Ajatuksia erään kirjan äärellä

10/08/2016

Kirjat

Kirjat-Lasiruumiit

TÄMÄ EI pyri ensisijaisesti olemaan arvio kirjasta, vaan ajatuksia, joita Erik Axl Sundin teos Lasiruumiit (2015, Otava) herätti minussa. Toisaalta kertominen omista ajatuksistaan jonkun kirjan lukemisen jälkeen on myös arvio kirjasta, ainakin sen merkityksestä.

Lasiruumiit oli minulle raastava lukukokemus – äkkiseltään, ainakaan lähiajoilta, en muista samanlaista kokemusta. Ensimmäiseksi se toi mieleeni varmaan jo nuoruudesta muistiini jääneen lauseen (jolla kieltämättä olen perustellut dekkari-innostustani useastikin): ”Parhaiten aikamme historia tulevaisuudessa luetaan huolellisesti rakennetuista dekkareista.” Jos mikä Sundin Lasiruumiit on sellainen kirja.

KOSKA KYSEESSÄ on dekkari, siinä on dekkarinkaltainen juoni, jossa lopuksi rikollinen/rikolliset paljastetaan – lukija vain joutuu pohtimaan, kuka oikeasti on rikollinen. Juonikin etenee niin taitavasti, että pelkästään kuka-on-kukin –kysymyksestä kiinnostuneen lukijan on pakko lukea kirja niin sanotusti yhdeltä istumalta, vaikka välillä olo on suorastaan oksettava. Jonkun kerran minustakin todella tuntui, että tämä jää tähän.

Ollaan siis tilanteessa, jossa Ruotsia ravistelee nuorten epidemian kaltainen itsemurha-aalto – aallossa huljuu myös ainakin yksi suomalainen ja yksi norjalainen. Itsemurhien tekotavassa ei ole mitään yhtäläistä – yhteen ne nivoo Tuskan rajuimmat bändit x-potenssiin korotettuina bändi nimeltä Nälkä, joka ei ole bändi ensinkään ja josta kukaan ei tiedä mitään.

On postilokero, johon voi lähettää pyynnön sekä oman tekstinsä; Nälkä tekee tästä biisin ja lähettää sen kasetille nauhoitettuna takaisin. Biisin kesto on asianomaisen henkilön syntymäpäivä – minun biisini olisi melko pitkä: 19 minuuttia 2 sekuntia. Oman biisinsä tilannut nuori kuuntelee sitä Walkmaneista syntymäpäivänään – samalla kun tekee itsemurhan. Tekotavat saattavat olla äärimmäisen keksiliäitä.

Nuoret ovat enimmäkseen ”hyvien perheiden lapsia”, kuten sanonta kuuluu. Lisäksi muutamat perheet ovat hyvin uskovaisia kristittyjä ja ovat pyrkineet kasvattamaan myös lapsensa Herran (herran?) pelossa ja nuhteessa.

Käsitän, että näiden kristittyjen perheiden kohdalla kyseessä on jokin fundamentalistinen lahko. Sen edustajat uskovat esimerkiksi varsin vahvasti siihen, että mieleltään sairas ihminen ei ole sairas vaan pahan hengen riivaama. Opetukseen kuuluu myös kaiken maailmallisen täydellinen hylkääminen, seurakunnan Vanhinten erityinen auktoriteetti ja sitä myöten myös perheessä uskovan isän ehdoton auktoriteetti.

MISTÄ NUORTEN kohdalla on kysymys? Kohtalot ovat erilaisia.

”David on seitsemäntoistavuotias ja saanut jo tarpeekseen elämästä. Mikään siitä, mitä hän on tähän mennessä nähnyt, tuntenut ja kokenut, ei ole herättänyt hänessä uteliaisuutta tulevaisuudesta. Hän on valmis, ei halua enempää, hän on laskenut varat ja vastuut ja päätynyt siihen tulokseen, että elämä on tappiollista toimintaa ja hän on vararikossa. On aika asettaa se konkurssiin.”

Tai Simon:

”Öystein opetti hänet käyttämään hasista, sitten piriä, pillereitä ja kaikkea mahdollista. Barbituraatteja, laihdutuslääkkeitä ja jopa matolääkkeitä. Lopuksi oli vuorossa heroiini, ja vasta silloin Simon tunsi löytäneensä kodin. Kaikki muu menetti merkityksensä. Hän oli kuusitoistavuotias ja katkaissut välit vanhempiinsa. hänet oli heitetty ulos luopiona, joka hän edelleenkin oli.” 

Tai hän, jota kutsutaan kirjassa Mustaksi Melankoliaksi:

”Ajattelin, että isä ja muut isät kasvattivat lapsensa uskomaan sokeasti Jumalaan ehkä siksi, että he itse epäilivät, mutta kun sanoin sen, helvetti pääsi irti ja jouduin selittämään koko seurakunnalle. He rukoilivat ja puhuivat kielillä puolestani ja itkivät itkemästä päästyään.”           

Tai Vanja, Maria, Carita…

Heidän elämänsä oli tyhjää, he kokivat aikuiset valehtelijoiksi, jotka eivät nähneet, ymmärtämisestä puhumatta, heitä lainkaan, he pitivät kristinuskoa Saatanan nerokkaimpana keksintönä:

”,,,vakaumus, jossa vapahdus on yhtä monoteistinen kuin synti on moniavioinenb, sen täytyy olla helvetillisin päähänpisto mikä kenenkään mieleen voi juolahtaa.

 ”Onko sinun paha olla? Tajua ja tunnista syntisi. Tunnusta syntisi niin saat Jumalan anteeksiannon. – – –

 ”Kristinusko on kuin anoreksiaa. Nöyryyttävä kiristysjärjestelmä, jonka kulmakivi on syyllisyys.”

Ainoa poispääsy tästä tuskallisesta ja samalla tarpeettomasta olosta oli kuolema. Kaikki he halusivat kuolla, ja he halusivat kuolla kuunnellen Nälkää. Kuolemaan saakka lohtuna on viina, huumeet, itsensä viiltely.

ON SELVÄÄ, ettei tällaisista nuorista kertominen luo kaunista kuvaa – kipeän ja järkyttävän kyllä. Enkä pidä tällaista alakulttuuria lainkaan mahdottomana todellisuudessa, vaikka se ei minun kokemuspiiriini kuulukaan. Huumeet liikkuvat Vantaallakin, melkein lapset kulkevat sekopäinä humalassa Helsingin kaduilla, ja jotkut vanhemmat saattaisivat kauhistua, jos näkisivät nuortensa käsivarret.

Aika, jota elämme, ei ole kaunista katsottavaa.

Kun Jumala pannaan hyllylle, kristityn nimi jää vain fundamentalisteille. Mitä enemmän kristinuskon sanomaa liudennetaan ja sekoitetaan ”hyviin ajatuksiin”, sitä tiukemmiksi ainoaa oikeaa uskoa varjelevat muuttuvat. Kun kaikki käy eikä tarvitse ajatella, vastakohtana on tiukat säännöt, joiden mukaan on elettävä, uskottava ja toimittava – eikä saa ajatella.

Kaikki on tarpeetonta.

MUUNLAISTA ESIKUVAA ei löydy: eräskin hyvin uskovainen isä tekee kavalluksia, käyttää sisäpiirin tietoa omaksi hyväseen hankkiakseen yhä enemmän rahaa.

Kun vanhemmat saavat kuulla lastensa itsemurhasta, he kokevan suunnattoman shokin. he eivät vähimmässäkään määrin ymmärrä, mistä on kysymys.

Nuoret elävän tyhjiössä, kuplassa, jossa ei ole mitään asiaa, ei mitään ideologiaa ja josta siis uskonto on tyystin poissa – mitä heille jää? Tarpeettomuuuden tunne, elämän konkurssin havaitseminen.

Koska koko maailma – enkä laajenna liiaksi, en puutu politiikkaan – koko maailma on muuttunut sellaiseksi, missä arvostus hankitaan rahalla, missä viihtyisää kotia arvostetaan sen rahallisesti arvokkaiden taideteosten, design-huonekalujen tai luksus-asunnon vuoksi. Missä ei piiriin kuulumattomia hyväksytä.

Erik Axl Sund on kahden ruotsalaisen kirjailijan, Jerker Eriksonin (s.1974) ja Håkan Axlander Sundquistin (s.1965) luoma nimimerkki, jolla kirjailijat julkaisevat yhdessä kirjoittamiaan kirjoja. (Kuva/Photo : Sandy Haggart/Otava )

Erik Axl Sund on kahden ruotsalaisen kirjailijan, Jerker Eriksonin (s.1974) ja Håkan Axlander Sundquistin (s.1965) luoma nimimerkki, jolla kirjailijat julkaisevat yhdessä kirjoittamiaan kirjoja.
(Kuva/Photo : Sandy Haggart/Otava )

KAUPALLISUUS RIISTÄÄ. Ylikansalliset firmat eivät tuotteita valmistaessaan ajattele eettistä puolta. Ne eivät välttämättä ole niiden ajatusten takana, jotka saavat sijansa menekkituotteiden joukossa. Kunhan rahaa tulee riittävästi, kaikki on hyvin. Ihan sama, mitä ideaa myydään, kun sitä myydään paljon.

Mutta ovatko kristitytkään tässä maailmassa enää Kristuksen kirjeitä, osoittavatko he muuta kuin kaiken suvaitsemista tai kaiken kieltämistä? Missä on rakkaus, joka ei valikoi?

Voin vakuuttaa, että piponi ei ole liian tiukka – ylipäätään en käytä minkäänlaista pipoa. Silti tämän maailman meno – jota Lasiruumiit eräältä osin järkyttävästi kuvaa – johtuu minusta enemmänkin aikuisten arvostuksista ja varsinkin ylettömästä tarpeettoman rojun kaupittelemisesta, koska se on trendikästä.

HAASTETTA KYLLÄ löytyy tästä kirjasta.

Viimeisillä sivuilla tekee kuolemaa eräs keskeisistä henkilöistä. Hän ei ole uskonut Jumalan olemassaoloon, eikä hän ole tarvinnut Jumalaa eläessään. Mutta:

”Matkalla pimeyteen hänellä ei ole uskoa, ja hän ymmärtää olleensa väärässä.

Koko ikänsä hän on ollut väärässä. Ateismi ei tarjoa jatkoa. Ei lohtua.”

Niinpä jäin tämän kirjan äärellä pohtimaan sitä, miten tämän päivän kristityt voisivat todella olla valo, joka loistaa, rakkaus, joka sulkee sisäänsä. Miten osoittaa, että lämpöä, läheisyyttä, yhteisyyttä ei hankita rahalla? Että se, mikä on todella tärkeää, on ilmaista ja kaikille tarjolla? Että vain se täyttää tyhjyyden?

Hellevi Matihalti

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: