Palmusunnuntaina

19/03/2016

Saarnavuorossa

(Ikonikuva/Photo: orthodox.net)

(Ikonikuva/Photo: orthodox.net)

Tänään Pyhän Hengen armo kokosi meidät yhteen, ja me kaikki ottaen kannettavaksi Sinun ristisi lausumme: Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen, hoosianna korkeuksissa! (Juhlan avuksihuutostikiroista)

Ympyrä on sulkeutunut. Kuusi viikkoa sitten lauloimme paastokilvoituksemme alkajaisiksi pääsiäisstikiiroja: Nouskoon Jumala, niin Hänen vihollisensa hajotetaan! Nyt on meille pyhitetty pääsiäinen tullut…  Näin veisaten me jälleen kerran liityimme ensimmäisen vuosituhannen munkkien joukkoon, jotka lähtivät luostaristaan suuren paaston 40 päiväksi autiomaahan kilvoittelemaan paaston ajan yksinäisyydessä. Tuon ajan ihmiset ajattelivat paholaisen asuvan autiomaassa, ja kilvoittelijat lähtivät henkilökohtaisesti taistelemaan häntä vastaan. Tällaisesta käyttäytymisestä kertoo esimerkiksi Maria Egyptiläisen tarina hänen kohdatessaan pyhän Zosimas-munkin. Oli todella Pyhän Hengen armoa, kun luostariveljet palasivat omaan luostariinsa viettääkseen siellä suurta viikkoa ja pääsiäistä. Laulettiin ylläolevaa stikiiraa, mikä toistuu useasti meidänkin palmusunnuntain vigiliassa. Kaikki eivät välttämättä autiomaakilvoittelusta palanneet. Erämaa oli ottanut veronsa.

Me Suomen ortodoksit elämme diasporassa, hajaannuksessa. Paastokilvoittelumme on noiden erämaamunkkien kaltaista, yksinäisyydessä kilvoittelua. Ympäristömme ei tue paastonajan viettoa, vaan luo enemminkin houkutuksia paastonäkemyksen kadottamiseksi. Paastoamisessa ei ole yhteisön tukea. Silti joka vuosi paasto ja pääsiäinen tulevat ja myöskin menevät. Voi olla, että emme edes huomaa näitä ajanjaksoja. Ja kuitenkin ne elämänkierrossa joka vuosi pyrkivät syventämään oman olemuksemme ja Jumalan yhteen kuuluvuutta. Paaston loppuajan lähestyessä emme tarkastele viimeisen paastoviikon ja nyt alkavan suuren viikon tapahtumia menneisyyden perspektiivistä, vaan meidät kutsutaan elämään ja kokemaan pelastushistorian keskeiset tapahtumat tässä ja nyt. Meidät kutsutaan silminnäkijätodistajaksi.

Saatuamme päätökseen sieluja hyödyttävän neljänkymmenen päivän paaston me anomme, oi ihmisiä rakastava, myös kärsimyksiesi pyhän viikon näkemistä.” Historiallisia tapahtumia kuvataan preesensissä, ja usein toistuva sana on tänään.   Kristus tulee nyt pyhään kaupunkiin… Tänään Betania julistaa edeltä Kristuksen kuolleista ylösnousemista… Eilen Sinun kanssasi minut haudattiin, oi Kristus, tänään minut herätettiin kuolleista Sinun ylös nousseen kanssa… Sana tänään, joka kaikuu lähes joka jumalanpalveluksessa. Se on ilmausta hengellisestä kokemuksesta, jonka Vapahtajan kärsimysten seuraaminen meille antaa. Kaikki Jeesuksen kärsimystien vaiheet, sanat opetuslapsilleen tai kansanjoukolle kärsimystensä yhteydessä on minun henkilökohtaisesti koettava ja kuultava, koska ne sanat ovat juuri minulle.

Isän kanssa yhtä aluton ja iankaikkinen Poika ja Sana tuli tänään aasinvarsalla ratsastaen Jerusalemin kaupunkiin. Häntä, jota kerubitkaan eivät rohkene katsella, lapset tervehtivät palmunlehvin ja -oksin ja veisasivat ylistystä: ’Hoosianna korkeuksissa Hänelle, joka tulee pelastamaan ihmissuvun turmeluksesta.’” Jerusalemin lasten tavoin meidänkin tulisi tervehtiä häntä sisimmässämme. ”Siunattu on Hän joka tulee…” Herramme ei tule niinkään menneisyydessä, vaan Hän tulee tulevaisuudessa.  Palmusunnuntaina me emme tervehdi Jerusalemiin ajansaatossa pitkän aikaa sitten Jerusalemiin juhlallisesti saapunutta Herraa, vaan kuolemalla kuoleman voittanutta kunnian Kuningasta, joka tulee voimassaan ja kunniassaan aikojen lopussa.

Palmusunnuntai ja sitä edeltävä Lasaruksen lauantai kulkevat juhlan sanomassa käsikädessä. Juhlan tropari kertoo asian näin: ”Vahvistaaksesi uskoa yleiseen ylösnousemiseen Sinä, oi Kristus Jumala, kärsimyksiesi edellä herätit kuolleista Lasaruksen. Sen tähden mekin lapsukaisten tavoin kannamme voitonmerkkejä ja huudamme sinulle, kuoleman voittajalle: Hoosianna korkeuksissa, siunattu olet sinä, joka tulet Herran nimeen.”  Lasaruksen kuolleista herättämisen ihmeellä Jeesus vahvisti opetuslastensa uskoa pian koittavien kärsimyksiensä edellä.. Heidän oli ymmärrettävä, että Hän oli Herra ja kuoleman voittaja. Lasaruksen kuolleista herättäminen toimii tässä asiassa hyvin vakuuttavana profetiana. Se oli enne Kristuksen omalle kuolleista ylösnousemiselle kahdeksan päivän kuluttua. Samaan aikaan se oli häivähdys kaikkien Kristukseen uskovien kuolleista ylösnousemisesta viimeisenä päivänä. Lasarus on maailman ennalleen palautumisen ensi hedelmä.

Kansa tuli vastaan ottamaan Jeesuksen kuninkaana. Siksi Häntä tervehdittiin kuninkaalle kuuluvalla tervehdyksellä. Sama kansa oli sitten muuta päivä myöhemmin vaatimassa Jeesukselle kuolemantuomiota. Palmusunnuntaina edessämme onkin inhimillinen tragedia ja elämän paradoksi. Yhtenä päivänä me intoilemme hyvän puolesta, kun taas seuraavana päivänä olemme pahoilla teoillamme vaatimassa Jeesusta ristille. Palmusunnuntaina korostuu Jeesuksen jumaluus ja ihmisyys. Näitä Hänen kahta ominaisuuttaan saamme seurata nyt alkavan suuren viikon ajan. Tämän kysymyksen pohtiminen huipentuu suurena perjantaina. Olemme ikuisuuden kynnyksellä. Ristillä me näemme äärimmäisen inhimillisen kärsimyksen sekä fyysisen että henkisen. Mutta emme näe ainoastaan kärsivää ihmistä, vaan myös kärsivän Jumalan. Ja tämä kaikki siksi, että ymmärtäisimme, mitä tarkoitamme, kun tervehdimme kärsimyksilleen saapuvaa Herraa lausuen: Hoosianna korkeuksissa siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa.  (Mt. 21:9)

Isä  Olavi  Merras 

, , , , , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: