Joulupaaston alkaessa

16/11/2015

Saarnavuorossa

(Ikonikuva/Photo: orthodox.net)

(Ikonikuva/Photo: orthodox.net)

Luuk. 10:25–37

Päivän evankeliumissa kuulemme Herran sanovan jokaiselle meistä, että lähimmäisemme eivät ole sellaisia kuin haluaisimme, eivät edes ne, joista pidämme. Lähimmäisiämme ovat ne, jotka tarvitsevat meitä, halusivatpa he sitä tai eivät. Heidän puoleensa meidän pitää kääntää huomiomme, hyväntekeväisyytemme, samalla tavoin kuin Herra kääntyi puoleemme hetkellä, jolloin koko maailma oli vieras Hänelle. Ja uudelleen, kun Hän kääntyi meidän itse kunkin puoleen, kun olimme pohjamudissa, kun olimme Hänestä niin kaukana kuin mahdollista, ja kauempanakin, sillä vain Jumala voi mitata välimatkan, joka on välissämme.

Marraskuun 15. päivä alkaa Filippuksen paasto, joka valmistaa meitä Kristuksen syntymäjuhlaa varten. Monet meistä aloittavat paaston Kirkon sääntöjen mukaan olemalla syömättä tiettyjä ruoka-aineita. Onko tämä kuitenkaan se paasto jota Jumala meiltä odottaa? Kuulkaa mitä Herra sanoo juutalaisille profeetta Jesajan sanoilla:

”Miksi sinä et huomaa, kuinka me paastoamme? Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme?”  Näen kyllä! Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne, te ahdistatte niitä, jotka raatavat puolestanne.  Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja nyrkiniskuja. Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin.  Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi? Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi.” (Jes. 58:3-8).

Muistakaamme nämä sanat, koska nyt enemmän kuin koskaan meidän paastomme ei saa olla tekopyhää valhehurskautta, vaan kääntymistä pois pahasta, kaikesta pahasta, elämämme laittamista oikealle tolalle.

Pian saavutamme päivän, jolloin Jumalamme otti lihan astuakseen kuoleman valtakuntaan, päivän, joka on ikuinen ja jonka Hän näki parhaaksi astumiselle kärsimyksen valtakuntaan meidän tähtemme. Kohtaammeko tämän päivän hyväksymällä loitontumisemme Hänestä? Olemmeko vieraantuneet Hänestä silloin, kun vihaamme lähimmäistämme? Olemmeko loitontuneet Herrasta, kun torjumme naapurimme, kun kieltäydymme antamasta anteeksi, kun käännämme selkämme jonkun tarvitessa apuamme? Olemmeko vieraantuneet Hänestä kieltäessämme anteeksiantomme, leipäpalasen, suojan? Kohtaammeko Herran, joka tuli pelastamaan syntisiä, torjuessamme niitä, jotka ovat loukanneet meitä? Voimmeko kohdata Herran tässä tilanteessa?

Ajatelkaamme paimenia. He olivat yksinkertaisia, oppimattomia, mutkattomia, mutta heidän sydämensä olivat avoinna siinä määrin kuin se oli heille mahdollista. He olivat puhtaita sydämeltään, ja siksi he voivat sydämessään kuulla uutisen lihaksitulosta. He voivat kuulla ja ottaa vastaan uutisen, elämänsä ihmeellisimmän asian, joka tulisi muuttamaan sen. He olivat kuulleet hyvästä uutisesta päivästä päivään, vuodesta toiseen. Onko se tullut meille hyvänä uutisena, joka muuttaa meidän elämämme – tekee meidät ihmisiksi, jotka ovat valmiit elämään ja kuolemaan niiden puolesta, jotka vihaavat meitä, torjuvat meidät, loukkaavat meitä? Jos ei, niin silloin me turhaan puhumme kristittyinä olemisesta. Joka ei rakasta veljeänsä, on valehtelija silloin, kun sanoo rakastavansa Jumalaa – nämä ovat apostolin sanoja.

Astukaamme tähän paastokauteen rehellisesti, kuin seisoen Jumalan tuomion edessä tuomittavana ja kysyen itseltämme, voimmeko seisoa Hänen vierellään, kun muut tulevat tuomittaviksi, ja sanoa silloin: ”Herra, olen antanut anteeksi, älä tuomitse ankarasti enää!” Aamen.

Isä Markus Kinkin saarna Helenan vanhainkodin kirkossa Luukkaan 8. sunnuntaina 15.11.2015

, ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: