Ortodoksisuuden sunnuntaina

13/02/2016

Saarnavuorossa

(Ikonikuva/photo: oca.org )

(Ikonikuva/photo: oca.org )

Suuren paaston ensimmäistä sunnuntaita kutsumme ortodoksisuuden sunnuntaiksi. Vuonna 843 pidetty paikallinen kirkolliskokous vahvisti Nikeassa vuonna 787 pidetyn seitsemännen ekumeenisen kirkolliskokouksen ikoneita koskevan päätöksen. Ikonit todettiin oikeiksi uskon ilmauksiksi, joita tulee olla jumalanpalveluspaikoissa ja kodeissa, ja joille tulee osoittaa kunnioitusta, mutta ei palvontaa. Tuo päätös annettiin Suuren Paaston ensimmäisenä sunnuntaina. Sunnuntain nimi kertoo, että ikoneilla on vahva merkitys ortodoksisessa uskossa.

Uskomme, että Jeesus Nasaretilaisessa, jota Kristukseksi sanomme, Jumala on tullut ihmisenä maan päälle. Näkymätön ja tuonpuoleinen henkiolento, jota ihmisen ei ollut lupa nähdä, tuli luoksemme nähtävänä, havaittavana ja – mikä tärkeintä – kohdattavana olentona. Näin hänestä tuli myös kuvattava olento. Kirkolliskokouksen isät ilmaisivat jyrkästi, että jos kieltää pyhät kuvat. kieltää myös Jumalan ihmiseksi tulemisen. Jumalan inkarnaatio Hänen Pojassaan on kristinuskon kulmakivi. Joidenkin lähteiden mukaan nuo argumentit ovat alun perin kehittäneet kristinuskoa vastustaneet uusplatonistit, joiden mukaan kristityillä ei ole oikeutta vastustaa kuvia, koska heidän jumalansa on ihmiseksi tullut olento.

Me osoitamme ikoneille kunnioitustamme. Kumarramme niiden edessä, suutelemme niitä ja sytytämme niiden äärelle kynttilöitä. Tätä tapaa monet ei-ortodoksit ihmettelevät ja jotkut myös arvostelevat. Selitämme, että emme kunnioita ikonissa sen materiaaleja vaan sen esittämää pyhää ihmistä. Pyhät ovat eläessään heijastaneet ja ajallisesta elämästä lähdettyäänkin heijastavat Kristuksen valoa. Uskomme, että tämä valo heijastuu myös pyhien ikoneissa, siitä merkkinä on pyhien pään ympärille kuvattu sädekehä. Ikonille osoitettu kunnioitus siis kohdistuu pyhään ihmiseen, hänen kunnioittamisensa taas Kristukseen, jonka valoa pyhä ihminen heijastaa. Ikonin kunnioittaminen siis on Kristuksen kunnioittamista. Ikonit julistavat meille, että pyhät ovat meidän kanssamme. Ikonit ovat näkymättömän todellisuuden läsnäolon näkyviä ilmauksia.

Ikonia kutsutaan myös ikkunaksi iäisyyteen, koska niiden kautta voimme nähdä Jumalan Valtakunnan ja ikuisuuden todellisuutta. Mutta voisiko asia olla myös toisin? Eikö ikoni pikemminkin katso ikuisuudesta ja Jumalan Valtakunnasta päin tätä ajallista ja langennutta maailmaa? Näin ikonia voisi sanoa myös ikuisuuden peiliksi. Perinteisesti maalatussa ikonissa perspektiivi on käänteinen. Toisin kuin tavanomaisissa kuvallisissa ilmauksissa pakopiste tulee katsojaa kohti. Tunnetuin esimerkki lienee Moskovassa Tretjakovin galleriassa oleva Andrei Rublevin Pyhä Kolminaisuus. Käänteinen perspektiivi opettaa meille, mikä on niin alkaneen paaston kuin muunkin kilvoituksen tavoite. Ikoni opettaa, että meillä pitäisi olla tuo sama näkökulma. Katsomme tätä maailmaa ajallisen elämän ja langennen luomakunnan näkökulmasta, kun meillä pitäisi olla ikuisuuden ja Jumalan Valtakunnan näkökulma. Emme me sitä täydellisesti tässä ajallisessa elämässä saavuta, mutta aina vain lähemmäksi sitä meidän pitäisi hengellisesti kasvaa. Nikolais Kavasilaksen mukaan ihminen ei saavuta täyttä hengellistä kypsyyttä tässä ajallisessa elämässä. Se luvataan meille tulevassa, jos tässä ajallisessa saavutamme sitä edeltävät kasvun asteet.

Uskon asioissa vedotaan Raamattuun. Onko ikoni raamatullinen käsite? Vilpittömin mielin voimme sanoa: kyllä on. Luomiskertomuksessa sanotaan, että Jumala loi ihmisen kuvakseen (1. Moos. 1:27), Vanhan testamentin kreikankielisen käännöksen mukaan κατ’ είĸονα Θεoύ, Jumalan kuvan mukaan. Uuden Testamentin puolella apostoli Paavali käyttää samaa nimitystä Kristuksesta: Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt (Kol. 1:15.).・ Vanhassa Testamentissa kielletään tekemästä jumalankuvaa, idolia, ειδωλον (2. Moos. 20:4). Ikonin voimme ymmärtää Jumalan kunniaksi tehdyksi kuvaksi, idoli taas puolestaan Jumalan korvikkeeksi ja palvonnan kohteeksi.

Maalatut ikonit siis kertovat meille, että pyhät ovat rukouksessa yhdessä meidän kanssamme, ilmaisevat näkymättömän todellisuuden läsnäoloa näkyvällä tavalla. Raamatun mukaan ihminen on Jumalan kuva, ikoni. Näin ihminen on näkymättömän Jumalan läsnäolon näkyvä ilmaus maan päällä. Mitä se meille ihmisille merkitsee? Sitä, että ihmisen vastuulla hyvin pitkälti on Jumalan hyvyyden ja rakkauden käytännön toteuttaminen maan päällä.

Isä Iivo Suvanto

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: