Uuden vuoden alkaessa

01/09/2016

Saarnavuorossa

(Ikonikuva/photo: OCA )

(Ikonikuva/photo: OCA )

SYYSKUUN ENSIMMÄISENÄ vietetään ortodoksisessa kirkossa kirkkovuoden alkamisen juhlaa. Monia ehkä hämmästyttää, minkä vuoksi vuoden kierto aloitetaan syksyllä. Maallisen kalenterin uusi vuosihan on ensimmäisenä tammikuuta. Kirkollisen vuoden alku voisi hyvin olla syyskuun ensimmäisen sijaan Ilosanoman juhlana 25.3., joka kirkkoveisun sanoja lainaten on ”pelastuksemme alku”. Se olisi teologisesti perusteltu alkamisajankohta, toisin kuin syyskuu.

Syyskuun ensimmäisen juhlinnalle on kuitenkin historiallinen syy. Uusi vuosi alkoi Rooman valtakunnassa keisarin syntymäpäivän mukaan, ja sen myötä myös Itä-Rooman uusi vuosi oli syyskuun ensimmäisenä. Kristinuskon levittyä Venäjän valtakuntaan periytyi sinne juliaaninen kalenteri, ja koska valtiollinen vuosi alkoi syyskuun ensimmäisestä, niin myös kirkkovuoden alku oli sama. Näin muodoin kirkkovuoden alku on historiallisena jäänteenä edelleen syyskuun ensimmäisenä.

NYT SILLÄ ON kuitenkin jo uuttakin sisältöä, sillä patriarkkamme Bartolomeos on siunannut sen myös luonnon ja luonnonsuojelun päiväksi.

Uuden vuoden alkaessa jokaisen meistä on mahdollista asettua ikään kuin näköalapaikalle, jolta yhtäältä tarkastelemme mennyttä ja toisaalta kurkotamme katseemme tulevaisuuteen.

Katsoessamme kuluneeseen kirkkovuoteen näemme, että meillä on paljon aihetta iloon ja kiitokseen. Jumala on jälleen suonut meille ansaitsemattomille palvelijoilleen niin taivaallisia kuin maallisiakin lahjojaan. Voimme sanoa, kuten pyhä apostoli Paavali: ”Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan!” (2 Kor. 9:15). Mutta näemme suruksemme myös, että usein olemme olleet, emme vain ansiottomia, vaan myös kelvottomia palvelijoita. Voimme tässäkin olla yhtä mieltä pyhän apostoli Paavalin kanssa: ”Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen.” (Room. 7:18).

TULEVAISUUTEEN ME VOIMME tähyillä hyvin monella tavalla. Jos me seisomme kirkkovuoden ensimmäisenä päivänä sellaisella näköalapaikalla, josta avautuu selkeästi ja kirkkaasti eteemme sielumme maisema sellaisena kuin se on – voi tämä päivä olla myös hengellisen elämämme uuden vuoden päivä. Jos, ja kun havaitsemme itsessämme virheitä ja puutteita, voimme yrittää Jumalan avulla tulla paremmiksi kristityiksi alkavana vuonna.

Erakkopiispa Feofan opettaa, että hengellisessä elämässä voi uusi vuosi alkaa sille, kuka on elänyt huolettomana ja välinpitämättömänä ja alkaa nyt kantaa huolta pelastuksestaan, siitä, että olisi Jumalalle otollinen.

ERÄÄSSÄ VANHASSA SADUSSA esitetään viisaalle kolme kysymystä: ensimmäisenä ”Mikä on kaikkein tärkein aika elämässä?”, toiseksi ”Kuka on merkittävin henkilö sinun elämässäsi?” ja vielä kolmantena ”Mitä on tärkeintä tehdä?” Vastaukset kuuluivat: Nykyhetki on kaikkein tärkein siitä syystä, että mennyttä ei enää ole, eikä tuleva ole vielä koittanut. Merkittävin henkilö sinun elämässäsi on se, joka tällä hetkellä on sinun edessäsi, jolle voit tehdä joko hyvää tai pahaa. Tärkein asia elämässäsi on, mitä tällä hetkellä voit antaa tuolle toiselle ihmiselle.

Uuden vuoden päivänä me emme saa väärällä tavalla suuntautua menneisyyteen, emmekä saa myöskään paeta elämän todellisuutta tulevaisuuden kuvitelmiin. Vain tämä hetki on meidän elettävänämme, sillä tulevaisuus on Jumalan käsissä. Jumala on antanut ajan meitä ja meidän pelastustamme varten.

Pyhä isämme Johannes Krysostomos antaa meille neuvon, että meidän pitäisi huolehtia sielumme puvusta. Mikä on tämä sielumme vaate? Pyhä isä vastaa: Se on armeliaisuutta ja laupeutta puutteenalaisia kohtaan. Jos haluamme, että sielumme puku olisi myös kaunis, meidän on vietettävä enemmän aikaamme rukouksessa ja syntiemme katumisessa. Rakkauden teot ja rukous kaunistavat sielumme, ja silloin saamme Jumalalta armoa ja sanomattomia hyvyyksiä.

UUDEN VUODEN PÄIVÄN pitäisi olla sisäisen uudistumisemme päivä. Me emme voi kovinkaan suuressa määrin muuttaa toisten ihmisten elämää, mutta itse me voimme muuttua. Jos me tahdomme, Jumala on uudistava ja muuttava meidät kokonaan. Meidän on vain hengellisesti valvottava, tarkkailtava itseämme, jotta Jumalan pyhä tahto saisi vaikuttaa meissä ja meidän kauttamme.

Antakoon Jumala meille kaikille voimia ja kestävyyttä alkavana kirkkovuonna tulla paremmiksi ja uskollisemmiksi Kristuksen käskyjen noudattajiksi ja suhtautua luontoon sillä kunnioituksella ja arvonannolla, johon pyhän Raamatun opetus meitä ohjaa. Varjelkoon Herra meitä ylpeydeltä, mutta myös epätoivolta. Muistuttakoon tämä päivä siitä, että olemme kulkeneet jälleen yhden kirkkovuoden matkan lähemmäksi sitä hetkeä, jolloin sielumme muuttaa tästä ajallisesta elämästä uuteen elämään vieden mukanaan ne ominaisuudet, jotka se täällä maan päällä on omaksunut.

”Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä” ( 2 Kor. 6:2). ”Siunaa, oi Herra tämänkin kirkkovuoden kierto, varjele rauhassa maatamme ja kansaamme ja pelasta meidät Jumalan synnyttäjän esirukouksien tähden”.

 

Hyvää uutta vuotta toivottaen,

 +Arseni

Joensuun piispa

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: