Sivallus: Suuren ja Pyhän synodin jälkeen

01/07/2016

sivallus

holyandgreat_logo

Helsingin metropoliitta Ambrosius on äskettäin Kotimaa 24:ssä nimittänyt vastikään Kreetalla kokoontunutta ortodoksisen kirkon Pyhää ja Suurta Synodia ”tynkäsynodiksi”. Sopii ihmetellä, millä perusteella ja miksi. Eihän pahemmin voi loukata äitikirkkoamme, Euroopan kaikkien ortodoksisten kirkkojen äitikirkkoa, saati pyhintä patriarkkaamme Bartolomeosta, joka on antanut koko elämänsä ortodoksialle.

Ekumeeninen patriarkaatti ja synodissa mukana olleet kirkkojen päämiehet kuten myös kirkkojen delegaatiot neuvonantajineen, esimerkiksi vaikkapa syvästi oppinut Amerikan arkkipiispa Demetrios Trakatellis, ovat useaan eri otteeseen todenneet, ettei kirkossa ratkaise määrä vaan laatu, ei voima vaan usko.

Pyhän ja suuren synodin laillisuutta, asemaa tai merkitystä ei voi vähentää se, että Moskovan patriarkaatti ja eräät sen satelliittikirkot ryhtyvät meille suomalaisille tuttuun kepulaiseen tyyliin ns. iltalypsylle – koettavat mitätöntää sen, mitä yhdessä synodin alla on päätetty ja, toisin kuin metropoliitta Ambrosius esittää, nimenomaan poliittisista syistä, valtapoliittisista syistä, ja kuten ”sokea Reettakin näkee”, jäävät viime hetkellä mielenosoituksellisista syistä pois. Skandalöösiä käytöstä.

Joutuu kysymään, mikä on metropoliitta Ambrosiuksen motiivi puhua ns. läpiä päähänsä? Ortodoksisen teologisen koulutuksen puuttuminen, ortodoksisen ajattelun puuttuminen ylipäätään, eläkeiän joutuminen, vai mikä? Ei voi asioita sivusta seuraava sulkea pois, että metropoliitta Ambrosius tietoisesti tai tietämättään, tahtoen tai tahtomattaan, haluaa tässä kohtaa pelata kirkko- ja geopoliittisesti Moskovan patriarkaatin pussiin.

Toisaalta hän samassa haastattelussa puhuu Itä-Euroopan ortodoksisten kirkkojen eittämättä problemaattisesta asenteesta ns. ekumeenista liikettä ja/tai teologisia keskusteluja kohtaan. Miksi hän sekoittaa ortodoksisen kirkon ykseyden suhteisiin muiden tunnustuskuntien kristittyjä kohtaan? Onko metropoliitta Ambrosius maalannut itsensä nurkkaan?

Miksi metropoliitta Ambrosius puhuu ”kahden vanhan patriarkaatin, Antiokian ja Moskovan” poisjäämisestä? Mistä lähtien Moskova on kuulunut vanhoihin patriarkaatteihin (kr. ta presvijeni patriarhia)? Kirkon perinteessä vanhoilla patriarkaateilla tarkoitetaan apostolien itsensä perustamia Lähi-idän ja Välimeren alueen viittä paikalliskirkkoa, tai neljää Rooman suuren skisman jälkeen, joiden aseman ekumeeniset kirkolliskokoukset ovat vahvistaneet.

Joka muistaa Suomen piskuisen arkkipiispakunnan lähihistoriaa, muistaa myös edesmenneen arkkipiispa Paavalin hurjimmat kirkkopoliittiset vuodet 1978-80. Edes Paavali ei tällä tavoin hyökännyt patriarkaattia vastaan. Ja kumminkin häntä vastaan tiettävästi suunniteltiin laajennetun piispainkokouksen koolle kutsumista viraltapanoa varten. Mutta Paavali nöyrtyi.

Herää siis väistämättä kysymys miksi? Mikä on metropoliitta Ambrosiuksen motiivi?

Tulee jopa miettineeksi, puuttuuko järki, nöyryys, uskollisuus vai onko kyseessä näiden puuttumisen aikaansaama henkinen umpikuja?

Miksi metropoliitta Ambrosius leimaa Pyhän ja Suuren synodin harjoitteluksi, ja kyseenalaistaa jopa tämän nimen käytön. Eikö hän ole enää ekumeenisen patriarkaatin hierarkki?

Jopa yhdysvaltalaiset politiikan tarkkailijat, kristillisen kirkon ulkopuoliset myös, ehkä eritoten juuri he, ovat nähneet kirkkaasti Moskovan poliittisen pelin. Miksi valtiotieteilijä Ambrosius ei sitä näe?

Viime päivinä moni kommentaattori on kiinnittänyt huomiota siihen, että Moskovan patriarkaatin ulkosuhteiden päällikkö, Volokolamskin metropoliitta Ilarion, kertoo yleismaailmallisen ortodoksisen kirkon olevan paikalliskirkkojen konfederaatio. Mihin unohtui nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen yksi, pyhä, katolinen ja ortodoksinen kirkko? Käsitetäänkö katolinen ortodoksinen apostolinen kirkko kuten, muutettavat muuttaen, SNTL tai Putinin ajama Derzhava? Toivottavasti ei.

Suomen ortodoksisesta arkkipiispakunnasta on useassa yhteydessä todettu, myös äskettäisen Kreetalla kokoontuneen panortodoksisen synodin alla, ettei sen kanoniseen asemaan liity mitään muutospaineita. Nähtäväksi jää jos Helsingin nykyisen metropoliitan toiminta saa ihmiset ns. äänestämään jaloillaan pois autonomisesta arkkipiispakunnastamme. Tämähän ei voi mitenkään olla metropoliitta Ambrosiuksen lausunnon vaikuttajana. Eihän?

Vastarannankiiski

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: