Tomos ja patriarkan tervehdys

29/11/2015

Kolumni

Valamon Luotari

KUN PATRIARKKA tervehdyksessään Suomen ortodoksisen kirkon ”papiston ja maallikoiden kokoukselle” jälleen mainitsi tomoksen, aloin miettiä, kuinka tuttu tämä tomos-asiakirja itse asiassa kirkkomme jäsenille on. Tuntuu aavisteisesti, että patriarkaatin näkökulmasta tuntemus näyttää ehkä vähäiseltä – siksi voimakkaasti patriarkka sen noudattamista painottaa.

Tomos ei vain lyhyesti myönnä autonomiaa Suomen ortodoksiselle kirkolle – josta asiakirjassa käytetään virallista sanontaa ”Suomen ortodoksinen arkkipiispakunta” – vaan se määrittelee tarkkaan myös kirkkomme kanonisen aseman. Kirkollamme on oikeus ”aina vapaasti yksityiskohdissa järjestää Suomen ortodoksisen kirkon asiat maansa lakien vaatimusten mukaan”. Mutta, kuten metropoliitta Johannes kirjoittaa, ”tämä mainittu oikeus on kuitenkin huomattavassa määrin ehdollinen” (Ortodoksinen kirkko Suomessa, 1982).

ME MIELELLÄMME korostamme, että kirkon korkein päättävä elin on nykyään vuosittain kokoontuva kirkolliskokous – mutta ihan tarkasti ottaenhan tämä ei pidä paikkaansa.

Patriarkka kirjoittaa: ”Piispat, papisto ja kaikki uskovat kirkon jäsenet toimivat pyhien synodien päätösten mukaisesti.” Ja tomos sanoo, että suomalaiset ratkaisut ovat hyväksyttävissä ”sillä nimenomaisella ehdolla, ettei mikään mainitun järjestelyn säännös osoittaudu Pyhän Ortodoksisen Kirkon opetuksen ja kanonien vastaiseksi, sellaisina kuin nämä on tulkittu ekumeenisen patriarkaatin käytännössä.”

Kirkon korkeimmassa päättävässä elimessä, synodissa, voi olla vain piispoja; meillä on siis pikku synodi, ja tämän tulisi – tomoksen mukaan – kanonisissa kysymyksissä vedota suurempaan synodiin, jossa on 12 metropoliittaa. Konstantinopolin pyhässä synodissa näin on.

VOINEMME OLLA yksimielisiä siitä, että tomos on velvoittava asiakirja – se ei ole vain muodollinen paperi, itsenäisyyden ja vapauden julistus. Kirkkomme ei ole edes autokefaalinen kirkko, jolla silläkään ei ole täyttä vapautta muissa kuin sisäisen hallintonsa asioissa. Jopa autokefaalisen kirkon itsenäisyyttä säätelee sen oma perustamisasiakirja.

Meidän kirkkomme ”korkein päättävä elin” esimerkiksi valitsee kyllä arkkipiispan, mutta vaalin vahvistaa ekumeenisen patriarkaatin pyhä synodi. Se voi – ainakin teoriassa – sen myös olla vahvistamatta.

Niinpä patriarkka ei lähetä tervehdystään Suomen ortodoksisen kirkon ”kirkolliskokoukselle” – synodille – vaan ”papiston ja maallikoiden kokoukselle”.

PATRIARKKA KIRJOITTAA tervehdyksessään: ”Toimitte turvallisesti, kun noudatatte Ekumeenisen patriarkaatin antaman autonomia-tomoksen periaatteita.” Lause on kirjoitettu indikatiivissa, mutta jotenkin otaksun sen sisällön olevan enemmänkin imperatiivi – ellei suoranainen käsky niin ainakin tiukka kehotus.

Sillä sitä seuraa jo selkeä ilmoitus: ”Teemme tiettäväksi…” Tosin, hyvin kohteliaasti, seuraavaksi käytetään konditionaalia ”…sen, että pitäisitte kiinni näistä Konstantinopolin äitikirkon periaatteista horjumatta niistä suuntaan tai toiseen.”

Ja lopuksi patriarkka viittaakin pyhän isämme Krysostomoksen ohjeisiin – vähän kuin nekin olisivat unohtuneet.

VARMASTI KIRKOLLISKOKOUSEDUSTAJAT tutkistelivatkin mielessään patriarkan perusasioista muistuttavaa tervehdystä ja antoivat hänen isällisten ohjeidensa vaikuttaa päätöksentekoonsa. Minusta ei olisi ollenkaan huono asia, että sitä tutkisteltaisiin laajemminkin kirkossamme – että sen kauniin ja hienostuneen kielen kätköistä löydettäisiin se, mitä patriarkka haluaa kirkollemme sanoa.

Sillä ensi keväänä meidän kirkkomme demokraattisessa järjestelmässä on edessä uusien kirkolliskokousedustajien vaali, ja olisi oikein hyvä, että valtuuston valinnassa jo edustajien valitsijoiksi löydettäisiin sellaiset ihmiset, jotka ymmärtävät, mitä kirkkomme autonomia tarkoittaa.

Hellevi Matihalti

, , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: