Karppanen: Terveydeksi!

07/04/2016

Karppanen

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Peräkylän käytöstä poistetun tsasounan yliemännöitsijän theologinen erityisaivastaja laski jalat pois pöydältä lähteäkseen ottamaan muutaman valokopion paikallislehdestä. Siinä oli kirkollisen juhlapäivän kunniaksi julkaistu uudelleen parikymmentä vuotta vanha kuva, kun tsasounassa vielä toimitettiin palvelus kerran kolmessa kuussa.

Muuta tehtävää erityisaivastajalla ei juuri ollutkaan paitsi että hän joskus nakkasi jonkun paperin mappiin ja myös lähimpään postilaatikkoon, joka sijaitsi 200 kilometrin päässä. Työn vähäisyydestä huolimatta palkka juoksi vielä 60-%:sesti.

Tehtävät olivat vähentyneet, sillä Esimieshenkilöpersoona oli alkanut moittia erityisaivastajaa tulosvastuuttomuudesta ja kehottanut häntä tehostamaan toimintaansa. Tämä oli tapahtunut pian sen jälkeen, kun erityisaivastaja oli rehellisesti vastannut, ettei häntä aivastuta tsasounan sisäpuolella, ulkopuolella sen sijaan sateisenkoleina päivinä kyllä.

Erityisaivastaja muisteli Takamaan aliyliopiston tyhjennyskoulutuskeskuksen viikonloppukurssilla opetetun erityisaivastustaiteen kolme pääsuuntausta: pneumatologinen, reumatologinen ja traumatologinen. Omasta mielestään hän oli vastauksessaan Esimieshenkilöpersoonalle käyttänyt pneumatologis-reumatologista näkökulmaa. ”Pneuma ja reuma tarkoittavat kai alkuaan jonkin sortin ilmavirtaa”, erityisaivastaja oli mielessään aprikoinut.

Joskus aivastajamme tehtäväksi tuli laatia muistio palaverista. Aivan äsken hän sai puhtaaksikirjoittaa seuraavan:

”Onkohan tämä asia niin vai näin?” kysyi kanttori.

”Saattaa hyvinni olla niin. Taikka sitten toisin päin”, vastasi pappi.

”Ai jaa”, sanoi kanttori.

”Justiinsa”, täsmensi pappi mutta lisäsi kuitenkin: ”Ainahi meleko varmasti.”

”Niinpä niin”, vakuutti kanttori jämäkällä äänellä. Hän yritti muuttaa heikon ja narisevan äänensä jämäkäksi aina, kun oletti papin sellaista odottavan.

”Nyt pitäisi palkita muuan ansioitunut akka”, sanoi pappi. ”Esitän, että palkitaan 70 vuotta kuorossa laulanut alttosopraano sekä kaunis vaimoni.”

”Ai, vaimonnekin?” lipsahti kanttorilta.

”Niin. Hänhän maalasi sen ikonin arpajaisiin”, huomautti pappi hieman terävöitetyllä äänellä.

”Aivan”, lausahti kanttori lipevästi.

”Niin. Ja olihan hän viikon ajan ikonimaalauskerhon opettajan sijaisena. Se oli kyllä hiihtolomaviikko, mutta ei se haittaa”, jatkoi pappi perustelujaan.

”Ei tietenkään haittaa”, vakuutti kanttori hövelisti ja innostusta teeskennellen.

Ja käytöstä poistetun tsasounan yliemännöitsijän theologinen erityisaivastaja kirjoitti keskustelua kuuliaisena muistiin.

Juuri silloin häneltä pääsi aivastus.

”Terveydeksi!” lausahti kanttori.

Erityisaivastaja ei tiennyt, että välimerellisen etiikan mukaan tällaisessa tapauksessa kuuluu vastata: Kiitos.

Esko Karppanen

, , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: