What A Wonderful Day: Kristittyjen yhteyttä Mikaelin salissa

31/10/2015

Artikkeli

Maija Nuorteva ja What A Wonderful Day. (Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

Maija Nuorteva ja What A Wonderful Day.
(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

Oli pyhäinpäivän ja Karjalan valistajien juhlan aatto, lokakuun viimeinen perjantai. Ulkona aurinko paistoi huikaisevasti kirkkaalta taivaalta. Evankelis-luterilaisen kirkon talossa Helsingin Etelärannassa vietettiin juhlaa: Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteerin, rovasti Heikki Huttusen lähtäisjuhlaa ja SEN:in kevätkokouksessa huhtikuussa uudeksi pääsihteeriksi valitun TT Mari-Anna Pöntisen tulojuhlaa. Ja juhlan musiikkiohjelman lopuksi Maija Nuorteva lauloi iltapäivän tunnelman ääneen: Mikä ihana päivä – What A Wonderful Day!

Muistolause pääsihteereille

Mikaelinsali oli täynnä ystäviä ja työtovereita, kun vahdinvaihtokahvien aluksi toimitettiin ekumeeninen rukoushetki. Vuosina 1984-1993 SEN:n pääsihteerinä toiminut dosentti Jaakko Rusama piti puheen, jossa hän painotti, että ekumeeninen liike ei ole ihmisten toimintaa vaan rukouksen liikettä, yhteistä rukousta, ja liike tapahtuu aina Pyhän Hengen johdatuksesta.

Tehtävänsä jättävä pääsihteeri isä Heikki Huttunen, pääsihteerin tehtävässä aloittava Mari-Anna Pöntinen sekä ekumeenisessa rukoushetkessä puheen pitänyt dosentti Jaakko Rusama (SEN:n pääsihteeri 1984-1993) (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Tehtävänsä jättävä pääsihteeri isä Heikki Huttunen, pääsihteerin tehtävässä aloittava Mari-Anna Pöntinen sekä ekumeenisessa rukoushetkessä puheen pitänyt dosentti Jaakko Rusama (SEN:n pääsihteeri 1984-1993)
(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

”Tätä suurta liikettä, tätä valtavan suuria mahdollisuuksia sisältävää liikettä ovat ja saavat olla isä Heikki ja Mari-Anna viemässä nyt ja jatkossa, ja me olemme kiitollisia siitä, että juuri te viette tätä soihtua eteenpäin”, hän sanoi, ja jätti puheensa lopuksi yhteisen muistolauseen tilaisuudesta molemmille:

”Se on Kolossalaiskirjeen 1. luvusta, joka kuuluu näin: Me rukoilemme että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä.

 Tärkein on kristittyjen yhteinen asia

Kahvitarjoilun aikana minulla oli tilaisuus muutamaan antoisaan keskusteluun pääsihteeri Mari-Anna Pöntisen haastattelun lisäksi.

Ortodoksisessa lauluryhmässä laulaneelta ylidiakoni Juha Lampiselta kysyin, millaisia vaikutuksia hän arveli olleen sillä, että ortodoksinen pappi, isä Heikki, oli toiminut Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteerinä.

Isä Juhan mielestä tällä on ehkä ollut vahva vaikutus siihen, että kristilliset yhteisöt ovat lähentyneet toisiaan positiivisella tavalla.

Ylidiakoni Juha Lampinen (Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

Ylidiakoni Juha Lampinen
(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

”Tietty vanhojen kirkkojen pelko on vähentynyt huomattavasti”, hän pohti. ”Jos ajatellaan roomalaiskatolista kirkkoa ja meidän ortodoksista kirkkoamme vanhoina kirkkoina, niin suhtautumisessa ja yhteisessä keskustelussa on isä Heikin kausien aikana on tapahtunut selkeää muutosta. Esimerkiksi vaikkapa helluntaikirkko on ainakin osittain yhdistynyt kirkoksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kirkko sanana on tullut selkeämmin yhteiseksi asiaksi. Ei ajatella niin, että on valtakirkko ja joitakin muita, vaan että kristittyjen yhteinen asia on se tärkeä asia.”

”Meitä yhdistää Ekumeeninen Neuvosto, ja me voimme keskustella yhteisistä asioista, todella suurista asioista. Juuri nyt tämä aktualisoituu pakolais- ja turvapaikkakysymyksissä. Yhteys on vuosien aikana rakennettu ja Ekumeenisesta Neuvostosta on tullut kirkkojen ”omistama” yhteinen elin, joka on voinut lausua asioita, silloin kun kirkot tahoillaan eivät vielä ole olleet valmiita siihen tai ei ole ollut mahdollisuutta antaa lausumia.”

Isä Heikin valintaa Euroopan kirkkojen konferenssin pääsihteeriksi ensimmäisenä ortodoksina ja ensimmäisenä Pohjoismaiden edustajana isä Juha pitää erittäin merkittävänä.

Uskontojen välinen vuoropuhelu

”Voidaan ajatella, että koko Euroopan laajuisesti on muutoksen paikka edessä. On ajateltava sekä itää että länttä, ja meillä on kristittyinä vastuumme koko Euroopassa. Eurooppa muuttuu, ja uskontodialogi varmasti tulee vaikuttamaan keskusteluun. Uskontojen välinen vuoropuhelu on valtavan tärkeää, ja se että ortodoksi on pääsihteerinä näin suuressa ja aatteeltaan näin voimakkaassa järjestössä, ei välttämättä ehkä kovin rikkaassa järjestössä mutta vaikutusvaltaisessa ja kirkkoja yhdistävässä järjestössä, on aivan uusi asia.”

Juhlassa esiintyi ortodoksinen lauluryhmä, jossa lauloivat ylidiakoni Juha Lampinen, Rikhard Dahlström, Maija Nuorteva ja Emmi Matvejeff (Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

Juhlassa esiintyi ortodoksinen lauluryhmä, jossa lauloivat ylidiakoni Juha Lampinen, Rikhard Dahlström, Maija Nuorteva ja Emmi Matvejeff
(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

Hän arvelee, että muutosta tulee väistämättä aina, kun järjestön pääsihteeri vaihtuu, tapahtuupa se sitten Suomessa tai Euroopassa.

”Millainen se muutos sitten on, sen me näemme jossain vaiheessa. Kukaan ei tietysti hetkessä tee mitään, mutta kun aikaa annetaan, sillä voi olla kauaskantoiset vaikutukset.”

Hän miettii myös Eurooppaan tulvinutta pakolaisvirtaa ja sanoo:

”Tuntuu, että Suomikin on taas ikään kuin lähempänä Eurooppaa. Meidän ajatusmaailma siitä, että olisimme täällä sivussa ja syrjässä, niin sepä ei olekaan näin, vaan myös tänne vaeltavat hädänalaiset ihmiset ja kristityt joilla voi olla hyvinkin voimakas hengellinen jano. On muistettava, että hengellisyys saattaa olla monilla tänne tulevilla ihmisillä hyvin keskiössä elämässä. Ja heidän pitäisi voida luottaa kirkkoon, meihin, että me ymmärrämme sen ja tarjoamme sitä heille.”

Ekumeenisista yhteyksistä hän sanoo keskustelutuokiomme lopuksi:

”Kun olemme ekumeenisessa yhteydessä, me kunnioitamme toisiamme ja tiedämme toisistamme, mutta se omalla tavallaan vahvistaa meitä myös omassa uskossamme, oman kirkkomme uskossa.”

Yhteinen luovuttamaton totuus

Tovin ennätin keskustella myös pastori Soile Salorinteen kanssa, joka on Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallituksen jäsen. Hän edustaa hallituksessa Suomen metodistikirkkoa, vapaakirkkoa ja pelastusarmeijaa.

”Olen heidän mandaatillaan tällä hetkellä”, hän kertoo, itse hän on metodisti. Näillä kirkoilla on siis yksi yhteinen edustaja hallituksessa.

Pastori Soile Salorinne (Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

Pastori Soile Salorinne
(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

Kysyn häneltä, onko vakavia toiveita kirkkojen suuremmasta lähentymisestä.

”Haluan uskoa niin”, hän vakuuttaa. ”Mutta toisaalta ajattelen ykseyttä, että siinä on identiteettien rikkaus. En ajattele, että meistä tulisi yksi iso kirkko, vaan toivon meistä tulevan ykseydessä niin läheisiä, että voimme tunnustaa toinen toistemme sakramentit.”

”Tie on pitkä”, hän huokaa, ”tunnustan sen. Mutta selkeä muutos on tapahtunut toistemme kunnioittamisessa, identiteetissä ja vieraanvaraisuudessa sinä aikana, parinkymmenen vuoden aikana, jonka olen nuoruudesta asti kirkollista elämää seurannut.”

”Vielä minun lapsuudessani ja nuoruudessani sitä mietti, että kehtaako toisten kirkkoon mennä – ja nyt me voimme vierailla puolin ja toisin. Minäkin jumalanpalveluksissa rukoilen sekä seurakuntani puolesta että ympärillä olevien kirkkokuntien puolesta – myös meidän ystävien puolesta. Ajatus siitä, että meillä on rinnalla kulkijoita tai että me olemme toisten rinnalla kulkijoita, on valtava rikkaus.”

Esitän pastori Soilelle ajatuksen, jonka olen jostakin kuullut tai lukenut, että tärkeintä kuitenkin on meidän uskomme armahtavaan Kristukseen.

”Siihen perustuu kaikki ristin teologia”, hän myöntää heti. ”Hänen kuolemaansa – tarkemmin hänen neitseestä syntymiseensä, hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa, taivaaseenastumiseensa. Ja niin kauan, kun se on meille yhteinen luovuttamaton totuus, samoin kuin se, että hän on tie elävän Jumalan luo, hän opettaa meidät tuntemaan Jumalan isänä, niin silloin meillä on yhteytyä ja ykseyttä keskenämme.”

Isä Heikin puoliso Leena Mikkilä-Huttunen pojanpojan, hyvin reippaan ja vilkkaan Joonan, kanssa. Joona kasvaa jo lapsesta saakka ekumeenisuuteen. (Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

Isä Heikin puoliso Leena Mikkilä-Huttunen pojanpojan, hyvin reippaan ja vilkkaan Joonan, kanssa. Joona kasvaa jo lapsesta saakka ekumeenisuuteen.
(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

Juhla oli todella antoisa – tunnelma oli lämmin ja välitön, eikä kukaan kysynyt kenenkään ”jäsenkirjaa”. Aivan vakavasti vaikka hiukan pateettisesti voin sanoa, että todella olimme kaikki veljiä ja sisaria Kristuksessa.

 

Hellevi Matihalti

 

Pääsihteeri Mari-Anna Pöntisen haastattelu julkaistaan erikseen myöhemmin.

, , , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: