Essi Renvall – kauneuden tulkki

26/08/2016

Taide ja kulttuuri

Essi Renvall työstää runoilija Otto Mannisen marmorimuotokuvaa 1943. (Kuva: Tuntematon) Lähde: discoveringfinland.com

Essi Renvall työstää runoilija Otto Mannisen marmorimuotokuvaa 1943. (Kuva: Tuntematon)
Lähde: discoveringfinland.com

Kuvanveistäjänä tunnetun oululaissyntyisen taiteilijan Essi Renvallin (1911 – 1979) laaja, tyylikkään kunnioittavasti kokoonpantu ja avaria saleja taidokkaasti hyödyntävä näyttely on vetänyt koko kesän väkeä Oulun taidemuseossa. Erityisen kiinnostavia ovat harvoin nähdyt, yksityisomistuksessa olevat työt. Näyttely siirtyy hieman varioituna lokakuun alusta ihasteltavaksi Tampereen taidemuseoon.

 

Essin perhe muutti Oulusta Tampereelle, jossa Essi kävi keskikoulun. Ateneumiin hän pyrki vuonna 1930; kolmestakymmenestäyhdeksästä pyrkijästä otettiin seitsemän. Rehtori ilmoitti Essille: ”Tulkaa kokeilemaan jouluun asti. Vaikka en usko, että teistä mitään tulee.” Koulun päättyessä 1932 joulun alla Essi sai kuvanveistoluokan II palkinnon; asia uutisoitiin jopa Helsingin Sanomissa. Kouluaikana Essi oli kihlautunut opiskelutoverinsa Benin kanssa, ja uudenvuodenpäivänä 1933 neiti Ester Lähteestä tuli rouva Renvall.

Liikkeen kuvaajana veistotaiteemme naispioneeri Renvall on hämmästyttävä. Pronssinen Kutojatyttö (1950-luku) pitelee ilmassa ohutta kultalankaa, joka juoksee vasemmassa kädessä olevalta puolalta oikeaan, ylemmäs kohotettuun käteen. Teoksesta on monumentaaliversio Atlas-tyttö (1954) Tampereen Marianpuistossa. Atlas tarkoittaa silkissä käytettävää satiinipohjaista kangassidosta. Suomen Trikoo Oy lahjoitti kutomateollisuushistoriasta tunnetulle Tampereen kaupungille Renvallin veistoksen. Siitä on näyttelyssä valokuvasuurennos, kuten myös Kotkan pojista (Kotka, 1951), Kalevalaisen naisen muistomerkistä (Jyväskylä, 1954) ja Oulun Karjasillan kirkon alttariveistoksesta Kristuksen toinen tuleminen (1963).

Essi Renvall ei pelännyt yhdistellä eri materiaaleja töihinsä. Helmet, lehtikulta ja -hopea, rautalanka ja metallinpalat löysivät sijansa vaikkapa pronssisissa veistoksissa. Urpo Lahtisen muotokuva (1972) yhdistää antikisoivaan torsohahmoonsa patinoitua ja maalattua pronssia sekä metallia. Hiukset kiertyvät laineille kuin seppellehvät. Korvassa on hopeinen lehti korun tavoin, samantyyppinen kuin kaulariipuksessa.

Sekatekniikka luontui Renvallilla myös piirustuksiin, joihin on yhdistetty maalausta, joskus myös kirjoitusta ja numerosymboliikkaa.  Esimerkiksi ajoittamattomassa Marja-Liisa Vartion muotokuvassa kirjailijan taustalla on siniviittainen madonna, jonka poskea suutelee punapukuinen hahmo. Kristus-lapsi? Kohtaus vaikuttaa hellyyden jumalanäidin ikonin muunnelmalta. Voisi kenties myös ajatella, että siinä kohtaavat Neitsyt Maria ja hänen tätinsä Elisabet niin kuin kirjailijan kaksiosaisessa etunimessäkin – ehkei kuitenkaan. Mutta Mariat ja Magdaleena ovat toistuvia henkilöitä Vartion lyriikassa; olisiko suuteleva hahmo ”se toinen Maria”. Neljäskin henkilö muotokuvassa on, etualalla. Esittääkö tämä tumma hahmo poikansa kuolemaa surevaa Neitsyttä? Vai onko hän(kin) Kristus? Renvall näyttää Kristuksen veistoksissaan usein nuorukaisena ja siten androgyyninä. Kirjailija Vartion kauniissa asennossa oleviin sielukkaisiin käsiin ja koko kuvan ylle on maalattu kultainen köynnöslehvä, joka näyttää saavan ohdakkeen sävyjä. Renvall piirsi 1950/60-luvun Omakuvaansakin kullanhohtoisen piikkikruunun.

Essi Renvall: Keskustelu bysanttilaisesta kirkkotaiteesta professori Wennervirran kanssa (1950-luvun alkupuoli). Kuva Mika Friman.

Essi Renvall: Keskustelu bysanttilaisesta kirkkotaiteesta professori Wennervirran kanssa (1950-luvun alkupuoli). Kuva Mika Friman.

Samoin Itämaan tietäjät (ajoittamaton) on tehty sekatekniikalla paperille. Viisaat kuninkaat ovat komeita ja uljaita miehiä loisteliaissa puvuissaan. Kilpailevan hallitsijan syntymää kateellisena pelkäävä Herodesko on mustan sateenvarjon alla tummana hahmona, jonka lähellä sarvipäinen piru tanssii ja ilveilee hiilihankoineen. Keskustelu bysanttilaisesta kuvataiteesta professori Wennervirran kanssa (1950-luku) paljastaa jo nimellään Renvallin kiinnostuksen ortodoksiseen kirkkotaiteeseen. Sekatekniikalla toteutetussa teoksessa näkyy tyylitelty mosaiikkimadonna ja keskustelukumppanin kasvopiirros; kirkkorakennus kohoaa kullalta välkkyvine kupoleineen. Ludvig Wennervirta (1882 – 1959) oli taidehistorioitsija, erityisesti kirkkotaiteen tutkija.

Ateneumin taidemuseosta lainassa oleva kipsiveistos Enkelin ilmoitus (1935) on näyttelyn vaikuttavimpia. Enkeli lähestyy Pyhää Neitsyttä takaapäin, plastisessa asennossa kuin tanssisi. Enkelin kasvot ja suu ovat lähellä Neitsyen vasenta korvaa tärkeää sanomaa kertoen. Oikean kätensä enkeli on asettanut Neitsyt Marian oikeanpuoleiselle lanteelle; enkelin vasen, lehvää pitelevä käsi kohottautuu ylöspäin olkaa kohti. Marian oikea käsi ojentuu kohdun suuntaan, vasen on kohonnut ohimoille kuin hiuksia tai hikeä pyyhkäisemään taikka pelästyksen merkkinä – ja kuulohavaintoa (enkelin ilmoitusta) terästämään. Neitsyen ylävartalo on alaston tai läpikuultavalla vaatteella verhottu; rinnat näkyvät selvästi kiinteinä, pyöreinä ja naisellisina, vaikka muuten hän on kovin tyttömäinen. Alavartalo on puettu vyötäröltä nilkkoihin saakka.

Onko enkeli tulossa vai lähdössä pois? Onko hän jo täyttänyt tehtävänsä? Kohtaaminen on ehkä ollut vain hetki, välähdys niin kuin ilmestykset ovat. Eroottiset kokemuksetkin ovat usein hetkellisiä, eräänlaisia ilmestyksiä nekin.

Enkelin ilmoitus (1935), kipsi. Ateneumin taidemuseo, Kansallisgalleria. Kuva: Henri Tuomi.

Enkelin ilmoitus (1935), kipsi.
Ateneumin taidemuseo, Kansallisgalleria.
Kuva: Henri Tuomi.

Lehtikullatussa kipsiveistoksessa Enkeli ja sielu (1940) enkeli kuljettaa sielua, ei välttämättä kuolleen sielua vaan elävää ihmistä suojelusenkelin tavoin. Pyhä Kristoforos (1935) kantaa harteillaan Kristus-lasta, niin kuin tunnettu legenda kertoo. Karjasillan kirkon alttariveistoksesta Renvallin itsensä poissahaama pronssinen Kristuksen jalkaterä (1963) on kuin asetettu suudeltavaksi, evankeliumin syntisen naisen ja palvovan ihmisen. Alttariveistokseen valettiin parissa viikossa uusi jalkaterä; taiteilija oli nimittäin alkuperäisen jalan asentoon tyytymätön, mutta huomasi asian vasta kun veistosta oltiin asettamassa kirkkoon.

*

Näyttely tuo esiin kekseliäästi ja arvostavasti Essi Renvallin persoonaa. Hänethän muistetaan kirjailijoita, tutkijoita, taiteilijoita sekä muita kulttuurin ja politiikan merkkihenkilöitä esittävistä veistoksistaan, joita on näyttelyssä pitkät rivit. Niinpä on luontevaa, että näytteillä on myös kirjailijain ja tutkijain Renvallille lahjoittamia teoksia omistuskirjoituksin: Sirkka Seljalta, Samuli Paulaharjulta, Mika Waltarilta, akateemikko Onni Okkoselta… Helvi Hämäläinen on lahjoittanut teoksensa Valitut runot (1973) sanoin: ”Kiitos kauneudesta, jonka tulkki olet aina ollut.”

 

Jopa taiteilija itse tuntuu astuvan näyttelyynsä, kun kaksi mallinukkea seisoo vierekkäin yllään Essi Renvallin pelkistetyn elegantit iltapuvut. Toinen on tummanvihreä. Ei, se taitaa olla sittenkin musta. Miehustaa koristavat pienet, vihreät helmet, joiden välke heijastuu puvun samettiin. Toinen puku on beigenvärinen.

Ensimmäistä kansakoululuokkaa käyvän Essin viehättäviä lyijy- ja värikynäpiirustuksiakin (1919) on löytynyt arkistojen kätköistä esiteltäväksi. – Renvall kuvasi veistoksissaan paljon lapsia. Hänen sanotaan lämpimällä luonteellaan saaneen aina lapsimallit olemaan rentoina. Jotkut nimittäin pelkäsivät ateljeehen tullessaan, että pää leikataan irti. Mutta tutustumisen jälkeen lapset ihailivat veistäjätärtä. Eräskin kirjoitti kouluaineessaan haluavansa tulla sellaiseksi kuin Essi Renvall mutta paljon paremmaksi!

 

Pohjolan Sähkö Oy:n toimitusjohtajan, kauppaneuvos Yrjö Valkaman (1913 – 1986) perheen kesäasunnolla Kiiminkijoen rannalla on vuonna 1969 Sirkka Valkama kuvannut kaitafilmin (editointi Mika Frimanin), jossa Essi Renvall työstää veistoksia perheen lapsista. Samassa nurkkauksessa, missä filmi Oulun taidemuseossa pyörii, ovat esillä kesämaisemassa alkunsa saaneet veistokset ja – lähellä vesielementtiä kun ollaan –  myös taiteilijan painomustepiirrokseensa (1970) ikuistama herkullisen näköinen, komea lahna.

 

Muottiin taipumaton – Kuvanveistäjä Essi Renvall. Oulun taidemuseo 18.6. – 4.9.2016.

Essi Renvall – Ihmisyyttä etsimässä. Tampereen taidemuseo 1.10.2016 – 29.1.2017.

 Essi Renvall. Toim. Tarja Kekäläinen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2016.

Essi Renvall: Nyrkit savessa. Oy Weilin+Göös 1971.

 

Esko Karppanen

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: