Pühtitsan luostarin nunna Jekaterina

11/01/2016

Pyhät kanssamme

Kirja Pühtitsa klooster ja selle õnnis staaritsa nunn Jekaterina kertoo nunna Jekaterinan elämästä viroksi. (Kuva/Photo: Katja Meriluoto)

Kirja Pühtitsa klooster ja selle õnnis staaritsa nunn Jekaterina kertoo nunna Jekaterinan elämästä viroksi.

Pühtitsan luostarissa Virossa kilvoitellut nunna Jekaterina (1889-1968) eli varsin erikoisen elämän. Häntä ei ole – ainakaan vielä – todettu pyhäksi, mutta monet uskovat ovat kokeneet saaneensa apua hänen esirukouksistaan niin hänen elinaikanaan kuin sen jälkeenkin.

Tuleva nunna Jekaterina, maallikkonimeltään Jekaterina Malkov-Panina, syntyi Suomenlinnan linnoitussaarella Helsingissä. Perheen isä toimi sotaväen palveluksessa. Myöhemmin perhe vuokrasi asunnon Pohjois-Esplanadilta. Suomessa perhe vietti kymmenisen vuotta, kunnes muutti isän työkomennuksen takia Pietariin ja sieltä rauhallisempaan kaupunkiin Gatshinaan. Vartuttuaan Jekaterina opiskeli luonnontieteitä ja työskenteli hyönteistutkimusta edistävässä seurassa. Hän oli varsin perehtynyt hyönteistieteeseen ja jopa löysi vuoden 1910 Vladivostokin matkallaan kaksi tieteelle aiemmin tuntematonta hyönteislajia.

30-vuotiaana Jekaterina muutti vanhempiensa kanssa Viroon, Narvan kaupunkiin. Kolme vuotta myöhemmin lapsesta saakka hengellisistä asioista kiinnostunut Jekaterina otettiin kuuliaisuussisareksi koillisvirolaiseen Pühtitsan eli Kuremäen luostariin.

Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen muistolle pyhitetty luostari sijaitsee Narvamaalla Itä-Virossa. Luostari perustettiin Kuremäen kylässä olevalle korkealle mäelle vuosina 1892-1895. Kerrotaan, että 1600–luvulla paimenille ilmestyi mäellä Jumalansynnyttäjä. Ilmestyksen jälkeen löytyi paikalla kasvaneesta tammesta ikoni. Näiden tapahtumien johdosta mäkeä alettiin kutsua pyhitetyksi paikaksi (viroksi pühtitsa). Luostari on stavropiginaalinen, eli toimii suoraan Moskovan ja koko Venäjän patriarkan alaisuudessa. Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö

Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen muistolle pyhitetty luostari sijaitsee Narvamaalla Itä-Virossa. Luostari perustettiin Kuremäen kylässä olevalle korkealle mäelle vuosina 1892-1895. Kerrotaan, että 1600–luvulla paimenille ilmestyi mäellä Jumalansynnyttäjä. Ilmestyksen jälkeen löytyi paikalla kasvaneesta tammesta ikoni. Näiden tapahtumien johdosta mäkeä alettiin kutsua pyhitetyksi paikaksi (viroksi pühtitsa). Luostari on stavropiginaalinen, eli toimii suoraan Moskovan ja koko Venäjän patriarkan alaisuudessa.
Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö

Nunnavihkimyksessä hän poikkeuksellisesti säilytti nimensä Jekaterina. Aluksi uuden sisaren omituinen käyttäytyminen herätti kummastusta luostarissa. Kristuksen tähden houkan kilvoituksen kannettavakseen ottanut nunna Jekaterina pukeutui kevyesti kulkien usein talvellakin pelkissä sukissa tai paljain jaloin. Hän ei pysynyt kauan paikoillaan, kulki kirkossakin rukoilijan luota toisen luo, vietti öitä metsässä rukoillen ja saattoi lähteä päiväkausiksi pois luostarista, mikä huolestutti sisaristoa suuresti. Nunna Jekaterina joutui 1950-luvulla mielisairaalaan, mutta hänet päästettiin takaisin luostariin terveeksi todettuna.

Kristuksen tähden houkka rikkoo tietoisesti sääntöjä ja totunnaisia tapoja alentaakseen itsensä. Nunna Jekaterina söi hyvin niukasti, mutta saattoi suurena perjantaina rikkoa paaston iloisesti huudahtaen: ”Nyt on pääsiäinen!” Jotkut luostarin asukkaat paheksuivat nunna Jekaterinaa, mutta yleisesti ottaen hänen kummallista käytöstään siedettiin hyvin, ja erityisesti luostarin pyhiinvaeltajien joukossa häntä rakastettiin. Nunna Jekaterinalla oli selvänäkemisen kyky. Zoja, luostarin tuleva nunna, oli menossa tapaamaan tunnettua ohjaajavanhusta Pühtitsaan. Hän ajatteli: ”Sanon heti nunna Jekaterinalle: ’Äiti, minulla on tällainen heikkous, synti – loukkaannun todella helposti!’ Avasin suuni alkaakseni puhua, kun nunna Jekaterina itse sanoi: ”Zoja, minäkin loukkaannun helposti! Niin, Zoja, minäkin loukkaannun helposti.”

Vaikka nunna Jekaterina saattoi käyttää joskus terävää kieltä, hän rakasti ihmisiä – ja eläimiä. Nunnan pukuun kuuluvan nahkavyön hän korvasi kangassuikaleella ja kielsi luostarissa vierailleita naisia käyttämästä turkiskauluksia. ”Tuo ei ole tarpeen, kiusaatte eläimiä”, hän sanoi. Nunna Jekaterina kertoi, että kerran mentyään metsään, hän rukoili löytävänsä sieniä. Ei ollut sieniaika, mutta kuinka ollakaan, sieniä löytyi, ja hän keräsi ne viittansa helmaan. ”Mitä sinulla on helmoissasi?” vastaantulijat kysyivät. ”Siellä on omaisuuteni”, nunna Jekaterina vastasi iloisesti. ”Löysin uskon, uskon löysin.”

Nunna Jekaterinan maine ohjaajavanhuksena kasvoi jo hänen eliaikanaan, mutta vierailijavirroista huolimatta hän säilytti nöyryytensä, vältteli parhaansa mukaan valokuvaajia ja äyskähti nunnalle, joka nimitti häntä autuaaksi. Nunna Jekaterina kuoli mirhantuojanaisten sunnuntaina 1968 ja hänet haudattiin Pühtitsan luostarin hautausmaalle.

”Kun olin antanut järkeni Herralle, muuttui sydämeni avaraakin avarammaksi”, kerrotaan nunna Jekaterinan sanoneen.

 

Katja Meriluoto

 

Lähdeteos:

Pühtitsa klooster ja selle õnnis staaritsa nunn Jekaterina (2015).

, , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: