Me teimme sen taas!

28/08/2016

sivallus

10574358_886324548064014_638738989247146537_n

Vastarannankiiski on seurannut lamaantuneena loppukesän suurta ortodoksista spektaakkelia: jälleen iltapäivälehtilööppejä, jälleen näyttämönä Suomen suurin seurakunta, jälleen draaman keskiössä sama henkilö / samoja henkilöitä kuin muutamia kertoja aikaisemminkin, jälleen (luultavasti) suurimpina hyötyjinä lakimiehet ja – todellakin jälleen – suurimpana kärsijänä monien muiden suurten draamojen hengessä tavallinen kansa eli tässä tapauksessa tavalliset seurakuntalaiset.

Vastarannnakiiskellä ei ole tuon taivaallisen tietoa tapahtumien yksityiskohdista, koska ne ovat ainakin toistaiseksi salaisia. Periortodoksiseen tapaan tästä kaikesta on kuitenkin kehkeytynyt jo nyt sellainen juorujen, huhujen ja ”varmoina” esitettyjen tietojen nahkea verkko, että kun kaksi tahi kolme ortodoksia kohtaa toisensa, verkko kiristyy auttamatta osapuolten ympärille tahtoivatpa he sitä tahi eivät.

Ehkä pahinta on se, että kaikki tällainen jakaa meitä puolueisiin. Selkääntaputtelijoita ja erilaisia joo-miehiä 1)  riittää kummallekin puolelle ja persoonapronominit vääristyvät irvokkaasti: asetelmana on helposti ’me vs. NE’, kun Kirkko, eukaristinen yhteisö, voi uskontunnustuksensakin mukaisesti olla vain ja ainoastaan ME!

Toiseksi pahinta – jos näitä nyt voi edes järjestykseen laittaa – on se, että annamme ulos kovin vääristyneen todistuksen Jumalan valtakunnasta, jonka pitäisi olla vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Vastarannankiiski törmäsi tähän männäviikoilla lomalla metsänraivauksessa kouriintuntuvasti, kun peräkyläläinen tavallinen suorittajaportaan joviaali peruskansalainen tuli tupakkatauolla kysymään: ”Sinähän, Kiiski, olet niitä kreikkalaiskatolisia! Mitäs helvettiä luin taas teidän touhuista huoltoaseman kuppilan lehdestä?” Mitäs tuohon muuta osasi vastata kuin, että sitä helvettiäpä hyvinkin.

Vastatannankiiskelle on jäänyt voimakkaana mieleen nuoruusvuosilta ensimmäisen, jo vuosikymmeniä sitten tuonilmaisiin päässeen rippi-isän ja ystäväpapin varoitus. Olimme keskustelleet jostain elämän sattumuksista, kun pappi yhtäkkiä käski selvittää, mitä on hybris 2), mihin se johtaa, millaisia vaaroja siihen liittyy ja miten sitä vastaan pitää taistella. Tuolloin asia tuntui monimutkaiselta ja vaikeaselkoiselta, mutta elinvuosien myötä sen vaikutukset on joutunut moneen kertaan näkemään sekä omassa elämässä että ympäristön tapahtumissa. Ajan myötä sitä on myös ymmärtänyt, että papin ohje oli juuri tuossa tilanteessa itselle täsmälleen oikea.

Hybris on ansa, johon kaikissa riitatilanteissa on vaara langeta niin riidan osapuolten kuin myös Vastarannankiisken kaltaisten asiaa kommentoivien.

Jumala meitä kaikkia varjelkoon!

Vastarannnakiiski

___________________________________

Muutama selitys:
1) ”Joo-mies” on perinteisten lestadiolaisseurojen puhujan lähellä istuva mies, jonka tehtävä on aina sopivissa kohdin kajauttaa: ”Joo! Tämä on tottuus!”

2) Suoraan Wikipediasta:
”Hybris (m.kreik. ὕβρις, ”loukkaus”) tarkoittaa nykyaikana liioiteltua itsevarmuutta ja -luottamusta, joka lopulta usein johtaa ansaittuun rangaistukseen. Antiikin Kreikassa hybris tarkoitti toimia, jotka niiden tekijä suoritti häpäistäkseen uhriaan tarkoituksenaan siten ylentää itseään.”

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: