Kirkon hallinnon uudistus kaatui asiantuntijalausuntoon – isä Markku Toivanen esittää koko hankkeen hylkäämistä

24/11/2015

Artikkeli

Kirkolliskokouksen ensimmäisessä täysistunnossa käytiin lähetekeskustelu kirkon hallinnon uudistukseen liittyvästä hiippakuntakeskeisestä hallintomallista. Viime vuonna kirkolliskokous päätti lähteä muuttamaan kirkon hallintoa hiippakuntien pohjalle, ja laadittiin useita erilaisia malleja, joista pyydettiin myös lausuntoja. Nyt kirkolliskokoukselle tuotu kirkollishallituksen esitys on jo lähtökohdiltaan erilainen; se perustuu nykyiseen kirkkolakiin.

Hallintovaliokunnan puheenjohtaja Ritva Bly. (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Hallintovaliokunnan puheenjohtaja Ritva Bly.
(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

 

Toteutus jäi puolitiehen

Hallinnon uudistusta pontevasti eteenpäin ajanut kirkolliskokouksen hallintovaliokunnan puheenjohtaja Ritva Bly otti kantaa asiaan lähetekeskustelussa.  Hän kertoi uudistushankkeen tavoitteena olleen pienen kirkkomme hallinnon keventäminen ja resurssien suuntaaminen toimintaan. Blyn mukaan kuluneella kirkolliskokouskaudella tunnistettiin, että monessa tapauksessa seurakunnat ovat liian pieniä yksiköitä.

”Kuviteltiin, että kuntauudistuksen etenemisen myötä seurakunnista saataisiin resursseiltaan vahvempia. Seurakuntien välistä yhteistyötä piti lisätä piispojen johdolla. Toteutuminen jäi vaatimattomaksi. Hallinnon rakenteesta haluttiin kevennetty ja joustava – toteutus jäi puolitiehen”, totesi Bly.

Hiippakunta on kirkon perusyksikkö

Puheenvuorossaan hän totesi, että kirkon palvelukeskuksen osalta ainoastaan tiedotus on ollut aidosti verkostomaista toimintatapaa hyödyntävä.

”Kirkolliskokous päätyi esittämään hallintomallia, jossa tarvittaisiin myös suuria lainsäädännöllisiä muutoksia. Hiippakuntakeskeinen hallinto oli vuoden 2014 kirkolliskokouksen päätöksen päätavoite”, korosti Bly. Hän myös huomautti, että se ei ole mikään uusi tavoite, koska laki ortodoksisesta kirkosta määrittelee jo nyt, että kirkon perusyksikkö on hiippakunta. Hiippakuntahallinnosta on säädetty samassa laissa.

Perusteluna käsittelyyn tuodulle uudelle esitykselle hän totesi:

”Olemme saaneet ennen tätä kirkolliskokousta Mirjami Pason asiantuntijalausunnon kirkollishallituksen hiippakuntakeskeisestä hallintomallista, eikä lausunnon perusteella ole edellytyksiä jatkaa hallintorakenteen uudistamista lausunnolla olleen mallin mukaisesti.”

Puheenvuoron lopuksi Ritva Bly totesi, että nykyisen lain puitteissa on mahdollista parantaa hiippakuntien ja seurakuntien yhteistoimintaa. Kirkolliskokoukselle hän esitti kysymyksen, tarvitaanko kirkkojärjestykseen muutoksia?

”Hallinnonuudistus voidaan kirkolliskokoustasolla rauhoittaa ainakin siksi aikaa, kun opitaan, mitä yhteiskunnassamme vireillä olevat rakennemuutokset tuovat tullessaan”, sanoi Bly puheenvuoronsa päätteeksi.

Isä Markku Toivanen (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Isä Markku Toivanen on lakivaliokunnan jäsen.
(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Hiippakuntapiispasta seurakunnan resurssi

Isä Markku Toivanen esitti lähetekeskustelussa laajan ja perusteellisen puheenvuoron, jonka aluksi hän muistutti hallinnon uudistuksesta ja kevennyksestä puhutun niin pitkään, kuin hän itse on ollut seurakuntatyössä. Hän palautti mieliin nykyisen kirkkolain ja kirkkojärjestyksen laatimisen ajat ja jatkoi:

”Olemme eläneet nykyisen kirkkolain ja -järjestyksen kanssa vajaat kymmenen vuotta. Voidaan kysyä, onko nykyisen lain suomia mahdollisuuksia käytetty optimaalisesti. Meitä vaivaa perusasenne, että haluamme noudattaa hyvin tarkasti lakeja, ohjesääntöjä ja määräyksiä. Se sinänsä on hyvin kiitettävää ja arvostan sitä ja olen sitä itse vaatinut esimiehenä.”

” Hallinnon rakenteet antavat puitteet ”

”Mutta varjopuolena tässä kaikessa on että ajattelemme lain olevan tyhjentävä ja kaikkivoimainen. Ajattelemme että vain se mikä on laissa tai ohjesäännössä sallittua tai hyväksyttyä. Tosiasiassa olemme silloin tehneet vain minimin. Olemme onnistuneet välttämään virheitä, mutta olemme unohtaneet luovuuden ja innovaatioiden suomat mahdollisuudet.”

”Hallinnon rakenteet antavat puitteet, mutta innovaatiot, luovuus, ennakkoluulottomuus, reagointikyky työn kuormittavuuden säätelyyn, vuorovaikutus yhteiskunnan päättäjien välillä, PR-työ – kaikki ovat vain löyhästi riippuvaisia siitä, millainen laki tai hallinnollinen rakenne meillä on.”

Arvioidessaan kirkolliskokoukselle tuotua esitystä isä Markku Toivanen sanoi olevansa aika skeptinen. Hän näki esityksen toiminnan uudistamiseen tähtäävänä hankkeena. Hänen mukaansa esityksessä ollaan lisäämässä hallintoa hiippakuntaneuvostolle esitettävien uusien tehtävien myötä:

”On syytä huomata, että hiippakuntaneuvostolla ei ole yhtään varsinaista työntekijää, ja tuskin niitä ainakaan keskushallinnosta sinne siirretään. Näin ollen lähes jokaisessa hiippakuntaneuvostolle esitetyssä tehtävässä työt kasaantuvat seurakuntien kirkkoherrojen vastuulle. Siten esimerkiksi strategiaan, toimintasuunnitelmaan, budjetointiin tai yhteistyöhankkeisiin liittyviä asioita kirkkoherrat valmistelevat ja käsittelevät hiippakuntaneuvostossa, oman seurakunnan jossain toimikunnassa, seurakunnanneuvostossa ja viimein oman seurakunnan valtuustossa. Kuormitusta lisäävät vähintään neljästi vuosittain pidettävät kokoukset.”

Piispa seurakunnan kylkeen

”Kirkolliskokoukselle esitetyssä hallintomallissa sanotaan, että ´on lähdetty etsimään keinoja, joiden avulla voidaan joustavoittaa päätöksentekoa ja hyödyntää kirkon resursseja ja uuden teknologian tarjoamia mahdollisuuksia kokonaisuuden eduksi´”, isä Markku Toivanen jatkoi.

”Nykyisen elämänkokemukseni varassa voin väittää että hiippakuntaneuvostojen kautta päätöksenteko ei joustavoidu, resurssit tuhlaantuvat turhaan kokoustamiseen ja uuden teknologian mahdollisuudet jäävät varsin epämääräiseksi.”

Hänen mukaansa toiminnallisia puutteita ei ratkaista muodostamalla uusia rakenteita, vaan ajattelemalla mahdollisuuksia uudella tavalla. Yhtenä perussyynä kirkon hallinnon uudistamiselle hän näki, että hiippakunnat ja seurakunnat ovat liian kaukana toisistaan.

”Seurakunnat ovat monella tavalla itsenäisiä, vaikkakin hiippakunnan ohjauksessa, mutta seurakunnassa ovat rahat, tilat ja ihmiset. Alkuperäinen hallinnonuudistus paljastaa, että  pohdittiin jopa verotilitysten siirtämistä hiippakuntaan. Suunnitelma sai seurakunnilta tyrmäävän vastaanoton, ja se olisi vaatinut perusteellista lakiremonttia. Siksi se haudattiin.”

”Nyt perusajatuksena on edelleenkin, että seurakuntaa siirretään hiippakunnan kylkeen. Ehdotan, että toteutetaan liike päinvastaiseen suuntaan. Siirretään hiippakuntaa ja hiippakunnan piispa seurakunnan kylkeen.”

Esipaimenet operatiiviseen työhön

Piispa voitaisiin nähdä hänen mielestään seurakunnan resurssina. Isä Markku Toivanen esitti yhtenä esimerkkinä piispan antaman lausunnon seurakunnan toiminta- ja taloussuunnitelmasta. Hänen tietämänsä mukaan lausuntopyynnöt tulevat hiippakuntien piispoille aivan liian myöhään, suunnitelmien ollessa seurakunnissa jo valmiit.

”Piispojen kannalta lienee turhauttavaa että lausunto perusteluineen merkitään vain tiedoksi seurakunnanvaltuustolle. Jos toiminta lähtee siitä, että piispa on seurakunnan resurssi niin mikään nykyisissä säädöksissä ei estä sitä, että piispa osallistuu seurakunnan toiminta- ja taloussuunnitelman rakentamiseen.”

Hänen mielestään piispa voi olla mukana jo paljon aikaisemmin yhteisissä neuvonpidoissa ja näin parhaiten antaa sen ohjauksen ja palautteen mihin nykyiset säädöksetkin viittaavat.

”Mitkään säädöksemme eivät myöskään estä sitä, että piispa voi ottaa seurakunnan jonkin toimintamuodon erityisintressikseen ja osallistua vuoden mittaan tämän alueen kehittämistyöhön seurakunnassa. Jos sanotaan, että piispa ei ehdi jokaiseen seurakuntaan toimintaa suunnittelemaan, niin uskallan väittää, että meidän oloissamme kyllä ehtii. Nyt on kyse ennen muuta siitä, että ajatellaan asioita uudella tavalla.

Esipaimenemme eivät ehkä pidä siitä, että ehdotukseni sitoo heitä liikaa operatiiviseen työhön. Mutta sekä työntekijät että seurakuntalaiset odottavat esipaimeniltaan myös operatiivista, esikuvallista ohjausta, kaitsentaa ja seurakuntalaisten aitoa kiireetöntä kohtaamista.  Uskon, että tässä olisi mukana myös arkkipiispan kuuluttamaa hengellistä silmää.”

Isä Markku esitti lopuksi, ehdotus hiippakuntakeskeiseksi hallintomalliksi jätetään raukeamaan.

Talousvaliokunnan jäsen Hannu Hoskonen. (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Talousvaliokunnan jäsen Hannu Hoskonen.
(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Kirkkolain muuttaminen voisi vaarantaa veronkanto-oikeuden

Kansanedustaja Hannu Hoskonen on koko kirkolliskokouskauden vastustanut kirkon hallinnon kokonaisremonttia. Hänen mukaansa yleinen ilmapiiri yhteiskunnassa ja myös eduskunnassa on vahvasti kirkkovastainen.

”Lakimuutokset nyt voisivat olla uhka muun muassa kirkon veronkanto-oikeuden säilymiselle. Eduskunnan suuressa salissa voisi käsittelyn aikana tulla vaihtoehtoinen esitys, että esimerkiksi verotusoikeus poistetaan kirkolta kokonaan”, pohti Hoskonen.

Hänen mukaansa ortodoksisen kirkon hallinto on nykyisellään hyvin järjestetty. Myös seurakunnissa toiminta on ihmisten omissa käsissä. Se on hallintokulttuurissa erittäin hyvä asia”, Hoskonen muistutti.

Talousvaliokunnan jäsen Mikko Junes. (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Talousvaliokunnan jäsen Mikko Junes.
(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Miksi ei reunaehtoja selvitetty?

Mikko Junes osallistuu nyt ensimmäistä kertaa kirkolliskokoukseen. Hän nousi kokousedustajaksi varasijalta Teuvo Jyrkisen ollessa estynyt hoitamaan luottamustointaan.

”Surettaa, miten valtava määrä energiaa on käytetty tähän hallinnon uudistamiseen. Kun saatiin Mirjam Pason lausunto näistä lainsäädännöllisistä reunaehdoista, niin ensimmäinen kysymys, joka minulla heräsi oli: Miksi ei tätä selvitystä pyydetty heti aluksi? Miksi ei heti selvitetty niitä reunaehtoja?”

”Monta vuotta on kulunut tämän asian kimpussa ja monet kirkolliskokoukset ovat asiaa käsitelleet”, harmitteli Mikko Junes.

Kirkollishallituksen esitys hiippakuntakeskeiseksi hallintomalliksi on kirkolliskokouksessa valiokuntakäsittelyssä ja tulee mietintönä kokouksen aikana täysistunnon päätöskäsittelyyn.

Puheenvuoroissa mainittu Mirjam Paso on oikeustieteen tohtori, jolta kirkko tilasi selvityksen kirkolliskokouksen alla.

 

Aristarkos Sirviö

, , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: