Isä Joosef Vola: ”Diakonin osana on palvella, avustaa ja edeskantaa rukousta”

13/01/2016

Haastattelu

Teofanian juhlaliturgia on alkanut, ja alidiakoni Juuso Vola saapuu alttarista piispan luo. (Kuva/photo: Hellevi Matihalti)

Teofanian juhlaliturgia on alkanut, ja alidiakoni Juuso Vola saapuu alttarista piispan luo.
(Kuva/photo: Hellevi Matihalti)

Teofania, Jumalan ilmestymisen ja Herran kasteen juhlapäivä, oli yksi alkaneen vuoden kylmimmistä päivistä – pakkanen oli edellispäivästä kiristynyt ja tuuli ujelsi Uspenskin katedraalin ympärillä. Mutta sisällä katedraalin lämmössä toimitettiin metropoliitta Ambrosiuksen johdolla juhlaliturgia ja suuri vedenpyhitys kuten jokaisena teofaniana.

Tänä vuonna liturgiassa esipaimen vihki diakoniksi alidiakoni Juuso Volan, joka monille kirkkomme jäsenille on tullut paremmin tutuksi kanttorina, kun on tätä tehtävää toimittanut niin Valamon luostarissa kuin useissa eri seurakunnissakin. Joku lienee odottanutkin hänen valmistuvan kanttoriksi, kun teologian maisterin tutkintoon vaadittavan gradun viimeistely kevään mittaan tapahtuu.

Puheessaan diakoniksi vihkimisen yhteydessä isä Joosef kuvasi diakonin asemaa ja tehtävää. Hänen mukaansa diakoni, palvelija, ei ole liturgisesti itsenäinen toimija vaan piispan ja papin avustaja, ja tätä kuvaa myös se, että diakoniksi vihkiminen tapahtuu vasta ehtoollislahjojen pyhittämisen jälkeen. Mutta isien opetuksen mukaan diakoni on nähtävä myös puhdistajana.

”Diakoni toimii kristityn kansan rukoukseen johdattajana ja esirukouksen sanalliseen muotoon pukijana,” sanoi isä Joosef.

 Kutsumus heräsi jo kouluiässä

Juuso Volan perhe muutti Ruotsiin vuonna 1994, jolloin hän oli kuusivuotias. Hän kävi suomenkielisen peruskoulun Ruotsissa, joten suomen kielen taito on pysynyt erittäin hyvänä. Lukio oli kuitenkin ruotsinkielinen, mutta siihen oli valmistanut peruskoulun yläasteella opetuksessa yhä enenevässä määrin käytetty ruotsin kieli.

Diakoniksi vihitty isä Joosef alttarissa pyhän pöydän ääressä yhdessä metropoliitta Ambrosiuksen ja diakoni Heikki Kasken kanssa. (Kuva/photo: Hellevi Matihalti)

Diakoniksi vihitty isä Joosef alttarissa pyhän pöydän ääressä yhdessä metropoliitta Ambrosiuksen ja diakoni Heikki Kasken kanssa.
(Kuva/photo: Hellevi Matihalti)

Jo yläasteella nuori Juuso alkoi vakavasti ajatella tulevaisuuttaan ortodoksisen kirkon palveluksessa, ja lukioaikana hän selvitti mahdollisuudet teologian opintoihin. Tuolloin oli mahdollista hakea Joensuun yliopistoon pappiskoulutukseen vain joka toinen vuosi – ja hänen ylioppilasvuonnaan hakuaikaa ei ollut. Niinpä hän hakeutui opiskelemaan venäjän kieltä ja kulttuuria Uppsalan yliopistoon ja aloitti vasta seuraavana syksynä opiskelunsa Joensuun yliopistossa.

Tärkeimmät vaikuttajat Lahja-täti ja isä Timo

Kun juttelemme isä Joosefin kanssa diakoniksi vihkimisen jälkeen, kysyn häneltä, miten hän oikeastaan pysyi kiinni ortodoksisuudessa koko nuoruutensa ajan.

”Ihan konkreettisesti minulla oli ikoni – olin sen varmaan saanut Lahja-tädiltä”, isä Joosef muistaa. ”Ja vaikka emme asuneet Tukholman keskustassa, opettelin liikkumaan sielläkin, ja niin kirkkomatka tuli minulle tutuksi.”

Lahja Lökschy, koko elämänsä kirkon työssä ollut, oli isä Joosefinkin opastajana ortodoksisuudessa. Hän oli Uspenskin katedraalissa todistamassa veljensä pojanpojan diakoniksivihkimistä palveluksessa, jonka metropoliitta Ambrosius toimitti papiston avustamana. (Kuva/photo: Hellevi Matihalti)

Lahja Lökschy, koko elämänsä kirkon työssä ollut, oli isä Joosefinkin opastajana ortodoksisuudessa. Hän oli Uspenskin katedraalissa todistamassa veljensä pojanpojan diakoniksivihkimistä palveluksessa, jonka metropoliitta Ambrosius toimitti papiston avustamana.
(Kuva/photo: Hellevi Matihalti)

Lahja-tätiä, Lahja Lökschyä, hän pitääkin tärkeimpänä vaikuttajanaan ortodoksisuudesta oppimisessa:

”Jos oli jotakin minulle vierasta, kysyin sitä häneltä, ja hän etsi artikkeleita tai muuta tietoa, ja lähetti sitä minulle valokopioina.”

Lahja-täti oli myös vaikuttamassa siihen, että hän pääsi kripari-ikäisenä kriparille Puroniemeen vuonna 2004. Yhteys Lahja-tätiin on edelleen tiivis.

Toiseksi tärkeäksi vaikuttajakseen isä Joosef mainitsee isä Timo Lehmuskosken.

”Kun isä Timon kunto oli parempi, hän kävi hyvin usein toimittamassa palvelukset Ruotsin suomalaisen ortodoksisen seurakunnan Pyhän Nikolaoksen kirkossa Tukholmassa – ja palvelusten jälkeen istuimme useasti pitkään kahvilassa keskustelemassa”, hän kertoo.

Usein hän tapasi myös isä Timoa ja maatuska Tarjaa, kun kävi Helsingissä. Itse asiassa minäkin olen tavannut hänet ensimmäisen kerran juuri isä Timon ja Tarjan kodissa.

Niin isä Timo maatuska Tarjan kanssa kuin Lahja-tätikin olivat Uspenskin katedraalissa teofaniana todistamassa diakoniksi vihkimistä.

Isä Mikael Sundkvist vihki avioliittoon Juuso Volan ja Satu Hätisen Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Helsingissä elokuussa 2014. Isä Mikael on toiminut Ruotsin suomalaisen ortodoksisen seurakunnan pappina Tukholmassa ja on siten isä Joosefin vanha tuttu. (Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

Isä Mikael Sundkvist vihki avioliittoon Juuso Volan ja Satu Hätisen Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Helsingissä elokuussa 2014. Isä Mikael on toiminut Ruotsin suomalaisen ortodoksisen seurakunnan pappina Tukholmassa ja on siten isä Joosefin vanha tuttu.
(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

Diakoniksi Helenan vanhainkodin kirkkoon

Isä Joosef vihittiin diakoniksi Helenan vanhainkodin kirkkoon. Kirkko saattoi olla ehkä yllätys, mutta toisaalta aivan perusteltu palvelupaikka. Myös isä Joosef itse kokee näin:

”Koska minulla on venäjän kielen taitoa, pystyn lukemaan ekteniat myös kirkkoslaaviksi, mikä on tärkeää vanhainkodin kirkon palveluksissa. Kirkossa kyllä palvelee myös isä Gennadij Stolbow, mutta hän ei välttämättä jaksa osallistua kaikkiin palveluksiin, ja niin tämä tuntuu hyvältä ratkaisulta.”

Helenan vanhainkodin kirkossa palvelukset toimitetaan keskimäärin kaksi kertaa kuukaudessa, ja siten isä Joosef voi tarvittaessa palvella myös muissa kirkoissa – vihkimyksensä jälkeen, hän on ennättänyt olla palvelemassa jo Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkossa Tapiolassa, Kirkkonummen Pokrovassa, Pappilatalon Kotikirkossa ja Stefanoskodilla.

Kun mietin, että kulkemista riittää melkoisesti, hän toteaa olevan hyväksi heti alusta alkaen oppia, millaiseen työhön on tullut.

Onnelliset Satu ja Juuso Vola hääjuhlassaan elokuussa 2014. (Kuva/photo: Hellevi Matihalti)

Onnelliset Satu ja Juuso Vola hääjuhlassaan elokuussa 2014.
(Kuva/photo: Hellevi Matihalti)

Diakoniksi vihkimistä seuraa papiksi vihkiminen? minä mietin.

Isä Joosef sanoo, että se riippuu enemmänkin muista kuin itsestä.

”Paitsi siinä tapauksessa, että hakee jotakin paikkaa, jossa pappisvihkimys on edellytys”, hän huomauttaa hymyillen.

Ja seurakuntatyökö on siis lähellä isä Joosefin sydäntä?

Eikä hän kiistä – sanoo senkin ajatuksen olleen alusta alkaen mielessä.

Simeon ja Hanna toivottaa isä Joosefille ja Satu-puolisolle monia armorikkaita vuosia!

 

Hellevi Matihalti

, , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: