Karppanen: Kaatumuksen kaanoni

18/02/2016

Karppanen

Psalloo -kuoro laulaa/veisaa. (Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Psalloo -kuoro laulaa/veisaa.
(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Me ortodoksit olemme kovin uudistuvaista porukkaa. Emme esimerkiksi käytä enää kirkkoveisuja. Emmekä juuri kirkkolaulujakaan. Olemme korvanneet ne hymneillä. On ehtoohymniä ja vaikka mitä. Arvelemme kai, että luterilaisethan ne ehtooveisuja veisaavat. Vaan kun luterilaisissa taitaa olla sama tauti. Virsiä ei paljon enää veisata, niitä lauletaan. (Vaikka veispuk ei olekaan virsikirja.)

Kaikesta päättäen hymni kirkkolaulun korvikkeeksi on kehitelty suomeen englannista, sillä muita kieliähän ei enää juuri osata. Ja vaikka osattaisiin, taitoa ei arvosteta. Hymn singing tarkoittaa suomeksi muun muassa virsilaulua, veisuuta. Sen pitäisi olla ainakin selvää, että vierassana ei ole sopiva kirkkolauluteksteihin; kolminaisuuden virsi kuulostaa paljon tyylikkäämmältä kuin kolminaisuuden hymni.

Kun Suomessa puhuttiin ennen veisaamisesta, huomattiin heti uskonnollinen viitekehys, riippumatta mistä kirkkokunnasta oli kyse. Kreikassakin on eri sana kirkolliselle laulamiselle (psállo) erotuksena maallisesta lauleskelusta (tragúdo). Ongelma hymni-sanan käyttämisessä suomen kielessä veisun korvikkeena on se, että kaikki hymnit eivät ole uskonnollisia. On olemassa esimerkiksi kansallishymnejä ja muitakin aatteellisia hymnejä kuin uskonnollisia.

Saarnojakaan me ortodoksit emme enää pidä. Protestantithan niitä pitävät. Me pidämme opetuspuheita.  Huomaamatta, että opetuspuhe-sanassa on sama ongelma kuin hymnissä. Sen merkitys on laajempi. Opettajatkin pitävät kouluissa ja muissa oppilaitoksissa yliopistoja myöten opetuspuheita. Kirkoissa pidetään yleensä vain hengellisiä opetuspuheita. Yleensä yksi palvelusta kohti, mutta ääneensä ihastuneet papit ja piispat pitävät vielä palveluksen päätyttyä toisen, silloin kun kirkkokansa on seisaallaan odottamassa jo ristin suutelua. Vuorisaarnakin muuttuu vissiin kohta vuoriopetuspuheeksi.  Vai onko niin, että Kristus sai saarnata, mutta ortopapit vain opetuspuhuvat?  Mutta kun me ortodoksit solkkaamme huonoa englantia, puhumme tällöin vaivatta söömönistä (sermon). Ja eiköhän ortosaarnakin lie ruotsiksi predikan.

Kova on meillä ortodokseilla tarve erottautua. Kun lännen kirkossa ja maallisessakin kielenkäytössä puhutaan kaanoneista, meillä on kanoni(t). Luterilaisilla on apostoli Andreaan kirkko, meillä apostoli Andreaksen kirkko. Kumma, että kanttimme kestää yhä lukea evankeliumia Luukkaan mukaan.

On ne pienestä kiinni nuo uskon nyanssit. Meillä jalouskoisilla on katumuksen mysteerio, noilla ylivainioilla ja jalovaaroilla puolestaan kaatumuksen mysteerio.

Talvella saattaa tulla suvi: lumi sulaa ja jää muuttuu vedeksi. Kuinka ihanaa! Kylmyys ei ollutkaan ikuista. Mutta kylmyys voi koittaa pian. Äsken sulana virrannut vesi on taas petollisen liukasta jäätikköä. Vaikkei sisäilma vaivaisikaan, kiusaksi saattaa tulla ulkoilmaongelma, kirkkoon mennessäkin, jopa kirkon pihapiirissä. Kun usein se käytävä liukaskin lie, niin pianhan katuja kaatua vois, jos soraa ei väylälle viskottu ois.

Esko Karppanen

, , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: