Pyhien isien sunnuntaina

19/12/2015

Saarnavuorossa

(Kuva/Photo: orthodox.net)

(Kuva/Photo: orthodox.net)

… Kristus syntyy korottaakseen jälleen muinoin lankeemuksessa turmeltuneen kuvan.

(Joulun esijuhlan troparista)

 

Tänä vuonna joulua edeltävä pyhien isien sunnuntai ja joulun esijuhlan alku sattuvat samalle päivälle. Tämän päivän jumalanpalveluksissa olisikin runsaasti variaatio-mahdollisuuksia.  On myös oikeastaan jouluun valmistautumisen aloittamisen H-hetki.  Olemme paastonneet innokkaasti tai vähemmän innokkaasti.  Joulu koittaa kaikille. Sunnuntaina joulun edellä – pyhien isien sunnuntaina – muistelemme erityisesti henkilöitä ja tapahtumia, jotka toimivat linkkinä Vanhan ja Uuden liiton välillä.  Tämä sunnuntai laajentaa viime sunnuntain – pyhien esi-isien sunnuntain – sanomaa lain alla eläneistä Kristuksen fyysisistä esi-isistä kaikkiin maailman alusta eläneisiin vanhurskaisiin miehiin ja naisiin, jotka toimivat esikuvinamme Jumalalle kelvollisessa elämässä.  Tähän ryhmään kuuluvat kaikki raamatun ihmiset aina Adamista alkaen ja pääyen Joosefiin Herran äidin, Marian kihlattuun.

Tällaisen joulun sanoman ymmärtäminen saattaa olla vaikeaa muusta kuin Raamatun näkökulmasta.  Ja kun Raamatun joulu ei enää olekaan relevantti aikamme ihmiselle, niin hänelle joulukausi on season time  tai Xmas, mitkä termit voivat tarkoittaa ihan mitä tahansa.  Ymmärtämällä joulun syvän jumalallisen ja inhimillisen taustan rukoilija kykenee näkemään jumalallisen inkarnaation – Jumalan syntymisen ihmiseksi – ei yllättävänä ja irrationaalisena jumaluuden tapahtumiin puuttumisena, vaan vuosituhansia kestäneen pitkän prosessin huipentumana.  Varsinkin näiden kahden sunnuntain jumalan-palvelustekstit täydennettynä esijuhlan teksteillä antavat hienon kuvan Jumalan pelastussuunnitelman toteutumisesta.

Jeesuksen historiassa on kaksi kohtaa, joissa Jumala vaikuttaa suoraan aineelliseen maailmaan: neitseellinen syntymä ja ylösnousemus haudasta, jonne Jeesuksen inhimillinen olemus ei jäänyt eikä Hänen ruumiinsa maatunut.  Molemmat tapahtumat loukkaavat modernin ihmisen näkemyksiä ja maailmankuvaa.  Jumala saa vaikuttaa ideoissa ja ajatuksissa, henkisyydessä – mutta ei materiassa, ihmisen fyysisessä olemuksessa. Se häiritsee, koska Jumala ei siihen kuulu.  Mutta juuri tästä asiasta ihmisen pelastushistoriassa on kysymys: että Jumala on Jumala ja että Hän ei toimi vain ideoitten piirissä.  Oikeastaan kummassakin kohdassa on kysymys Jumalan itsensä Jumalana olemisesta.  Jatkokysymys on tämä: kuuluuko hänelle myös materia.  Onko ihmisen fyysinen olemus myös Jumalan omaa?    Kirkastakaa siis Jumala ruumissanne ja sielussanne, jotka Jumalan ovat, (Gal. 6:20) kehottaa apostoli Paavali.

Tämänkin päivän ihmisen ongelma on, että kautta koko historiansa ihminen on vastustanut Jumalaa.  Hän asettaa Jumalalle ehtoja, jotta hän, ihminen voisi uskoa Jumalaan.

Joulun tapahtumissa ei ole kyse menneisyydestä, vaan Jumalan läsnäolosta nykymaailman keskellä. Tiedämme kaikki, kuinka laajalti Kristusta – ja perimmältään Jumalaa itseään – nykyisin vastustetaan. Joulun sanomaan on viime vuosina yhä voimakkaammin liitetty juhlaa vastustava sanoma. Kristinusko lieneekin tällä hetkellä maailman vainotuin uskonto. Ja jos puolustamme kristillistä jumalakuvaa tai kristinuskon arvoja, olemme matalamielisiä niuhottajia, kehityksen jarruja ja edistyksen vastustajia. Kerta toisensa jälkeen Jumala nähdään vapautemme esteenä, puomina joka on nostettava syrjään, jotta ihminen voisi olla kokonaan oma itsensä.  Jumala ja hänen totuutensa ovat ihmisen moninkertaisen valheen, itsekkyyden ja ylpeyden tiellä.

Enkelit julistivat: Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa, maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.  Näissä sanoissa on kaikkien aikojen keskeisin ohjelmanjulistus kaikkien aikojen ihmisille: ihmisillä hyvä tahto. Tässä on joulun idea kaiken joulukiireenkin keskellä. Voimme tehdä itsellemme kysymyksen: onko minulla hyvä tahto toisia ihmisiä kohtaan. Olenko valmis sietämään, ymmärtämään ja hyväksymään toisen ihmisen? Joulun sanoman, Jumalan rakkauden ymmärtäminen on jokavuotisessa joulun vietossa jatkuva kasvun paikka. Ja tähän hän on tähdännyt ihmiskunnan historia alusta saakka.

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. ( Joh.3:16)

Siunattua joulun aikaa

 

Isä Olavi  Merras

, , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: