”Jotkut ne on sitä mieltä, jotta pitkä saerastaminen on hyvästä”, sanoi Makkonen.

”Ei kait siinä oo mittää tolokkua”, päätteli Korhonen.

”Ne väittää, jotta siinä kerkijjää paremmin valamistautua kuolemmaan”, selvensi Makkonen ja lisäsi: ”Olihan se joku parantumattomasti saeras kieltäytynnä kipuleäkkeistähi.”

”Jaa. Ka mikäpä siinä, jos liian vähän on kärsimystä elämässä ennestään ollu. Vae liekö arvellu, jotta pittäähän sitä kärsimystähi viimestään ennen kuolemata kohata, jos sattuu jottei helevettiin jouvukaan”, pohdiskeli Korhonen.

”On sitä vaekka minkälaesta ajatuksen juoksentelua”, ihmetteli Makkonen.

”Niin sitä on”, pohdiskeli Korhonen: ”Se on vähän niinku tuo evankeljummiin kertominen: Yks pani yhtä, toenen pani toesta ja kolomas pani jo omijaan.”

*

”Mitähän lie ollu ne kalisevat luut Hesekielin kirjassa, kun ne kuulemma osas laulaaki?” pohdiskeli Korhonen.

”Nekö laulohi? Oeskoon nuo ollu niitä halleluita”, arveli Makkonen ja teki vastakysymyksen: ”Tiiätkös sinä, mikä se oli se paratiisin kielletty puu?”

”En kyllä tiiä. Vaikka lie ollu sekahetelmäpuu”, veikkaili Korhonen.

Makkosta nauratti, ja hän toi julki oman kantansa: ”Paremminni se saatto olla panopuu.”

*

Kuoronjohtaja tilasi toisen oluen ja sanoi tiskin takana touhuavalle kahvilayrittäjälle, siis kirkkokuorossa laulavalle Hietalan rouvalle: ”Sinä se oot kuulemma ollu seksimarketissakin myyjänä.”

Hietalan rouva vastasi: ”Ei kaet se mikkää marketti ollu. Paremminni sukupuolielintarvikekioski.”

Kuoronjohtaja purskahti nauruun. Naurun seasta hän sai kysytyksi: ”Mikäh???”

”No semmonen pikku koppero vaen”, sanoi Hietalan rouva.

 

Esko Karppanen