Eroon joulusta?

28/11/2015

Karppanen, Kolumni

10357128_920061408023661_3011581021125121853_n (1)

Joka joulun alla puhdasoppisen ortodoksisissa piireissä alkaa itku ja voivotus siitä, kuinka joulu-sana on lähtökulttuuriltaan pakanallinen ja sellaisena sopimaton kristilliseen yhteyteen. Korvikkeeksi on haettu kreikasta (?) tehtyä suomennosmukaelmaa Kristuksen syntymäjuhla. Jokainen vähääkään sivistynyt ihminen tietää, että suomen sana joulu on nykymerkityksessään Kristuksen syntymäjuhla.

Asia käy erinomaisesti esille joululauluista, joulukorteista ja joulukoristeista, jopa jouluruoista. Joulu-sanan välttäminen ja korvaaminen on suunnilleen yhtä älykästä kuin se, että taannoin eräissä kommunistisissa maissa haluttiin hävittää kristillinen paikannimistö esimerkiksi katujen nimissä ja korvata ateistisen ideologian mukaisilla.

Sitä paitsi ilmauksessa Kristuksen syntymäjuhla esiintyy sana juhla, joka tulee samasta skandinaavisesta jul-sanasta kuin joulu. Kas, kun sen pakanuus ei tässä haittaa eikä häiritse.

Italian kielessä Kristuksen syntymä (vrt. kreikan Χριστούγεννα) lyhenee vain syntymäksi, Natale. Ei siinäkään Kristus-sanaa näy, mutta melkein jokainen italialainen tietää, kenen syntymään sana viittaa. Ja sekin, joka sanoo ettei tiedä, todennäköisesti valehtelee.

Englanninkielisessä maailmassa sanaa Christmas on alettu vierastaa ja syrjiä, kun se viittaa kristilliseen kulttuuriin. Eikö siis pitäisi olla iloinen, että suomessa (ja skandinaavisissa kielissä) on tällainen uskontoneutraali sana kuin joulu (jul). Jokainen saa laittaa sille mieleisensä sisällön – niin kuin joulukortitkin osoittavat.

Joulu-sanan alle kyllä mahtuu vaikka kuinka ylenpalttisen kristillinen meno. Vaikuttaakin siltä, että joulun sopimattomuudesta marisijat joko haluavat omia koko juhlan itselleen tai peräti julistaa olevansa niin esimerkillisiä kristittyjä, että kielikin pitää muuttaa, jottei alkuaan pakanallinen sana heidän hurskauttaan saastuttaisi. Käsi sydämelle: onkohan tämä kristillisyyttä vai sitä kaikkein pahinta farisealaisuutta.

Mutta koska joulu on hyvän tahdon aikaa, suon joulu-sanaa pakanallisena vierastaville ainakin hetkeksi mahdollisuuden luopua siitä ja korvata se ah, niin kristillisellä ja peräti oikeauskoisella nimellä ristuksensyntymäjuhla. Kas, näin se käy.

No niin, meillä ei ole enää joulupukkia .

Ristuksensyntymäjuhlapukin apureina häärivät ristuksensyntymäjuhlatontut. Joulusiivousta ei tarvitse tehdä, sen sijaan kyllä ristuksensyntymäjuhlasiivous. Joulusaunaan ei voi mennä, on peseydyttävä ristuksensyntymäjuhlasaunassa. Joulukuusta ei voi hakea, ostaa eikä varastaa, koska niitä ei enää ole. Kaupan on ainoastaan ristuksensyntymäjuhlakuusia. Niin myös joulukortti on muuttunut ristuksensyntymäjuhlakortiksi ja samaa kyytiä joulupostimerkitkin ristuksensyntymäjuhlamerkeiksi. Vuoden viimeinen kuukausi on luonnollisesti ristuksensyntymäjuhlakuu. Silloin muutkin kuin papit saattavat sortua ristuksensyntymäjuhlahössötykseen.

Syömme ristuksensyntymäjuhlakinkkua; sianlihaa inhoavien ristuksensyntymäjuhlaherkku on ristuksensyntymäjuhlakalkkuna. Joulutorttujen sijasta leivomme ristuksensyntymäjuhlatorttuja, ja jouluviinaksista tulee ristuksensyntymäjuhlaviinoja. Yhtä hyvin menevät päähän, elleivät paremminkin. Hinta saattaa kyllä nousta, maksaahan se uusi tuotenimi.

Joulu on tuottanut monelle stressiä, ja nyt se jo sananakin tuntuu stressaavan varsinkin nuorempaa papistoamme. Ongelma hoituu helposti: joulustressin tilalle jää vain ristuksensyntymäjuhlastressi.

Pikkujouluja on paheksuttu. Että kun paastossa sellaista jumalatonta menoa. Ei enää huolta. Vietetään pikkuristuksensyntymäjuhlia!

Monissa seurakunnissa on ollut tapana järjestää joulunvalmistusjuhla. Hyi hyi, millaista pakanuutta! Sehän on ristuksensyntymäjuhlanvalmistusjuhla. Sana on pitkä, ja jos siinä tuntuu toistoa, niin kyseessä on tietysti ristuksensyntymäjuhlastressin poistotoisto.

Esko Karppanen

, , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: