Saarna pyhien isien sunnuntaina

07/05/2016

Saarnavuorossa

Image processed by CodeCarvings Piczard ### FREE Community Edition ### on 2015-05-18 15:30:26Z | http://piczard.com | http://codecarvings.com

(Kuva/Image: processed by CodeCarvings Piczard ### FREE Community Edition ### on 2015-05-18 15:30:26Z | http://piczard.com | http://codecarvings.com)

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Helatorstain ja helluntain välisenä sunnuntaina Kirkkomme viettää pyhien isien sunnuntaita. Kirkkovuoden varrella on useampiakin pyhien isien sunnuntaiksi nimettyjä päiviä, mutta näitten muistoaiheet eroavat hieman toisistaan. Tänä sunnuntaina muistelemme vuonna 325 Nikean ensimmäiseen kirkolliskokoukseen kokoontuneita pyhiä isiä eli Kirkon piispoja, jotka ensimmäistä kertaa yhteen kokoontuneina määrittelivät kristillisen uskon ja opin perusteita. Nikean isät laativat ensimmäisen version nikealais-konstantinopolilaisesta uskontunnustuksesta, joka sanallistaa uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan ja jumalihmiseen Kristukseen. Oppimääritelmien lisäksi isät hyväksyivät myös joukon Kirkon elämää ohjaavia sääntöjä eli kanoneita.

Pyhät isät halusivat antaa yhteisen todistuksen siitä kristillisestä uskosta, jota Kirkko oli alusta asti tunnustanut. Tämä oli tärkeää, koska Kirkon kasvaessa erilaiset harhaoppisina pidetyt liikkeet olivat muodostuneet uhaksi Kirkon rauhalle ja yhtenäisyydelle. Toisin sanoen isät näkivät, että oikean uskon turvaaminen muuttuvassa ajassa vaatii yhteisen uskon määrittämistä. Kirkkohistoriasta tiedämme, kuinka tämä isien vakaumus on sittemmin suojellut Kirkkoa monilta ristiriidoilta ja perusteettomilta uudistuksilta. Pyhät isät tunsivat vastuunsa sen ykseyden säilyttämisestä, jonka puolesta Kristus itse rukoilee päivän evankeliumissa (Joh. 17:1–13). Tämän vastuun tunnossa he Pyhän Hengen apuun luottaen myös tekivät yhteiset ja yksimieliset päätöksensä Kirkon hyväksi.

Tänä päivänä ajatus pyhien isien perintöön sitoutumisesta saattaa monen mielestä kuulostaa käsittämättömältä. Voimme kysyä, miksi joittenkin antiikissa eläneitten miesten ajatusten pitäisi millään tavalla vaikuttaa meidän uskoomme. Me emme halua hyväksyä valmiita oppimääritelmiä. Me emme halua, että Kirkko kertoo meille, kuinka meidän pitäisi elää elämäämme. Me emme halua, että meitä rajoitetaan, sillä eihän sellainen ole ”kivaa”. Tänään Kirkko kuitenkin tarjoaa meille toisenlaista totuutta. Meille kerrotaan, ettei usko ole pelkästään henkilökohtainen asia. Uskon totuudet eivät riipu minun mielipiteistäni, eivätkä Kirkon moraaliset ihanteet muutu minun mieltymysteni mukaan. Jumala ei siis pyörikään minun napani ympärillä!

Kristillisen uskomme kannalta tämän päivän vaikein haaste on äärimmäinen individualismi. Suurin syntimme ja sairautemme on se, että me olemme korottaneet itsemme, omat mieltymyksemme ja halumme, kaiken kriteeriksi ja mittapuuksi. Paitsi että tämä häpeämätön itsekeskeisyys ohjaa elämäämme suhteessa toisiin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan, se valitettavan usein määrittää myös suhdettamme Jumalaan ja uskoon. Itsekäs ihminen ei osaa rakastaa lähimmäistä eikä tarvitse Jumalaa. Kirkko taas opettaa meille nöyryyttä ja sitä, kuinka ainoastaan toinen toistamme rakastaen voimme yksimielisesti tunnustaa uskostamme Jumalaan. Tätä meille opettivat pyhät isätkin yhteen kokoontuneina ja yksimielisesti uskosta julistaessaan.

Kirkkomme näkökulmasta yhteisen uskon määritteleminen on siis tarpeen. Se on oikeastaan välttämätöntä, koska ilman sitä me jäämme uskossamme helposti yksin ja eksymme. Kristinusko on ennen kaikkea tie, jolla voimme kulkea kohti Jumalan valtakuntaa, ja myös tällä tiellä tarvitsemme opastajia. Päivän tropari-veisussa kiitämmekin Jumalaa isien työstä meidän hyväksemme:

”Suuresti ylistetty olet Sinä, Kristus, meidän Jumalamme, joka olet isämme valoiksi maan päälle määrännyt ja heidän kauttansa olet meidät kaikki oikeaan uskoon ohjannut. Kunnia olkoon Sinulle, oi ylen armollinen.”

Näin pyhien isien muisto rohkaisee myös meitä tämän päivän kristittyjä pysymään vakaasti sillä uskon tiellä, jonka kuolleista ylösnoussut Vapahtajamme on meille osoittanut.

Pyhät isät, rukoilkaa Jumalaa meidän puolestamme! Aamen.

Pastori Kaarlo Saarento

,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: