Karppanen: Synnin tunnistusta

17/03/2016

Karppanen, Kolumni

(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

”Ei kait ne vain nähny naapurit, jotta minä kävin jo postilaatikolla ja siellä oli mulle käsityölehti ja käessä sitä kottiinpäin kannon. Tuo ukko on niin vähäpuhheinen, jotta mieli tekis taas puhekaveria. Jos joku sattuu yhtaikaa lootalle, niin valehtelen, jotta eipä näy taaskaan olovan mittään meikäläiselle. – Jaa, tuoltahan tulloo Jokelan rouva. Kääntyyköön tuo tännepäin?  No, tännehän se kehveli tulloo. Jäänpä oottammaan”, ajatteli Hietalan rouva.

”Millon se sinä oot viimeksi käyny synnintunnustuksella?”, kysyi Jokelan rouva, kun Hietalan rouva oli ensin voivotellut jalkavaivansa ja sitten selittänyt, että suotta tulin kipeällä koivella postille, kun ei mittään näy olovan.

”En kait minä käy juuri koskaan. On siitä kohta kakskytä vuotta”, vastasi Hietalan rouva.

”Kakskymmentä vuotta!?” ihmetteli Jokelan rouva.

”Niin. Joku pyhä isä sano jonkun vielä pyhemmän isän sanoneen, ettei sitä tartte käyä tunnustuksilla muuta kun jos on tehny jonni erityisen pahan synnin, niin kun vaikka murhan. Minä en oo tehny murhaa enkä aio tehä vastakaan, jos tällä järellä pysyn. Ja minä kun vähän eppäilen, jotta jos meijänni tuhannen hengen seurakunnasta puoletkaan alakas kinuta synnintunnustukselle pääsyä yhellä ja samalla viikolla, niin pappi menis paniikkiin ja ehottas, jotta eiköhän me hoijeta näin pastoraalipuheluna tämä asia, kun kerran puhelimessa ollaan. – Miten ussein se sinä siellä juokset?” puhui Hietalan rouva oikein sydämensä kyllyydestä.

”Tuota tuota. Tarpeen mukkaan. Useamman kerran vuojessa”, vastasi Jokelan rouva, vaikkei käynyt tosi asiassa kuin korkeintaan joka toinen vuosi.

”Niin paljoko sinä tiet syntiä?”, ihmetteli Hietalan rouva.

”Etkö ite muka tie?”, puolusteli Jokelan rouva taikka oikeastaan moitti.

”Missä välissä minä syntiä kerkiän tekemäään? Yöt töissä, päivät nukun”, heläytti Hietalan rouva naurussa suin.

”Niin, vaan semmosta työtä”, torui Jokelan rouva.

”Ettäkö kun viinaa myön ennestään humalaisille?  Mikä työssä vikana?

Hyvin maksetaan, yksin saan tehä. Ei oo työkavereita keljuilemassa. Sitä paitsi oonhan minä ollu seksikaupassakin myyjänä”, sanoi Hietalan rouva uhmakkaasti.

”Eikö sua pelota?” muistutti Jokelan rouva.

”Mikä muka?” hymähti Hietalan rouva.

”Jos humalaiset rupeaa riehumaan”, aprikoi Jokelan rouva.

”Onhan meillä portsari. Se soittaa äkkiä polliisit, jos ei ite pärjää”, antoi Hietalan rouva takaisin.

”Käykö siellä sinun paarissa meijän kirkon väkeä?” utsi Jokelan rouva.

”Tietenni. Näin pienellä paikkakunnalla ei oo moni läävä auki yöaikaan”, sanoi Hietalan rouva ylpeästi ja tyytyväisenoloisena.

”Eikö sua ujostuta?” yritti vielä Jokelan rouva.

”No ei sitten vähhääkään. Enämpi näytti aluksi ujostuttavan meijän uutta kanttoria, kun kirkkokuorolaisen toisella puolen paaritiskiä näki, vaan joutuinpa tuo tottu. Monet huulet on heitetty. ”

Esko Karppanen

, ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: