Vuoden kristillinen kirja – sydämellä valittu

30/10/2015

Kirjat

ystavani-seija

Jukka Sariola: Ystäväni Seija. Kutsumuksena Afganistan, 2015 Kustannus Oy Uusi Tie

 

JUKKA SARIOLAN teos Ystäväni Seija, vuoden kristillinen kirja 2015, on liikuttava ja koskettava kertomus kirjoittajan ja suomalaisen, Afganistanissa avustustyöntekijänä olleen ja siellä surmansa saaneen Seija Järvenpään pitkäaikaisesta ja syvästä ystävyydestä. Rakkauden säikeitäkin tarinaan punoutuu, mutta koska tunteet ovat yksipuolisia, siitä ei kehity kirjoittajan sydäntäsärkevää surua enempää. Järkevästi suhtautuvan Seijan ja rukoukseen turvautuvan Jukan kohdalla tapahtuu se ihmeellinen asia, että vaikeasta tilanteesta selviydytään, ja ikiystävyys säilyy Seijan dramaattiseen kuolemaan saakka.

Mutta Ystäväni Seija ei suinkaan ole traaginen rakkaustarina. Se on ensisijaisesti kertomus rohkeasta naisesta, joka seurasi kutsumustaan – ei yltiöpäisenä seikkailijana, vaan Jumalaan luottaen ja ystävien sekä lähettäjien rukousten kannattelemana. Luja usko Jumalaan, hänen armahtavaisuuteensa ja huolenpitoonsa on kirjan kantava teema.

NIIN SARIOLA kuin Seija Järvenpääkin olivat Kansanlähetyksen ”lapsia”, jotka tapasivat Seinäjoella 1990-luvulla seurakunnan toiminnassa. Ystävyys alkoi kehittyä heti ensi tapaamisella ja muuttui hyvin läheisiksi tulevina vuosina.

Jukka Sariola sairastaa harvinaista lihassairautta, joka vei hänet pyörätuoliin jo nuorena; nykyään hän käyttää hengityskonetta kokoaikaisesti, mutta asuu omassa kodissaan avustajaryhmän tukemana – hän tarvitsee avustajaa 24 tuntia vuorokaudessa. Tapahtui myös niin, että Seija toimi hänen avustajanaan muutamaan otteeseen, kun molemmat asuivat Seinäjoella.

Mutta tultuaan uskoon Seija vähin erin alkoi kokea kutsumuksekseen lähetystyön. Aavisteleva ajatus toteutui, ja monien vaiheiden kautta Seija lopulta päätyi avustustyöntekijäksi Heratiin, Afganistanin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin.

Jokainen meistä tietää, millaiset olot Afganistanissa vallitsivat; Seija nimittäin oli siellä jo Talebanin pitäessä valtaa. Vaara – jopa kuolemanuhka – oli jatkuvaa. Mutta Seija pani turvansa Jumalaan.

NYT JUKKA saattoi vuorostaan olla Seijan avustajana kotimaassa Suomessa – välittää Seijan kirjeet lähettäjäseurakunnille, hoitaa kirjeenvaihtoa ja puheluita, jotka alkuaikoina olivat melkoisia kokemuksia. Viimeisinä vuosina yhteydenpidon avuksi tuli jo sähköposti – ja kirjan pohjana onkin mm. noin 600 sähköpostiviestiä Seijan Heratin-vuosilta.

Ystävyys ei katkennut pitkään fyysiseen välimatkaan, ja kävihän Seija silloin tällöin lomalla kotimaassaan. Hän vietti jopa pidemmänkin ajan ennen viimeistä kohtalokasta Afganistanin kauttaan, valmistui mm sosionomiksi AMK.

Ja sitten tuli heinäkuun 24. päivä vuonna 2014.

KIRJA KERTOO koruttomasti Seija Järvenpään elämästä, vaikka pääpaino on luonnollisesti Afganistanin ajassa. Mutta se kertoo myös koskettavasti Jukka Sariolasta itsestään: se kertoo siitä, millaista on olla vammainen tämän päivän Suomessa – kokea se, miten ihminen leimataan ensisijaisesti vammaiseksi ja hänen muihinkin kykyihinsä suhtaudutaan juuri vammaisuuden takia usein varsin epäillen.

Siitä huolimatta Jukka Sariola elää täysipainoista elämää, eikä Ystäväni Seija ollut hänen ensimmäinen kirjansa. Hän toimii erittäin aktiivisesti nykyisessä kotikaupungissaan Helsingissä vammaisjärjestöissä mutta myös kirkon piirissä.

YMMÄRRÄN HYVIN, mitä tämän vuotinen vuoden kristillisen kirjan valitsija kansanedustaja Jutta Urpilainen tarkoitti, kun sanoi valinneensa voittajakirjan sydämellään. Luulen, että tämä kirja oli kaikista ehdokkaista juuri eniten tunteisiin ja sydämeen vetoava kirja, ja sen suosiota todistaa, että se tuli myös yleisöäänestyksessä ykköseksi.

Minä näen kirjan ensisijaisesti Jukka Sariolan surutyönä rakkaan ja läheisen ystävän lähdettyä pois tästä ajasta.

Mutta kuinka se sijoittuu kristillisen kirjan genreen?

Näen sen kirjana, joka kuvaa uskoa uskosta käsin – ja kristillisessä kirjallisuudessa kuten kaikessa muussakin kirjallisuudessa se on äärimmäisen vaikea laji. En osaa arvioida, kuinka paljon se puhuttelee täysin välinpitämätöntä maallistunutta lukijaa. Epäilen kuitenkin, että se muutamilla melkein julistuksenomaisilla kohdillaan karkottaa tällaiset lukijat – mikä toisaalta on vahinko.

Kaipasin kirjaan myös enemmän taustoitusta – faktatietoa Afganistanin oloista. Tällaiset osiot aiheesta olisi mainiosti voinut liittää mukaan, eikä se mitenkään olisi vähentänyt kirjan suurta sanomaa nykyajan lähetystyöntekijän olemuksesta, käyttäytymisestä ja toimintamalleista.

Lopuksi kiinnitän huomiota myös kirjan kieliasuun, joka olisi tarvinnut huolellisemman kielenhuollon.

Mutta nämä ovat seikkoja, joihin tämän kirjan lukijat ehkä eivät pane kovin suurta painoa itse asian merkityksen vuoksi.

Hellevi Matihalti

, , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: