Kiertokirje Suuresta Synodista

29/03/2016

uutinen

BartolomeosDSCN0238 (2)

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Pyhä ortodoksinen kirkkomme viettää tänään ortodoksisuuden sunnuntaina nimipäiväänsä purppuraan puettuna. Se on marttyyrien veren väri, joka symboloi pyhien kyyneleitä ja sen uskon tunnustajien taistelua ja uhrauksia.

Oikein ja oikeudenmukaisesti kutsutaan ortodoksisuuden sunnuntaiksi päivää, jona totuus loisti ja voitti vuosisadan ajanjakson kovien taistelujen jälkeen valheen lihaksi tulleen Jumalan Pojan ja Sanan ja pyhiensä persoonallisen läsnäolon ja jumalallisen armon välittäjien, pyhien ikonien kunnioittamisen kautta.

Tällä tavalla tunnustettiin ja julistettiin kertakaikkisesti, että Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskuudessamme (Joh 1:14) antaen meille arvomme ja pyhittäen aineellisen luomakunnan ja ruumiimme, jotta ne tulisivat osallisiksi jumalallisesta luonnosta (2. Piet. 1:4), laupeudesta ja elämästä.

Synodaalisuus oli se tie, joka johti tähän suureen ja pelastavaan totuuteen. Siihen, jota vastaan pyhien ikonien kunnioittamisen vastustajat taistelivat. Tie totuuden voittoon valheesta oli tälläkin kertaa sama synodaalisuuden tie, jota kirkko historiansa alusta saakka on kulkenut.

Valheen ja totuuden, heresian ja ortodoksian erottaminen toisistaan ei ole aina helppoa. Myös hereetikot uskoivat ja uskovat edelleen, että heillä on totuus, ja aina on myös niitä, jotka luonnehtivat hereetikoiksi niitä, jotka eivät ole samaa mieltä heidän näkemystensä kanssa.

Ortodoksinen kirkko tunnustaa vain yhden ainoa uskon autenttisuuden. Sen ilmaisee kanonisten piispojen synodi. Ilman tätä synodaalista päätöksentekoa ei ortodoksian ja heresian erottaminen ole mahdollista. Kaikilla kirkon dogmeilla ja kanoneilla on synodaalisuuden sinetti.

Ortodoksisuus on synodaalisuuden kirkko.

Tätä ekklesiologista periaatetta on ortodoksinen kirkko aina painottanut ja sitä se myös uskollisesti soveltaa paikallisella tasolla. Tämä oli voimassa vuosisatojen ajan, kun panortodoksisilla synodeilla oli pitkä tauko historiallisista tapahtumista johtuen.

Tänään olemme hyvässä tilanteessa kun voimme virallisesti tiedottaa pyhältä Ekumeeniselta istuimelta, että Jumalan armosta kaikkien Pyhien Ortodoksisten Kirkkojen päämiesten yhteisymmärryksessä yli viisikymmentä vuotta sitten päätetty Suuri ja Pyhä Synodi kokoontuu Kreetan saarella 18.–27. kesäkuuta tänä vuonna. Sen työskentely alkaa panortodoksisella liturgialla Iraklionin Pyhän Menaksen kirkossa helluntain suurena päivänä ja jatkuu Hanian Kolumbarionin ortodoksisella akatemialla.

Tämän Pyhän ja Suuren Synodin puheenjohtajana tulee toimimaan meidän vaatimattomuutemme vierellään Ortodoksisten Kirkkojen päämiehet. Kaikkien näiden kirkkojen piispojen edustajat osallistuvat kokoukseen.

Panortodoksisen Suuren Synodin ensimmäinen tehtävä on osoittaa, että yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen ortodoksinen kirkko on yhdistynyt sakramenteissa ja varsinkin pyhässä ehtoollisessa sekä ortodoksisessa uskossa ja synodaalisuudessa. Sen tähden Synodia valmisteltiin pitkällä aikavälillä toimikunnissa ja esisynodaalisissa tapaamisissa, jotta päätösten tekstit olisi laadittu yhteisymmärryksellä ja puhe tulisi yhdestä suusta ja yhdestä sydämestä.

Teemat, jotka koskettavat Pyhää ja Suurta Synodia, on päätetty panortodoksisesti silloin, kun päätös koollekutsumisesta tehtiin. Synodin asiat käsittelevät ortodoksisen kirkon sisäisen rakenteen ja elämän ongelmia, ortodoksian suhteita muun kristillisen maailman kanssa ja kirkon tehtävää meidän aikana.

Tiedämme, että maailma odottaa kuulevansa ortodoksisen kirkon äänen moniin polttaviin ongelmiin, jotka mietityttävät tämän päivän ihmistä. Mutta valmisteluissa huomattiin välttämättömäksi se, että ortodoksinen kirkko käsittelee ensin oman kodinhoitonsa asioita ja vasta sitten sanoo viestinsä maailmalle.

Ortodoksia ilmaisee synodaalisuuttaan maailmanlaajuisesti. Kirkko käsittää ottavansa nyt ensimmäisen ja ratkaisevan askeleen, joka antaa mahdollisuuden odottaa, että Jumalan armosta pian seuraa myös muita panortodoksisten synodien koollekutsumisia.

Rakkaat veljet ja lapset Herrassa

Suuria historiallisia tapahtumia ohjataan Jumalan laupeudesta, joka on historian Herra. Me kylvämme ja näemme vaivaa, mutta Jumala on se, joka antaa kasvun (1. Kor. 1:8). Ortodoksisen kirkon Pyhä ja Suuri Synodi on todellakin historiallinen tapahtuma ja vain Jumalalle jätämme sen lopputuloksen.

Pyydämme kaikkia ortodokseja, kaikkia maailman uskovia, papistoa ja kansaa rukoilemaan Kolmiyhteistä Jumalaa, jotta Hän kruunaisi siunauksillaan tämän tapahtuman, jotta sen rakentumisen kautta Hänen kirkkonsa ylistäisi Hänen kaikkeinpyhintä nimeään.

Elämme kriittisiä aikoja ja on sen vuoksi tarpeen, että kirkon yhteys muodostaa esimerkin eri ryhmittymien ja yhteentörmäysten rikkirepimälle ihmisyydelle. Suuren ja Pyhän Synodin onnistuminen on kaikkien Kirkon jäsenten asia ja heitä kutsutaan osoittamaan kiinnostuksensa siihen.

Panortodoksisesti yhteisesti hyväksytyt Synodin tekstit julkaistaan ja asetetaan kaikkien hyvää tahtovien uskovien käyttöön tiedoksi Pyhän ja Suuren Synodin mielipiteistä ja odotuksista.

Tämä tiedotetaan kaikille ortodoksisen kirkon jäsenille kautta maailman ja tänä merkittävänä päivänä toivomme, että Herra Jumala antaisi kirkolleen ja kaikille teille runsaan armon ja laupeutensa ja maailmalle rauhan kaikille ja kaikella tapaa (2. Tes. 3:16)

Jumalan laupeus ja rauha olkoon teidän kanssanne!

20. maaliskuuta pelastuksen vuonna 2016

+ Bartolomeos

Jumalan armosta Konstantinopolin, Uuden Rooman, arkkipiispa ja Ekumeeninen Patriarkka

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: