Laskiaissununtain sanoma

06/02/2016

Saarnavuorossa

(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Suurta paastoa edeltävänä laskiaissunnuntaina on paikallaan pohtia, mitä paastoaminen meille tänä päivänä todellisuudessa merkitsee. Onko se pelkästään määrättyyn ruokavalioon siirtymistä?  Onko se ehkä vain jumalanpalveluksissa esille tuleva asia? Vai koskettaako se todellisella tavalla meidän elämäämme kristittyinä ja kristillisenä yhteisönä? Näihin kysymyksiin vastaamisessa meitä voi auttaa laskiaissunnuntain sanoman pohdiskelu. Keskeistä tuossa sanomassa on opetus siitä, että paastoamisen tulee aidolla tavalla koskettaa koko meidän elämäntapaamme.

Paljon puhuvalla tavalla tästä muistuttaa se, että laskiaissunnuntaita kutsutaan kirkossamme myös sovintosunnuntaiksi. Se osoittaa, että paastokilvoituksen lähtökohtana ja ydinasiana on sovinnon tekeminen lähimmäisten kanssa, anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen. Sovinnon tekemisen välttämättömyydestä muistuttaa meitä myös laskiaissunnuntain evankeliumiteksti, jossa palautetaan mieleemme Jeesuksen vuorisaarnan opetus: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne” (Matt. 6: 14-15).

Päivän evankeliumissa annetaan ohjeita myös siitä, miten meidän tulee paastota. Muun ohessa muistutetaan, että meidän ei pidä olla synkän näköisiä niin kuin tekopyhät, jotka muuttavat muotonsa surkeiksi, jotta ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Jeesus sanoo: ”Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoamistasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa, näkee sen ja palkitsee sinut” Matt. 6:17-18).  Toisin sanoen tässä opetetaan, että paastoaminen ei ole vain ikävä velvollisuus, vaan se on iloinen asia. Se on hengellisen elämän kevät, sisäisen uudistumisen aika, johon meidän pitää iloisella ja valoisalla mielellä astua.

Näin meitä laskiaissunnuntaina muistutetaan erityisesti siitä, että paastoaminen ei merkitse pelkästään pidättäytymistä tietyistä ruoista tai ahkerampaa kirkossa käymistä, vaan se on kokonaisvaltainen asia. Sen tulee koskettaa koko meidän elämäämme ja elämänasenteitamme.  Kirkkoisä Johannes Krysostomos opettaa, että ennen kaikkea meidän tulee paastota synnistä, pahoista sanoista ja pahoista ajatuksista.

Päivän epistolateksti muistuttaa, että meidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Paavali kirjoittaa: ”Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa.  Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä hemmotelko ruumistanne niin, että annatte sen haluille vallan” (Room.13:12-14).

Suurta paastoa on usein verrattu kouluun, johon meitä yhä uudestaan, vuosi vuoden jälkeen kutsutaan.  Se on hengellisen elämän, rukouksen ja katumuksen, uskon, toivon ja rakkauden koulu.  Meidän on jälleen kerran nöyrällä ja oppivaisella mielellä aloitettava tuo koulu rukoillen sovintosunnuntain veisun sanoilla: ”Herra, viisauteen ohjaaja, ymmärryksen antaja, taitamattomien opettaja, köyhien turva, vahvista, tee ymmärtäväiseksi minun sydämeni.  Sinä Isän Sana, anna minulle opin sanoja. Katso, minä en pidätä kieltäni huutamasta Sinulle: Armahda minua langennutta!.” Aamen.

Isä Veikko Purmonen

, , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: