SEN:n pääsihteeri Mari-Anna Pöntinen: Kristus on vapauttaja

01/11/2015

Haastattelu

Mari-Anna toivottaa vieraita tervetulleiksi vahdinvaihtokahveille. Uutta pääsihteeriä onnittelee hallituksen jäsen pastori Soile Salorinne. (Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

Mari-Anna toivottaa vieraita tervetulleiksi vahdinvaihtokahveille. Uutta pääsihteeriä onnittelee hallituksen jäsen pastori Soile Salorinne.
(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

Mari-Anna Pöntisellä on iso iloinen hymy ja runsaasti punaista tukkaa, enkä ymmärrä, miksi hän tuntuu heti kätellessämme kovin tutulta. Vasta kotona käsitän: hän muistuttaa olemukseltaan ja käytökseltään hyvin paljon lukioaikojen hyvää ystävääni Annelia – jo tuonilmaisiin siirtynyttä.

Mutta niin keskustelumme lähtee liikkeelle kuin olisi jatkoa aiemmin aloitetulle

Ja sitähän se tavallaan onkin: olen kaksi iltaa ”viettänyt Mari-Annan seurassa” jo ennakkoon netin välityksellä, saanut tietää, että hän on siirtynyt Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteerin tehtävään Suomen Lähetysseurasta, jossa hän toiminut teologisena erityisasiantuntijana vuodesta 2012, asunut Botswanassa Afrikassa vuosina 1996-2000, ja olen innostunut huikeasti hänen väitöskirjastaan nimeltä Elämän ja Harmonian juhlaa: vapautuksen ja viisausteologian näkökulmia Botswanan ev.lut. kirkossa (Celebrating Life and Harmony in the Evangelical Lutheran Church in Botswana).

Kaiken tuon jälkeen en pidä merkillisenä, että hän siirtyi nykyiseen tehtäväänsä, mutta kysyn silti miksi.

”Minä näin hakemuksen lehdessä ja minulle tuli heti semmoinen olo, että tuo voisi olla minun paikkani”, hän vastaa nopeasti. ”Ekumenia on minua aina kiinnostanut, ja aikoinaan tein sen alueelta myös maisterintyöni, samoin kuin sitten väitöskirjani. Työhön liittyy myös kansainvälisyys, siihen liittyy kristittyjen yhteys – ja tällaisena aikana, mitä nyt elämme, kristittyjen kannattaisi ehdottomasti tehdä yhteistyötä. Näkyvä kristittyjen yhteys tuntuisi hyvältä. Sitä tarvitaan nimenomaan juuri nyt.

SEN:n pääsihteereitä

SEN:n neljä pääsihteeriä yhteiskuvassa: Jaakko Rusama, Mari-Anna Pöntinen, Juhani Forsberg ja Heikki Huttunen. (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Kristus on Vapauttaja

Mari-Anna Pöntisen väitöskirjan suomenkieliseen nimeen liittyy selkeästi maininta vapautuksen teologiasta. Kysyn, tarkoittaako hän sillä samaa vapautuksen teologiaa, mikä on ollut eräs vallitseva teologinen suuntaus katolisessa kirkossa.

Mari-Anna sanoo näin olevan, mutta jatkaa:

”Liittäisin sen kyllä myös suomalaiseen yhteyteen. Otan tällaisen esimerkin: puhutaan Vapahtajasta, ja sana on ikään kuin vähän vanhahtanut, sen syvintä sisältöä ei välttämättä sisäistetä kokonaan enää. Sehän merkitsee vapauttajaa! Kristus on vapauttaja, ja jotenkin nämä uudet kirkot ovat osanneet tulkita tätä paremmin. Katolisen kirkon perinteen puolella varsinkin Perussa ja muuallakin latinalaisessa Amerikassa se oli uusi suuntaus. Se liittyy sellaiseen näkyyn, että löydetään toisaalta vanha kristinuskon keskeisin sanoma – se, että Kristus on vapauttaja.”

Kysyn, näkeekö Mari-Anna vapautuksen teologian edustajien tavoin, että tuon vapautuksen puolesta pitäisi toimia konkreettisesti jo tässä ajassa.

”Kyllä, kyllä!” Mari-Anna huudahtaa. ”Kun puhutaan Jumalan valtakunnasta, niin sehän on jo tässä meidän keskellämme, ja siihen työhön meitä kutsutaan. Kaikenlaisten orjuuksien alla ihminen kuulee sanan, että Kristus vapauttaa – vapahtaa ja armahtaa. Se on ja sen täytyy olla kokonaisvaltainen näkökulma.”

Armoa me tarvitsemme

Kun uudeksi Rooman piispaksi, katolisen kirkon ylimmäksi johtajaksi paaviksi valittiin Franciscus, tuntui jotenkin kuin uudet raikkaat kevättuulet olisivat alkaneet puhaltaa. Olisiko nyt ehkä mahdollista lisätä enenevässä määrin yhteistyötä katolisen kirkon kanssa?

”Itse asiassa näen niin olevan”, Mari-Anna vastaa. ”Kun lukee näitä Franciscuksen asiakirjoja, niissä on hyvin vanha kristuskeskeinen näkökulma, joka on nimenomaan vapautuksen teologian keskiössä.”

”Mutta se on ylipäätään meidän hengellisen elämämme keskiössä – rakastava, vapauttava Jumala, joka tulee alas ihmisen luo, ja Franciscuksella on hyvin voimakas poljento, sekä teologinen että käytännönläheinen. Hän elää yksinkertaista elämää, ja tiedämme, että paavi voi elää hyvin toisenlaistakin elämää kuin hän.”

Mari-Annan ja isä Heikin keskellä SEN:n tärkeä ihminen Siru, hallintojohtaja Sirpa-Maija Vuorinen. (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Mari-Annan ja isä Heikin keskellä SEN:n tärkeä ihminen Siru, hallintosihteeri Sirpa-Maija Vuorinen.
(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Mari-Anna muistuttaa lisäksi kahdesta kiinnostavasta yhtäläisyydestä katolisen kirkon ja luterilaisten kirkkojen valinnoista adventista alkavien kirkkovuosien teemoiksi:

”Tänä adventtina alkaa katolisessa kirkossa Armon vuosi, ja luterilainen kirkko juhlii seuraavana vuonna ekumeenisesti reformaation merkkivuotta, jonka keskiössä on myös tämä armo. Paavi Franciscus tuo esiin hyvin voimakkaasti kääntymisen ajatusta, reformaatiota, johon kaikkien kristittyjen tänä aikana pitäisi liittyä.  Olen todella hyvin lämpimästi ajatellut katolisessa kirkossa tapahtuvaa muutosta, mikä on nähtävissä.”

Jokaisella on jumala

Paavi Franciscus korostaa jatkuvasti erittäin voimakkaasti sitä, että kirkon pitäisi olla köyhä kirkko köyhille ihmisille. Kuinka muut kirkot ovat ottaneet huomioon kirkkojen selkeän asettumisen köyhien ja syrjäytettyjen puolelle?

”Kirkkojen Maailmanneuvosto (KMN) hyväksyi vuonna 2012 asiakirjan, jossa puhutaan marginaalien missiosta. Kristinusko elää aina tavallaan marginaalissa – siitä alkaen, että Jumalan Poika syntyi marginaaliin, köyhyyteen. Tämä vuoden 2012 asiakirja on missiologinen asiakirja. Aikaisimmin kirkkojen missioissa on ikään kuin yritetty tuoda ihmisiä, joita halutaan voimaannuttaa, vallan keskiöihin. Mutta tämä asiakirja sanookin, että valtaa ylläpitävät, marginalisoivat rakenteet pitää purkaa.”

Ja hän jatkaa oikein innostuneena:

”Ja nyt, varsinkin jos katsoo Intian dalittien kontekstia ja ortodoksista kirkkoa siellä, niin se on hyvin voimakkaasti vapautuksen teologinen. Ajattelen, että se on yhteinen uusi nouseminen –  ja sitä minä todella toivon.”

Mutta näkyykö mitään tästä ajattelusta Euroopassa? minä jatkan.

Mari-Anna pohtii vähän aikaa, puhuu sitten Euroopan ihmiskuvasta, maanosasta, joka on köyhdyttänyt ihmisyyttä:

”Parhaillaan Eurooppa kärsii juuri siitä aika paljon, kaksijakoisesta, dualistesesta maailmankuvasta. Minä toivon ja näen siitä merkkejä kokonaisajattelussa – tästä, miten Lutherin ensimmäisen käskyn selitys sanoo: se jonka luokse sinä juokset kun tarvitset turvaa, se on sinun jumalasi. Lutherin mielestä kaikilla ihmisillä on jumala, mutta on kysyttävä, mikä se on?”

”Eurooppalaisessa maailmassa elämme katastrofien keskellä. Taloudellinen tilanne ei olekaan enää niin vakaa. On turvauduttu ja haettu vakuutusta siitä, että taloudellinen hyvinvointi on turva ja takaa hyvän elämänlaadun. Kun siis talous heikkenee, me alamme tajuta, että se ei välttämättä olekaan oikea jumala. Meillä on nyt myös etsikkoaikamme kokonaisempaan lähestymistapaan.”

Rikasta elämää

Keskustelemme hetken Mari-Annan henkilökohtaisista ajoista – neljästä pojasta, joista kolme on jo opiskelemassa ja nuorimmainen on vasta kirjoittanut ylioppilaaksi, pohtii, mihin elämänsä suuntaisi.

”Vanhin poika opiskelee kauppakorkeassa Turussa, toiseksi vanhin lääkäriksi Oulussa ja kolmanneksi vanhin Helsingissä teologiaa. Isot veljet nyt painostavat nuorimmaista lukemaan lakia, koska lakimies meiltä vielä puuttuu! Mari-Anna nauraa ja vakavoituu sitten:

”Mutta se ei taida olla hänen toiveensa. Mutta rikasta elämä on, kun on monta poikaa ja usein näiden ystävät myös siinä ympärillä pyörivät. Ja vielä kissakin…!”

Lopuksi vielä suuri toive?

”Voi olla niinkin, että erilaiset kirkkokunnat säilyttävät muotoaan, mutta jos meillä olisi joskus ehtoollisyhteys, niin se olisi aivan loistavaa!”

Enemmän rakkautta

Kotona, kun kuuntelen tallentamaani keskustelua Mari-Anna Pöntisen kanssa ja olen ymmärtänyt, miksi hän tuntui heti alussa niin tutulta, saan mieleeni myös ajatuksen, joka ei minulle suinkaan ole uusi: jos kaikki kristityt enemmän painottaisivat rakkautta kuin oikeudenmukaisuutta, yhteisen todistuksen antaminen olisi helppoa. Eihän kukaan meistä kestä oikeudenmukaisen Jumalan kasvojen edessä, vain rakastava ja armahtava Jumala meidät ottaa vastaan.

Vahdinvaihto. (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Vahdinvaihto.
(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Ja ajattelen myös, että jos isä Heikki Huttunen pääsihteerinä oli hyvin karismaattinen, Suomen Ekumeenisella neuvostolla on ollut onni – tai johdatus – saada hänen seuraajakseen yhtä karismaattinen henkilö, ja juuri näinä aikoina koen sen suureksi siunaukseksi SEN:lle.

 

Hellevi Matihalti

, , , , , , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: