Andran matkapäiväkirja 4

21.-23.10

Olen ollut joka päivä selvittelemässä paperiasioita; sain myös silmälasit ja kävimme uimassa. Näinä päivinä on ollut hienoa syksyistä säätä, välillä vesisadetta ja välillä on aurinko paistanut. Ruska on ollut parhaimmillaan, mutta vielä löytyy vihreitä puita.

 Romaniassa nykyään lukion nimen sisältää jonkun historiallinen henkilö.(Kuva/photo:  Liceul Matei Basarab / Matei Basarab lukio) 

Romaniassa nykyään lukion nimen sisältää jonkun historiallinen henkilö.Matei Basarab lukio Bukarestissa puettuna syysvaatteisiin. (22.10.2015)(Kuva/photo:  Liceul Matei Basarab / Matei Basarab lukio)

Paperien selvittelyssä on ollut mielessäni koko ajan suomalainen järjestelmä. Vaikka Suomessakin on byrokratiaa, on myös tarpeeksi usein tiettyä täsmällisyyttä. Ja monia asioita voi hoitaa myös puhelimitse tai sähköpostitse. Aikataulut pitävät paikkansa ja tietää edes suurin piirtein, paljonko on varattava aikaa asiointiin. Toivon samanlaisia piirteitä Romaniaan, ennustettavuutta ja täsmällisyyttä.
Otto on tällä viikolla viettänyt aikaa samana vuonna syntyneen Ana-serkkunsa serkkunsa kanssa. Romaniassa Anna saa muodon Ana.

Otto ratsastamassa Anan porolla. (23.10.2015). (Kuva/Photo: Andra Aldea-Löppönen)

Otto ratsastamassa Anan porolla. (23.10.2015). (Kuva/Photo: Andra Aldea-Löppönen)

Ehkä paras hetki on ollut vauvauinti perjantaina. Olimme samalla kurssilla myös heinäkuun lopussa, siis kolme kuukautta sitten, ja Otto oli hyvin onnellinen silloin. Onnellinen hän oli tälläkin kerralla.

Nuorin ”vauvoista” oli nyt 11-kuukautinen Filip, sitten viime vuoden syyskuussa syntynyt Ana ja lopulta Teodor, joka täytti vuoden elokuussa. Otto oli vanhin kurssin lapsista.

Uintiopettaja Mădălina oli aivan mahtava!  Hän muisti Oton heti, ja Otto oli niin onnellinen nähdessään hänet, että yritti tunnin aikana tehdä kovasti vaikuttusta. Hän seurasi innokkaasti ohjeita, välillä sukelsi ja välillä harjoitteli veteen hyppäämistä toisten vauvojen rinnalla. Mădălina otti vuorotellen jokaisen lapsen syliin ja opasti heidän liikkeitään.
Parasta oli seurata Mădălinan otetta lapsiin, lämmintä kohtelua niin puheessa kuin tekemisissäkin.  Pusut olivat luonnollinen osa. Oli myös hyvin hellyttävää nähdä, kuinka innoissaan Otto oli uidessaan Teodorin tai Filipin vieressä, hypätessään veteen tai pitäessään tasapainoa patjalla Anan kanssa.  Siskoltani sain tietää, että Mădălina on itse neljän lapsen äiti ja uskova ihminen.

Zanadu-ravintolassa uinnin jälkeen. (24.10.2015). (Kuva/Photo: Andra Aldea-Löppönen)

Zanadu-ravintolassa uinnin jälkeen. (24.10.2015). (Kuva/Photo: Andra Aldea-Löppönen)

Ruoasta olen saanut iloita monella tavalla. Olen laittanut keskiviikkona paastoruokaa, olen ostanut ja syönyt zacuscă, romanialaista erilaisten grillattujen kasviksien levitettä. Olemme syöneet äitini tekemää ruokaa ja olemme käyneet ravintolassa syömässä. Aterioilla olemme viime päivien aikana nauttineen useista erilaisista juustoista ja makkaroista, olemme syöneet kaalikääryleitä, lohipastaa ja muita maukkaita lajeja.
Viime viikon aikana on ollut hienoa seurata pienten serkusten leikkejä ja puuhia. Elämä on ollut tavallaan hidasta ja jotenkin yksinkertaista – ruoan laittamista ja syömistä, lasten hoitamista sekä noiden paperi- että terveysasioiden järjestämistä.

Kaipaan luostareita, ja Bukarestin tiheä asutus alkaa ärsyttää – 8000 asukasta neliökilometrillä on tälle sotkamolaiselle liikaa!  Kaipaan metsää ja rauhaa. Olen jo hyvin kyllästynyt pääkaupunkiseudun vilskeeseen ja vilinään.

 

, , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: