Talo, ikonostaasi – aineettomat pidot

23/03/2016

Taide ja kulttuuri

Moskovalainen nykytaiteen mestari Irina Zatulovskaja (s.1954) (Kuva/Photo: Elina Kahla)

Moskovalainen nykytaiteen mestari Irina Zatulovskaja (s.1954)
(Kuva/Photo: Elina Kahla)

Seison perimmäisen, valoisan salin ovensuulla. Eteistilan seinälle on tekstattu kolmisenkymmentä nimeä. Ne ovat tärkeiden taiteilijaesikuvien nimet. Heille katselmus on omistettu.  Taas kerran Irina Zatulovskaja yllättää: näyttelyn ripustus on rakennettu viitteelliseen taloon, jonne voi astua pienestä ovesta. Suoraan edestä katsottuna rakennelma muistuttaa ikoneista tuttua käännettyä perspektiiviä: katoamispiste onkin katsojassa. Astua sisään näyttelyn maailmaan on kuin kutsu pitoihin. Katsoja kohtaa kaikki esillä olevat, rakkaudella muistellut taiteilijat riveissä. Osa heille omistetuista teoksista on aivan uusia, osa kolmenkymmenen vuoden takaisia. Kaikki teokset on Zatulovskajalle ominaisesti toteutettu kierrätysmateriaaleille.

Käännetty perspektiivi -näyttelyn ripustus muistuttaa taloa tai ikonostaasia. (Kuva/Photo: Elina Kahla)

Käännetty perspektiivi -näyttelyn ripustus muistuttaa taloa tai ikonostaasia.
(Kuva/Photo: Elina Kahla)

Talonpoikaistalojen puuleikatut oven kappaleet, käyttötarkoituksestaan irrotetut esineet ovat jo itsessään latautuneita. Mitä kaikkea niiden historia sisältää? Ne ovat omiaan hiljentämään. Niiden edessä katsoja pysähtyy ihastelemaan menneiden sukupolvien kädenjäljen kauneutta. Tässähän ei ole mitään outoa. Mutta miten ihmeessä taiteilijan kosketuksen jäljiltä Saudi-Arabian erämaahan hylätty ruostunut roju, öljytynnyrin pyöreä kansi, jossa korkin paikka on nyt hohtavana aurinkona, voikin olla noin sädehtivä? Tai miten Solovetskin luostarin ruostunut kattopellinkappale on ihan itsestään piirtänyt itseensä Vienan meren aallot?

Autuuden lauseet on toteutettu applikaationa ja kirjontana. (Kuva/Photo: Elina Kahla)

Autuuden lauseet on toteutettu applikaationa ja kirjontana.
(Kuva/Photo: Elina Kahla)

Taiteilijakuvien väliin on rytmitetty muitakin teoksia: runollisia kukkasia (kuten voikukkarykelmä, johon liittyy säe: ’Kulta on vaarallinen väri, se ei kauaa kestä. Pian olet sinäkin harmaa’). On Kristuksen hautakuva plashtshanitsa, on pääsiäisen juhla-ateria, on karitsa, on väri- ja kultakirjontana toteutettu Autuuden lauseet.

Kazimir Malevitsh ”kolmikätinen”, suuri avantgardistimestari. (Kuva/Photo: Elina Kahla)

Kazimir Malevitsh ”kolmikätinen”, suuri avantgardistimestari.
(Kuva/Photo: Elina Kahla)

Esikuvat erottuvat viitteellisesti kullekin ominaisella tavalla. Naivistimaalari Niko Pirosmani soutaa kuin hengenhädässä pystysuorassa maalauksessa pitkin pellinkappaleen piirtämää aallokkoa. Viikatteen kanssa huhkivalla Kazimir Malevitshilla on kolme kättä kuin Jumalansynnyttäjän ikonissa, Giotto on maalattu lasuurinsinisellä soikeaan metallitarjottimeen. Vasili Surikoviin viittaa pajaritar Marfa istumassa reessä jäätyneiden kalojen päällä. Esikuvien rivi alkaa nykytaiteilija Timur Novikovista ja päättyy keskiajan Andrei Rubleviin. Esillä on tiivistetty kaanon. Teokset viittaavat venäläisen taidehistorian keskeisimpään aarteistoon,  jonka omia töitä löytyy niinikään Tretjakovin museon kokoelmasta.

Yksityiskohta Rublev-muotokuvasta, sädekehässä Rublevin omien freskojen palasia. (Kuva/Photo: Elina Kahla)

Yksityiskohta Rublev-muotokuvasta, sädekehässä Rublevin omien freskojen palasia.
(Kuva/Photo: Elina Kahla)

Käänteinen perspektiivi näyttelyn mottona merkitsee taiteilijalle sekä kulkemista viimeisestä ensimmäiseen (Novikovista Rubleviin) että pyrkimystä yhdistää kaikki ajat. ”Viihdyn kaikkien aikojen kanssa.” Zatulovskaja onnistuu minimalistisin keinoin loihtimaan esiin hahmosta olennaisen. Tyyliä on luonnehdittu maagiseksi realismiksi ja sielujen esiinmarssiksi. ”Pyrin häivyttämään aineellisen, dematerialisaatioon.” ”Oli olemassa jotain, jonka otin esiin.”

”Miten noin vähillä keinoilla voikaan saavuttaa totuuden?” kriitikko Starzhenetskaja huudahtaa ja jatkaa: ”Nykytaiteessa erottamaton ekstremismi puuttuu täysin. On vain surumielinen kuiske.” Meditatiivinen tila tuo mielikuvia autiomaasta, valosta, aavistuksen juhlasta, mutta myös julmasta tuhosta. Voimakkaasti käpristynyt ruosteinen pelti, johon on piirretty Zatulovskajan kuvastosta tuttu pyykkinaru vaatteineen, on nimeltään Sota. Punainen paita ja valkeat housut – veljessota. Teoksen valmistumisvuosi on 2014. Ukraina.

Tärkein kaikista venäläisen taiteen esikuvista on Rublev.   Zatulovskaja opettaa oppilaitaan tutkimaan muinaisia ikoneja. ”Tarkastelkaa niitä, oppikaa niistä. Älkää kopioiko.” Pinnallinen katsoja voi tulkita, että Zatulovskajan Rublev-kuva on toteutettu kömpelösti. Kiotan uumenissa kuvattu hahmo on kirjottu kultalangalla, mutta harakanvarpaisin pistoin. Sädekehässä on jalokivien paikalla freskojen sirpaleita. ”Sirpaleet ovat Rublevin omista freskoista, tuotu Zvenigorodista.” Rublevin hahmon kohtaaminen edellyttää minulta katsojana nöyrtymistä.

”Minä en tee potretteja, vaan sielun muotokuvia. Otan esiin olevaisen. Riisun kaiken turhan pois.” Zatulovskaja kertoo.  Katsoja kokee hengellisen lämmön, hetken ekstaasin. Millaista taituruutta edellyttää muutamalla vedolla kutsua kaltaisuus?

Tämä katselmus todistaa sanomaa taiteilijasta kilvoittelijana – väärentämättä.

On outoa ja riemullista, että venäläisen nykytaiteen suuri nimi on meille suomalaisille varsin tuttu. Zatulovskaja on pitänyt neljännesvuosisadan aikana useita näyttelyjä. Monen mieleen on jäänyt unohtumattomana installaatio-tsasouna, joka oli omistettu uusmarttyyri Elisabetille. Se oli ensin esillä Suomenlinnan Fersénin tenaljissa ja nyttemmin Jorvaksessa.  Emme ehkä heti ymmärtäneet tuolloin, mitä kaikkea vielä oli tulossa.

Sota, 2014. (Kuva/Photo: Elina Kahla)

Sota, 2014.
(Kuva/Photo: Elina Kahla)

Näyttelyjen ohella harvinaista on, että moni on henkilökohtaisesti saanut olla mestarin opissa. Tulevanakin kesänä on onnekkaiden mahdollista osallistua Valamon kansanopiston järjestämälle kurssille, jossa avantgardisti Mihail Matjushinin värioppia pääsee harjoittelemaan Zatulovskajan johdolla.

Käännetty perspektiivi on kuvataiteen esikuville omistettu voimannäyte.  Aiemmista katselmuksista tulee mieleeni venäläisten kirjailijoiden esittely. Tämänkertainen kuitenkin rikkoo taas kerran odotukset. Se ei ole lineaarinen jatko vaan hyppy ylemmäs.

Kaksitoista vuotta sitten Zatulovskajan edellinen suurkatselmus oli sillä Pietarin Marmoripalatsissa. Yllättäen Irina kysyy minulta: ”Kummasta pidät enemmän? Tästä vai siitä? Itse pidän tästä.” Minä ajattelen, että on huikeaa, että olen saanut nähdä ne molemmat. Todistaa sen, miten katseen, näkemyksen ja siveltimen taituruus voi yhä muuttua minimalistisemmaksi ja puhutella yhä voimakkaammin.

Ortodoksisen kuvaperinteen välittäjänä, tulkitsijana ja opettajana Irina Zatulovskaja on jo vuosia sitten ylittänyt monet auktoriteetit.

Silti taiteilijaa vaivaa epäilys: ”Voivatko ulkomaalaiset ymmärtää tätä?”  Luulisin. Kyllä Dostojevskiakin on maailmalla ymmärretty.

Hengessä köyhien kuvakaarti on vapaasti luotu ikonostaasi, joka kutsuu kohtaamaan ja ylevöitymään.

 

Elina Kahla

 

 

…….

Irina Zatulovskajan retrospektiivinäyttely ”Käänteinen perspektiivi” on esillä Tretjakovin galleriassa Moskovassa, os. Krymski val 10, 5.6. 2016 asti. Näyttelyssä on esillä 90 teosta ja siihen liittyy laaja kuvateos.  Esillä olevat teokset kuuluvat Tretjakovin gallerian Kultaiseen kokoelmaan.

Irina Zatulovskaja (s.1954) on moskovalainen kuvataiteilija kolmannessa polvessa.

Lisää:

Tretjakovin gallerian sivusto (napsauta tekstiä)

, , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: