esille.

Tämä mahdollistaa monesti esiintuomamme keskittämisen, jolloin tietyllä ryhmällä on parhaat mahdollisuudet saada ”omat ihmiset” enemmistöksi seurakuntansa korkeimpaan päättävään elimeen.

SILLÄ SEURAKUNNANVALTUUSTONHAN pitäisi olla tuo korkein päättävä elin. Mutta jokainen, joka on pikkusormensakin tullut valtuustotyöskentelylle antaneeksi, tietää, että näin ei ole.

Todellista valtaa pitää neuvosto, jonka valtuusto valitsee. Taktisesti on silloin tärkeää, että valtuustossa on ”omia ihmisiä”. Tietyillä ryhmittymillä on mainiot menetelmät viestittää niin vanhoille äänestäjilleen kuin näiden kautta myös uusille ja epävarmoille ne oikeat henkilöt.

VAIKKAKIN SEURAKUNNAN sisäiset asiat ja valinnat tekee neuvosto – poikkeuksena toistaiseksi kirkkoherran vaali – on valtuustolla äärimmäisen tärkeä tehtävä: uuden kirkolliskokouksen edustajien valitsijahenkilöisen valinta.

Kuten olemme monesti todenneet: tässä kohdin demokratia on totaalisen näennäistä. Demokratiaa syvästi kannattavat, korkeassakin asemassa olevat kirkkomme päättäjät eivät lainkaan näe, että tämä on demokratian irvikuva. Todellisessa edustuksellisessa demokratiassa kansa valitsee eduskunnan – niin tulisi myös kirkossa seurakuntalaisten saada valita kirkolliskokousedustajat. Ja ainakin, jos tämä nyt olisi äärettömän hankalaa, valinnan tulisi olla valtuuston suoraan tekemä. Valitsijoiden valitseminen edesauttaa pelkkää kähmintää.

TÄMÄN TÄRKEÄN valinnan uusi valtuusto tekee lähes ensimmäisenä merkittävänä työnään. Ja näinpä onkin, että tulevatkaan seurakuntavaalit eivät vaikuta vain oman seurakunnan asioihin: niillä määrätään myös kirkkomme tulevaisuus.

Nyt jo riittävän monet ihmiset ovat huolestuneita, jopa syvästi järkyttyneitä kirkkomme nykytilanteesta.

Kysymys kuuluu: haluammeko, että kirkkomme kulkee edelleen suuntaan, joka nyt on vallitseva – vai haluammeko muutosta, haluammeko kirkkomme olevan todellinen ortodoksinen kirkko.

Mitä pienemmäksi äänestysprosentti jää – kuten pelkäämme tapahtuvan – sitä varmemmin etenemme suuntaan, joka kohta erottaa meidän muista aidosti ortodoksisista kirkoista.

 

Hellevi Matihalti                         Aristarkos Sirviö

, , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: