Kaikkien pyhien sunnuntaina

21/05/2016

Saarnavuorossa

(Kuva/photo: OCA )

(Kuva/photo: OCA )

On vuosi 1980 ja Kaikkien pyhien sunnuntai.

Aurinko ei ollut vielä noussut, kun lähdimme vaeltamaan kohti Paros-saaren korkeimman vuoren huipulla olevaa Kaikkien pyhien kirkkoa. Oli kirkon temppelinjuhla. Matka olisikin ollut helppo, jos sitä olisi tehty tavallista tietä pitkin. Ei niin, vaan oppaamme, nyt jo edesmennyt munkki Joona, oli päättänyt johdattaa meidät kirkkoon vuoren rinnettä kavuten. Irtokiviä, piikkipensaita riitti tuolla taipaleella. Perille päästyämme huomasimme, että perille olisi johtanut tiekin. Joka tapauksessa kirkko täyttyi rukoilijoista, jotka saapuivat kuka mistäkin suunnasta vuoren rinnettä kiiveten. He olivat tulleet viettämään temppelinjuhlaa.

Koko kevättalven ja kevään kattava paasto- ja juhlakausi, paastotriodion ja juhlatriodion/pentekostarion päättyvät helluntaita seuraavaan sunnuntaihin: Kaikkien pyhien sunnuntaihin. Kirkko palaa tuolloin liturgiseen arkeensa ja aloittaa apostolien paaston. Se päättyy apostolien Pietarin ja Paavalin päivänä 29.6. Tämä on Herran äidin paaston (1.-14.8.) rinnalla toinen pitkä kesäinen paaston aika, jonka helposti unohdamme. Meillä tämä paasto tänä vuonna kestää viisi ja puoli viikkoa, mutta pääsiäiskierrossa juliaanista ja kiinteissä juhlissa gregoriaanista kalenteria noudattavissa kirkoissa – kuten esimerkiksi Kreikassa – sama paastoaika on tänä vuonna vain kolme päivää. Ja joskus se saattaa jäädä pitämättäkin.

Kaikkien pyhien sunnuntai muistuttaa mieliimme, ettei kirkolla ole – Neitsyt Mariaa lukuunottamatta – ketään erityistä pyhää ihmistä, joka nousisi muiden yläpuolelle.  Kaikilla pyhillä on joku piirre, joku ominaisuus, minkä suoman mahdollisuuden vuoksi hänet on luettu pyhien joukkoon. Pyhiä ihmisiä on kirkossa lukematon määrä. Ne pyhistä, joista on tullut tunnetuimpia, sopivat esikuvaksi monille kristityille uskossa, kärsivällisyydessä, pitkämielisyydessä ja rakkaudessa. Ja myös vähemmän tunnetut ovat samanlaisia esikuvia. Heistä esimerkkinä toimikoon vanhurskas Juliana Lazarevolainen, jonka muistopäivää 2.1. ei löydy kirkkokalenterissamme. Hän edustaa niitä harvoja maallikoita, joita välittömästi kuolemansa jälkeen on kanonisoitu pyhäksi.

Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin.  Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.” (Hepr 12:1)  Tästä prosessista muistuttaa tämän sunnuntain stikiiran sanat: Ylistäkäämme pyhin lauluin maan äärissä voimistuneita apostoleja, jumalisia pappeja, pyhiä naisia ja kaikkia pyhiä, sillä he, maan asukkaat, ovat liittyneet taivaan asukkaisiin ja kärsiessään ovat Kristuksen armosta saavuttaneet ikuisen elämän.  Nyt he kirkkaina tähtinä valaisevat meitä ja rohkeasti rukoilevat sielujemme puolesta. Näin he ovat myös arkielämän kilvoittelun oppaita.

Psalmin kirjoittaja toteaa: Ihmeellinen on Jumala pyhissänsä, Israelin Jumala. (Ps 68:36 LXX) Kaikkien pyhien sunnuntai kertoo, mitä Vapahtajan opetukset, kärsimys kuolema ja kuolleista ylösnouseminen ovat kirkon jäsenille merkinneet ja millä tavalla he ovat toteuttaneet kasteensa Kristukseen. Heidän uskonsa siemenessä – näinhän kirkkoveisu opettaa – on kaikkien kristittyjen uskon siemen. Päivän kontakissa on sanat: Luonnon esikoisina luomakunnan istuttajalle maailma tuo Sinulle, oi Herra, uhriksi jumalankantajat marttyyrit. Heidän ja Jumalansynnyttäjän esirukouksien tähden varjele syvässä rauhassa kirkkoasi, oi ylen armollinen.    Kontakki korostaa, että ihminen ei ole yksin pelastuksen kohteena. Minkä synti on rikkonut, sen kirkon pyhät uhrinaan, kilvoittelullaan, tuovat koko luomakunnan edestä Jumalalle ja Luojalleen. Ihminen ei pelastu yksin, vaan yhdessä luomakunnan kanssa, on kuuluisa professori Georgij Florovskin aforismi. Näin pyhien elämä on jokaiselle kirkon jäsenelle haasteena toteuttaa Jumalan antama kutsumustehtävä.

Päivän katismatroparissa on seuraavat sanat:  Kristus Jumala, me vietämme esi-isien, isien, patriarkkojen, apostolien, marttyyrien, esipaimenten, profeettain, pyhittäjien, kilvoittelijain ja vanhurskasten, kaikkien elämän kirjaan kirjoitettujen pyhää muistoa ja pyydämme heitä kaikkia rukoilemaan puolestamme: Oi ihmisisä rakastava, anna heidän kauttaan rauha maailmallesi, että me kaikki veisaisimme Sinulle: Sinä pyhiesi kokouksessa totisesti ylistetty Jumala olet tehnyt heidän muistonsa kunniakkaaksi.   

Kaikkien pyhien vuorelle kipuaminen muistutti meitä tämän maan tallaajia, miten pyhät ovat joutuneet eläessään kilvoittelemaan ja saavuttaneet sen, mitä kohti me täällä ajassa elävät olemme vielä kulkemassa.

Siunattua kesää toivottaen

 

Isä Olavi Merras  

, , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: