Karppanen: Kustaava ja kynttilät

26/01/2016

Karppanen, Kolumni

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

”Kuka se on Sinun taivaallinen esirukoilijasi?” kysyi siittymällä kirkkoon siittynyt Jorma itseään melko lailla vanhemmalta Kustaavalta, joka oli liittymällä liittynyt ja jolla oli niin kummallinen nimi.

”Oisko tuo Maria Magdaleena”, arveli Kustaava. Hänen toinen nimensä kun oli Maria, mutta sitä hän ei tässä sanonut.

”Sinun liittymisestä on kohta puoli vuosisataa. Millaiset ne oli siihen aikaan liittymiskurssit?” uteli Jorma edelleen.

”Eihän niitä mitään kursseja silloin ainakaan niin pienellä paikkakunnalla ollut”, vastasi Kustaava hämillään. ”Eikä olisi voinutkaan olla. Eihän muita liittyjiä ollut vuosiin. Pappi antoi kasan kirjoja, ja ne minä luin.”

Jorma, joka oli mielestään kirkkoon siittymällä siittynyt ja luterilaisen äidin äidinmaidosta ortodoksisuuden imenyt, pyöritteli kummissaan päätään. ”Ei peruskurssia?!” Sitten hän kysäisi: ”No, miten Sinä nuorempana lauloitkin palveluksissa?”

”Luoja suokoon sen minulle anteeksi”, totesi Kustaava ja jatkoi: ”Arkisin, kun oli kirkollinen juhlapäivä eikä kanttoriakaan ollut koko laajassa seurakunnassa puhumattakaan että sen reunamilla, ja vakituiset laulajat olivat työssä, pappi olisi joutunut hoitamaan laulajankin osuudet. Silloin minä lauloin, papin pyynnöstä.”

”Onkohan tuo Kustaava läpäissyt edes kirkkokynttilänsytytystestiä, kun se niin oudosti pitää kädessään kynttilää?” mietti Leo, joka oli liittymällä liittynyt pari viikkoa sitten yhdessä muiden kurssilaisten kanssa.

”Miten Sinä, Kustaava, paastoat?” puuttui puheeseen Leo, joka oli nähnyt Kustaavan laittavan kahviin kermaa paastoaikana.

”Salassa”, vastasi Kustaava hymyillen.

”Miten niin salassa?” ihmettelivät Jorma ja Leo hörähdellen pidätettyä naurua.

Mutta Kustaava kiirehti kynttiläinsä kanssa jo seuraavan ikonin eteen.

Esko Karppanen

, ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: