Kristus syntyy, kiittäkää!

23/12/2015

Kolumni

(Kuva/Photo: Maria ja lapsi. Marc Chagallin lasimaalaus St. Stephenin kirkossa Mainzissa.)

(Kuva/Photo: Maria ja lapsi. Marc Chagallin lasimaalaus St. Stephenin kirkossa Mainzissa.)

LAINASIN FACEBOOK-seinälleni joulun alla Jussi Halla-ahon kirjoitusta, joka päättyy näin:

 ”Minä kaipaan kristillistä joulua. Siksi aion mennä joulukirkkoon, jos saan lapset hereille riittävän aikaisin.”

 Toisin sanoen: kirjoituksessa ihmetellään suuresti sitä, miten joulusta, Kristuksen syntymäjuhlasta, halutaan poistaa, ja on jo poistettu, jokseenkin kaikki kristillisyyteen viittaava. Päivitykseni niinsanotusta tykkääjämäärästä päättelen, että asia ei kiinnosta juuri ketään; silti Facebook-kavereistani ylivoimaisesti suurin osa on tunnustavia kristittyjä.

Tuntuu, että totisesti totta on Mauno Isolan viime vuosisadan alkupuolella kirjoittaman Jouluna-laulun säkeet: ”Me käymme joulun viettohon niin maisin miettehin…”

 Tai sitten aivan liian monet ihmiset, Facebook-ystävänikin, ovat menettäneet kyvyn erottaa asia ja asian sanoja toisistaan. Jussi Halla-aho on merkitty mies – siksi hän ei voi sanoa tai kirjoittaa mitään sellaista, minkä kohdalla voisi painaa ”tykkää”-nappulaa.

Vielä pahempaa on, että jättää lukematta hyvän tekstin omien, kirjoittajaan kohdistuvien, ennakkoasenteidensa vuoksi. Mutta niinkin voi käydä.

MINULLA OLI ilo joulun alla lukea Liisa Enwaldin ja Esko Karppasen viime vuonna ilmestynyt esseekokoelma On ruusu putkahtunna. Kirjoittajat käsittelevät esseissään joululauluja – nimenomaan joululaulujen tekstejä, joten pitäisi ehkä puhua joulurunoista – ja esipuheessaan he toivovat, ”että kirjoitelmamme avaavat joululauluihin uusia näkökulmia”, ja voin vakuuttaa, että ainakin minun kohdallani kävi näin.

Havahduin nimittäin sellaiseen seikkaan, että tavalla tai toisella kaikkien suosittujen joululaulujen sisältö tunnustaa sen, miksi ”me käymme joulun viettohon”. Sen kertovat myös ne syyttä unohduksiin jääneet joululaulut, jotka kirjoittajat ottavat kirjassa esille. Kiintoisaa on pohtia, miksi kumminkin lauluesityksissä on usein jätetty ja jätetään pois kirjoittajan alkuperäistekstiin sisällyttämää aineistoa.

Kaksi tällaista esimerkkiä kertovat minun mielestäni siitä, että joulu todellakin repäistään irti kontekstistaan syvemmältikin kuin vain unohtamalla ”päivänsankari”.

Isolan tekstin yhden säkeistön alku kuuluu näin: ”Turhuuden turhuus kaikki on, / niin turhaa touhu tää…” Tämä säkeistö jätetään useimmiten esityksissä pois – aivan samoin kuin Heinillä härkien kaukalon –laulun säkeistö, joka alkaa ”Ristillä rinnalla ryövärin…”

JOULU ON alku Kristuksen pelastusteolle – minulle sen merkitys on juuri siinä, että silloin Kristus syntyy. Ei hän ole kuka tahansa poikalapsi, vaan Vapahtaja, jonka Isä lähetti maailmaan meidän pelastuksemme tähden.

Ei hän tullut maailmaan ainoastaan opettamaan meille rakkautta – hänen tulemisensa merkitys kerrotaan jopa Joulupuu on rakennettu –laulun säkeistöissä, joita niitäkään juuri koskaan ei lauleta – ja joista yhtä tässä lainaan:

 ”Tullessasi toit sä valon, / lahjat rikkaat runsahat, / autuuden ja anteeksannon / kaikki taivaan tavarat.”

Joulussa, Kristuksen syntymäjuhlassa, on läsnä jo Jeesuksen kärsimystie – mutta siinä on läsnä myös ylösnousemus.

Siksi kristityt toivottavat joulua sanomalla:

Kristus syntyy, kiittäkää!

 

Hellevi Matihalti

, , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: