Vastine isä Timo Soisalon kirjoitukseen

07/03/2016

Lukijalta

10407219_894122913950844_3922600905529239128_n

Isä Timo Soisalo kommentoi 19.2. Simeon ja Hanna-sivustolla yliopistotutkija Pekka Metson Ortodoksiviestin numerossa 1/16 esittämää puheenvuoroa kalenterikysymyksen merkityksestä. Soisalo toteaa, että Metso pyrkii selittämään kalenterikysymyksen vakavuuden pois teologisesti pitämällä ”kaikkia kalentereja maallisina”. Soisalo lisää, että kysymys on sitä vastoin teologisesti mitä tärkein ja voidaan ”syystä puhua oikeaoppisuuskysymyksestä”.

En sinänsä ota kantaa kalenterien oikeellisuuteen. Pidän kuitenkin Soisalon argumentointia eetokseltaan virkistävänä, joskin ajatuksellisesti hieman vaarallisena. Soisalo esittää todisteeksi juliaanisen kalenterin oikeellisuudesta Jerusalemissa esiintyvän pyhän tulen ihmeen. Tuli syttyy vuosittain juliaanisen kalenterin mukaisesti pääsiäisyönä Pyhän Haudan kirkossa. Soisalo katsoo tämän olevan merkki jolla Jumala ilmaisee suosiollisuutensa kalenterikysymykseen.

Soisalon argumentoinnin virkistävä osuus on siinä, että hän pyrkii esittämään aidon kristillisen version totuuden kriteereistä. Pyhän tulen ihme on sellainen. Soisalo ei vetoa empiirisiin todisteisiin tai todennäköisyyksiin, vaan pitää, aivan perustellusti, aitona Jumalan kohtaamisen paikkana yhteisöllistä kokemusta Jumalan armosta ihmeen muodossa.

Tämä kaikki on rakentavaa ja hyvää, erityisesti aikanamme, joka ei ole kovinkaan mieltynyt ihmeisiin tai ainakaan niiden todistusvoimaan.

Argumentin muodon miellyttävyydestä huolimatta sen sisältö on ongelmallinen. Ajatus, että Jumala ottaisi kantaa kalenterikysymykseen sytyttämällä pyhän tulen, on vaikea. Se näyttäisi tietävän mistä ihmeessä on kyse. Ihmeet eivät ole ortodoksisessa perinteessä totuuden ”kriteerejä”, vaan totuuden ilmestymisiä. Toistan: en vähättele uskoa että Jumala toimii Jerusalemin Pyhän Haudan kirkossa, vaan rohkenen epäillä, että tiedämme tästä ihmeestä niin paljon, että se lakkaa miltei olemasta ihme ja se latistuu vain ihmeelliseksi kannanotoksi.

Ihmeitä ei voi ottaa kriteereiksi uskon oikeellisuudesta. Emme voi vaatia ihmeitä, jotta uskoisimme. Tämä johtuu jo siitä, että jos jokin asia määritelmällisesti on ihme, me emme voi antaa sille ihmeelle sisältöä. Ortodoksinen perinne on usein viisaasti hiljaa näyistä, ihmeistä ja ilmestyksistä – eikä taatusti pidä niitä ”uskon” kriteereinä sellaisinaan. Ihmeistä voi tulla avoin astia, johon on mahdollista kaataa milloin mitäkin todistustemme takeeksi tarvitsemaamme. Mitä Kristuksen ruumiiksi ja vereksi muuttuvat leipä ja viini ”todistavat”? Eivät kai sentään sunnuntaiden jumalanpalvelusrubriikkien oikeellisuudesta?

Ortodoksinen perinne on pullollaan kertomuksia ihmeistä, jotka ovat syntyneet ihmisen ja Jumalan yhteistoiminnan tuloksesta. Pyhät ihmiset, uskon ja perinteen kantajat, ovat tehneet ihmeitä, kuten ikonitkin. Näillä on myös perusteltu milloin mitäkin. Kajoamatta kysymykseen ihmeiden luonteesta, on muistettava, että kristinuskon Jumala on myös ajan ja historian herra, jonka säätämiä aikoja ja ajankohtia ei tunne edes Kristus. Metson ajatus kaikkien kalenterien maallisuudesta ei ole niinkään kannanotto Jumalan puolesta, vaan toteamus, että kalenterien funktio ja merkitys on jossain muualla kuin niiden taivaallisessa alkuperässä. Ikuisen Jumalan tyhjentyminen kannanotoksi ei tee oikeutta itse Jumalalle. Osittain ajattelu, joka kumpuaa ihmeiden todistusvoimasta, on eräänlaista Jumalan kiusaamista, pakottamista esiin astuvaksi, kantaa ottavaksi keskustelun osapuoleksi.

Lisäksi, kuten Metso toteaa alkuperäisessä kirjoituksessa, jos kalenterikysymyksestä tehdään kysymys traditiosta, onko Soisalon logiikan mukaan Suomen ortodoksisen kirkon perinne ”väärää” tai ”puutteellista” perinnettä? Olemme edelleen kommuuniossa ortodoksisen maailman kanssa, ja siten en osaa jakaa huolta suomalaisen ortodoksisuuden epäperäisyydestä tai muutoshalukkuudesta sellaisena kuin se joskus halutaan esittää.

Soisalon logiikka mielestäni sysää Jumalalle tietyn todistusvastuun, jota kristitty ei voi vaatia Luojalta. Edelleen: ymmärrän hänen pastoraalisen huolensa kalenterien eroavaisuudesta, mutta katsoisin itse, että juhlan viettäminen on sen ajankohtaa ”tärkeämpi asia” – jos Jumalan palvelemisessa voidaan ylipäätään esittää mielekkäitä tasoeroja.

Merja Merraksen keskusteluun esittämä kommentti myös sivuaa samaa aihetta: on paljon hankalampaa, ja kenties ehkä jopa haitallisempaa, tietää mistä pyhän Haudan ihmessä ”on kyse” kuin uskoa siihen.

Ari Koponen

Hämeenlinna

Isä Timo Soisalon kirjoitukseen tästä

Merja Merraksen kommenttikirjoitukseen tästä

, , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: