Karppanen: Vaikeita sanoja

10/03/2016

Karppanen, Kolumni

Diakonit ja ponomarit . (Kuva: Aristarkos Sirviö)

Diakonit ja ponomarit .
(Kuva: Aristarkos Sirviö)

Sanaa myytti käytetään arkikielessä usein epätodesta ja paikkansapitämättömästä asiasta. Mutta myytti ei terminomaisessa merkityksessään käytettäessä ota kantaa minkään asian todenperäisyyteen, vaan on kertomus esimerkiksi jumalten teoista alkuaikoina tai ihmeellisistä tapahtumista myöhemminkin.

Esimerkiksi etiologinen myytti kuvaa jonkin asian syntyä. Hyvä esimerkki on lepopäivän synty. Se kerrotaan Genesikseksi kutsutussa ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Aluksi kuvataan, miten Jumala kuutena ensimmäisenä päivänä (siinä tulee päivän ja yön vaihtelukin kerrotuksi) loi kaiken olevaisen. Sitten todetaan lakonisesti: ”Seitsemäntenä päivänä hän lepäsi.” (1. Moos. 2:2.)  Tässä on lepopäivän eli vapaapäivän syntykertomus eli syntytarina eli syntymyytti. Niin sanoessamme emme ota kantaa kertomuksen totuudellisuuteen; tuomme esiin vain, että siinä on kerrottu lepopäivän synty. Tulimme toimeen äskeisessä ilman myytti-, kertomus– ja tarina-sanojakin – jos ne jonkun ahdasmielisen ennestäänkin ahdasta mieltä kovasti ahdistavat.

Monen uskonnon edustaja, varsinkin ortodoksi, on loukkaantunut siitä, että ikoni-sanaa käytetään muussakin kuin kirkollisen pyhäinkuvan merkityksessä. Niin sitä käytettiin jo lainanantajakielessä kreikassakin, jopa Vanhan testamentin kreikannoksessa.

Kun Jumala kuudentena päivänä päättää tehdä ihmisen kuvakseen, kohdassa esiintyy sana ikoni (εἰκόνα). Tämän päivän kreikassa ikonografia voi tarkoittaa mitä tahansa kuvitustyötä.  Eräissä slaavilaisissa kielissä ikoniakin merkitsevä sana obraz tarkoittaa myös kuvaa yleensä, abstraktissakin merkityksessä, kuten esimerkiksi millaisen kuvan saamme jostakin asiasta. On kreikassa kuvaa tarkoittamaan toinenkin sana, εἰδωλο. Mutta se on meillä suomessa ollut jo pitkään muussa käytössä; idoleita lienee monella meistä ollut.

Hypodiakoni lienee sanana arveltu liian vaikeaksi suomalaisen suuhun. Siksikin on kai otettu käyttöön nykyääntämyksen mukainen kirjoitusasu ipodiakoni. Koko sana on sikäli epäjohdonmukainen, että diakonaattiskaalan toisessa päässä ylidiakoni on suomessa vakiintuneempi nimike kuin kokonaan kreikkalainen sana protodiakoni. Alidiakoni lienee koettu tittelinkipeässä kirkkokunnassamme liian vähäiseltä kuulostavaksi arvonimeksi. Mutta koska sekä hypo– että ipodiakoni näyttävät osoittautuneen jopa tittelinkantajilleen liian vaikeiksi kirjoittaa oikein, olisi kai parasta ollut lainata sana hypodiakoni suomeen muodossa höpödiakoni, sillä tittelin väärin kirjoittaminen ei ole kunniaksi kantajalleen eikä antajalleen.

 

Esko Karppanen

, , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: