Isätön maailma?

07/11/2015

Saarnavuorossa

arkkienkelit1

(Ikonikuva/Photo: orthodox.net)

Marraskuun toisena sunnuntaina vietämme isänpäivää ja samalla ylienkeleiden Mikaelin, Gabrielin, Rafaelin ja kaikkien muiden taivaallisten ruumiittomien voimien juhlaa.  Tässä juhlassa muistamme kiitollisina perheenisiä, jotka antavat arvokkaan panoksen kotien ja koko yhteiskunnan hyväksi.  Muistamme kunnioituksella ja kiitollisuudella myös edesmenneitä isiämme ja esi-isiämme ja rukoilemme heille iankaikkista rauhaa ja lepoa Jumalan luona.

Tämän päivän maailmaa on joskus luonnehdittu ”isättömäksi maailmaksi”, jossa erityisesti nuori sukupolvi etsii isää, vahvaa, turvallista, ymmärtäväistä ja vastuullista ohjaajaa yli elämän karikoiden.  Kokemuksesta tiedämme, että perheissä ja koko yhteiskunnassa on kasvava määrä ihmisiä – sekä nuoria että vanhoja – jotka kaipaavat isällistä opastusta, huolenpitoa, turvallista läsnäoloa ja läheisyyttä.

Tässä tilanteessa joudumme kysymään, missä ovat isät ja muut kasvattajat ja lähimmäiset, jotka voivat olla tukemassa nuorta sukupolvea, ohjaamassa erityisesti yksin jääneitä ja syrjään joutuneita, yhteiskunnan turvaverkostojen ulkopuolelle ajautuneita.  Missä ovat laupiaat samarialaiset, jotka eivät kulje ohitse, kun haavoitetut ja tien sivuun heitetyt lähimmäiset tarvitsevat apua.

Näihin kysymyksiin löytyy valaisua isänpäivän evankeliumista, jossa kerrotaan, miten Jeesus auttoi hädässä olleita ihmisiä, miten hän paransi verenvuotoa sairastaneen naisen ja herätti kuolleista synagogan esimiehen tyttären.  Näissä molemmissa tapahtumissa apu löytyi uskon ulottuvuudesta.  Sairaalle naiselle Kristus julisti: ”Tyttäreni, älä pelkää, uskosi on parantanut Sinut.  Mene rauhassa.” Ja sadanpäämiehelle Hän sanoi: ”Älä pelkää.  Usko, niin tyttäresi pelastuu.” Näin todella tapahtui.  Näillä tunnusteoillaan Kristus todisti Jumalan voimasta.  Nämä tunnusteot todistivat myös ihmisen uskon voimasta.

Evankeliumissa kerrotut tapahtumat osoittavat, miten ihmisen elämä on monella tavalla rajallista.  Kärsimys, sairaus ja kuolema ovat kipeästi koettua todellisuutta.  Mutta evankeliumi myös todistaa, että tässä maailmassa eivät ole todellisuutta vain kärsimys, sairaus ja kuolema, vaan siinä vaikuttavat myös elämän voimat.  Jumala on läsnä ja vaikuttaa myös kaikessa ajallisessa ja katoavassa, sairauden, kärsimyksen ja kuolemankin keskellä.  Tämän maailman pimeydessä loistaa ylösnousemuksen valo.

Kun kirkossa isänpäivänä vietetään myös enkeleiden juhlaa, se muistuttaa meitä siitä, että nämä taivaalliset voimat ovat sanansaattajia, hyvän sanoman tuojia, armon ja rakkauden sanoman julistajia.  Samalla tavalla myös sekä perheen- että seurakunnan isät voivat olla hyvän sanoman tuojia, suojelijoita ja lohduttajia.  Tässä asiassa me vain usein olemme heikosti menestyviä.  Siksi on hyvä muistaa, että meillä kaikilla on yhteinen Taivaallinen Isä, jonka ohjauksessa ja suojeluksessa kaikki olemme.  Vain Hän viime kädessä voi antaa sitä huolenpitoa ja turvallisuutta, joka kantaa vaikeimpienkin koettelemusten yli.

Kun tämän tiedämme ja siihen uskomme, voimme luottaa siihen, että tämä maailma ei sittenkään ole isätön maailma.

 

Isä Veikko Purmonen

, , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: