Mihin ovat kadonneet oikeudenmukaisuus ja rehellisyys?

15/08/2016

Lukijalta

1959493_922307551132380_2965512179341051015_n

Haluan jakaa kokemuksiani seurakunnan toiminnasta seurakunnan sisällä siinä uskossa ja toivossa, että oikeus ja rehellisyys toteutuisivat.

Olen vuosia sitten liittynyt ortodoksiseen kirkkoon, enkä ole valintaani katunut. Olen saanut kirkolta paljon elämäni vaikeina vuosina ja nyt kun jalkani taas kantavat, tahdoin (ja tahdon edelleen) jollain tavalla toimia kirkon hyväksi, osallistua sen yhteisön toimintaan, johon tunnen kuuluvani.

Kun seurakuntaamme vihdoin, pitkän ”heitteillä olemisen” jälkeen saatiin vt. kirkkoherra (vieläpä erittäin pätevä), olin äärettömän kiitollinen. Otinpa siis häneen yhteyttä kertoen toiveistani, ja hän toiminnan miehenä laittoikin heti tuulta purjeisiin.

Ryhdyimme perustamaan seurakuntaamme uudelleen aikoinaan toimineen tiistaiseuran jatkajaa. Tässä yhteydessä pääsin siis sisälle siihen yhteisöön, jota olin niin toivonut.

*               *               *

Mutta varsin pian tyrmistyin melkoisesti!

Seurakunnan kirkkoherran vaalit olivat tulossa, ja jouduinkin läheltä näkemään ja kuulemaan kaikenlaisia valheellisia, perättömiä juoruja isä Andreaksesta, jonka piispa oli asettanut ensimmäiselle vaalisijalle, aivan oikeutetusti. Olihan hän ehdottomasti pätevämpi kuin toinen ehdokas, jonka kokemuksella ja ammattitaidolla ei hirveästi olisi pitänyt henkseleitä paukutella.

Kun vaalipäivä läheni, tahti sen kuin kiihtyi. Toiminta muistutti enemmän lastentarhan touhua kuin aikuisten ihmisten toimintaa. Etsittiin mm. puolueetonta vaaliuurnan vahtijaa yön ajaksi! Tässä kohtaa minua melkein hävetti kuulua tähän seurakuntaan.

Toiminta ei valitettavasti rajoittunut pelkästään seurakuntalaisiin. Esimerkiksi vaaliviikonloppuna, kun isä Andreas oli vapautettu palveluksista, tämä toinen ehdokas osallistui palvelukseen, ja vaalien aikana kuljeskeli seurakunnan keskuudessa osoittaen näin erittäin huonoa käytöstä sekä toimintatapojen tietoista halveksumista.

*               *               *

Toteutuiko tässä oikeudenmukaisuus?

Mutta niin siinä kävi, että paha vei voiton; sarvipää oli toiminut seurakunnassa.

Nyt en voi muuta kuin ihmetellä, kuinka nämä ihmiset, joiden pahaa tarkoittavien juorujen perusteella vaalit voitettiin vääryydellä, pystyvät elämään itsensä kanssa. Missä on heidän omatuntonsa? Entäpä tämä vaalin voittanut ehdokas, joka luullakseni on erittäin hyvin tietoinen näistä juoruista? Henkilökohtaisesti en ole ollenkaan vakuuttunut, etteikö hän olisi ollut hyvänä apuna niiden levittämisessä. Pystyykö hän aloittamaan työnsä hyvällä omallatunnolla? Pystyykö hän luotsaamaan seurakuntaansa rakkaudella samalla tietäen, ettei oikeus ole tapahtunut?

*               *               *

Vielä enemmän olen huolissani seurakunnan tulevaisuudesta.

Kirkkoherran pitäisi pystyä tekemään oikeita ja vaikeitakin hallinnollisia päätöksiä, eikä keplottelusta taida oikein olla siinä apua. Entäpä seurakuntaan liittyvät uudet jäsenet ja sellaiset seurakuntalaiset, jotka tahtovat osallistua esimerkiksi vapaaehtoisina seurakunnan toimintaan? Otetaanko heidät vastaan rakkaudella vai pahantahtoisia juoruja puhuen?

Omalla kohdallani olen ikäväkseni todennut, että näitä pahaa tahtovia seurakuntalaisia löytyy. He kyllä selän takana pystyvät puhumaan pahaa, mutta heiltä puuttuu ymmärrys ja rohkeus tuoda puhumansa asiallisesti esille.

Minun kohdallani nämä juorut eivät ole saavuttaneet toivottua tulosta, vaan katson olevani kykenevä muodostamaan oman käsitykseni sen perusteella, mitä näen, koen ja tunnen. Ja näin olen myös tehnyt. Toki olen löytänyt hyviäkin ihmisiä seurakunnastamme, sellaisia, jotka vilpittömästi haluavat toimia rakkaudella toisten hyväksi. Jumalalle kiitos heistä!

Vaikka oma kokemukseni ei ollut ihan sitä, mitä lähdin seurakunnan toiminnasta hakemaan, jaksan kuitenkin toivoa ja rukoilla, että oikeus ja rehellisyys tavoittaisi nämä ihmiset, jotka haluavat toimia valheellisesti.

Erityisesti haluan toivotta jaksamista isä Andreakselle, jonka suoraselkäisyyttä, rehellisyyttä ja viisautta arvostan todella paljon. Hän on yrittänyt saada hyvää hyvällä aikaiseksi eikä ole sortunut vastaamaan pahaan pahalla. Hänen omatuntonsa on puhdas.

Eikö olisi aika nostaa rehellisyys kunniaan? Eihän seurakunnassa pitäisi näin toimia?

Tiina Toikka

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: