Karppanen: Apua, kielessäni on pakana!

18/01/2016

Karppanen, Kolumni

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Juuri kun me Suomen jalouskoiset olemme päässeet siitä järkytyksestä, että meille jalouskoisille niin rakasta teofania-juhlaa kutsutaan epäkristillisellä nimellä loppiainen, ollaan pian suuren paaston kautta suuressa viikossa. Meillä jalouskoisilla kaikki on näet suurta: kateus, kauna ja vihakin. Ja typeryys.

Mitäs me puhdasoppiset jalouskoiset nyt teemme; kenelle asiasta kantelemme? Suurella viikolla on suuri maanantai, suuri tiistai, suuri torstai ja suuri perjantai. Mutta nämä viikonpäiväthän ovat suomessa täyttä pakanuutta. Tiistai tulee skandinaavisen Tyr-jumalan nimestä. Tyr oli rohkein ja älykäs jumala, jota sotilaatkin kutsuivat avukseen. Tanskan kielessä päivä on yhä tirsdag, ja suomen murteissakin on puhuttu tirstaista. Vaan kun se Tyr on epäjumala.  Eihän tästä tule mitään.

Ja suuri maanantai, måndag. Suuri Kuu-jumalan päivä. Kauheaa! Ja sunnuntaissa, siis myös palmusunnuntaissa on auringon palvontaa: muinaisalasaksan auringonpäivää tarkoittavasta sanasta sunnundag se suomen sunnuntai mutkain kautta tulee.

Torstai puolestaan tulee ukkosen jumala Thorista. Miten me jalouskoiset enää suuresta viikosta selviämme? Suuri torstai onkin suuri pakanallisen Thor-jumalan päivä, torsdag. Voi, voi, voi! Kyllä on kurjaa tällaisella sorretulla vähemmistöuskonnolla Suomessa. Ei siinä paljon kirkollisverotienestitkään auta. Meillä suomalaisillakin, silloin kun pakanuuden pimeydessä vielä vaelsimme, oli ukkosen jumala Ukko, ylinen Herra. Kreikkalaisilla, silloin kun kristinusko ei ollut heitä saast-, anteeksi sulostuttanut, oli ylijumala Zeus ukkosen jumalana.

Suuri perjantaikin on pilalla, voitteko kuvitella. Perjantai-sanan pohjana on Odin-jumalan yhden puolison, tarkemmin sanottuna vaimo Friggan nimi, niin kuin nykyruotsin perjantaita tarkoittava sana fredag osoittaa. Hollannissa päivän nimi on vrijdag, saksassa Freitag. Ai, ai, ai! Lyökäämme rintoihimme, sillä tekopyhyys pukee meitä. Naisen nimi niin pyhällä päivällä näin naisvihamielisessä uskonnossamme! Ja millaisen naisen, alunperin itse Venus-jumalattaren, joka antaa meille sekä rakkauden ilot että veneeriset taudit. Taivaallakin Venus loistaa, vuoroin aamu- ja vuoroin iltatähtenä. Kreikkalaiset kutsuvat tätä tähteä tietenkin omalla kielellään, Afrodite.

Kaiken lisäksi Odin oli torstaille nimen antaneen Thorin isä. Odinista on saatu nimi skandinaavien keskiviikolle, onsdag. Odin on sama jumala kuin germaaninen Wotan, mikä näkyy keskiviikkoa tarkoittavassa hollannin sanassa woensdag. Kristillisessä perinteessämme suuri keskiviikko on omistettu Juudakselle, ”joka hirtti itsensä”. Niin teki Odinkin, mutta riiputtuaan maailmanpuussa hirttäytyneenä yhdeksän päivää Odin herätti itsensä henkiin. Niin mahtava hän oli.

Kärsimysviikkoomme ylimääräistä kärsimystä aiheuttavan pakanallisuuden jälkeen pääsiäisenä saattaa tohtia huokaista, muttei liian syvään, kun silläkin päivällä on niin suomalaiselta kalskahtava nimi, melkein kuin loppiainen – tai laskiainen. Eikä mene kauan, kun on taas Thor-jumalan juhla, ainakin päivän nimessä, helatorstaina nimittäin. Onhan se sentään pyhä torstai, ruotsin murteissakin helithorsdag, mutta kun suomalaisen sanan pohjalla hilluu se saakelin skandinaavinen epäjumala. Protestanttiketkuillakin on joissain kielissä helatorstain nimityksenä kristillinen, Kristuksen taivaaseenastumiseen viittaava ilmaus: ruotsissa Kristi himmelfärdsdag, hollannissa hemelvaartsdag.


Hellunpäivänä helpottaa. Muinaisruotsin haelghu dagar  tarkoittaa sentään pyhiä päiviä. Taitaa olla pakanallista pyhyyttä. Ei onneksi minkään salamoivan ukkosenjumalan pyhyyttä, vaikka kyyhkynen voi kärventyä silloinkin lieskojen keskellä.

Esko Karppanen

, , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: