Herran Ristin löytämisen ja ylentämisen juhlana 14.9.2016: HERRAN RISTIN LÖYTÄMISEN JA YLENTÄMISEN JUHLANA

13/09/2016

Saarnavuorossa

(Ikonikuva/photo: OCA )

(Ikonikuva/photo: OCA )

”Tulkaa kaikki uskovaiset, kumartaen kunnioittakaamme Kristuksen pyhää ylösnousemista, sillä katso, ristin kautta tuli ilo kaikkeen maailmaan”.

(Stikiirasta juhlan ja lauantai-illan vigiliassa)

Kirkossamme on useita ristin juhlia. Tällaisia ovat ristinkumartamisen sunnuntai suuressa paastossa, pitkäperjantai tai Herran ristin löytämisen ja ylentämisen juhla syyskuussa. Keskeisellä sijalla näistä juhlista on pitkäperjantai, jolloin Herramme Jeesus Kristus kuoli ristille naulittuna kaikkien ihmisten puolesta annettuna sovitusuhrina. Näin rististä tuli Herran ylösnousemukseen yhdistettynä keskeinen symboli ihmiskunnan pelastustapahtumalle.

Syksyinen ristin juhla 14.9. on yksi kirkon kahdestatoista suuresta juhlasta ja niistä ainoa, joka ei ole saanut alkuaan Uuden testamentin tapahtumien mukaan, vaan sen synty sijoittuu kirkon historian alkuaikoihin. Ristin löytämisen ja ylentämisen juhlana risti toimii ikään kuin pitkäperjantain vastakohtana kunnioittaen ristin vaikutuksia kirkon myöhemmässä historiassa. Suurena perjantaina huomio ristin kohdalla on suuntautunut pääosin suruun ja murheeseen. Syyskuun juhlana ristiä kunnioitetaan kuolemasta ja pahuudesta saadun voiton merkkinä, ”rauhan aseena ja lannistumattoman voiton merkkinä” (juhlan kontakki).   In hoc signo vincit oli Konstantinos Suuren ristinäyn tunnus.  Pääsiäisikonissa perinteisesti esitetään kuolleista ylösnouseva Kristus voitokas risti, triumfiristi kädessään. Tällainen triumfiristi kuuluu sekä idän että lännen kirkkorakennusten sisustukseen. Ristin paikka vaihtelee. Venäläisen perinteen mukaan risti on suuri jalustallaan seisova risti, Golgataristi. Balkanilla ja Kreikan saaristossa risti on usein kattoon ripustettuna alttarin yläpuolella.

Joka vuosi joudumme miettimään, mitä Ristin juhla meille merkitsee. Alun perin Jerusalemin patriarkaatin paikallisesta juhlasta on tullut koko kristikunnan merkittävä pelastushistorian maamerkki. Jokavuotisena tapahtumana se nykyistää Herran kärsimyksen ja kuolleista ylösnousemisen Häneen uskovien elämässä. Risti muistuttaa ihmiskunnan menneisyydestä pahan vallassa ja antaa suunnan tulevaisuuteen Jeesuksen Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja kuolleista ylösnousemisen todistajana.

Ristin mukana olo jokapäiväisessä elämässä on aina haaste sille, joka haluaa kulkea Herran viitoittamaa ristin tietä. Kysymme usein, miksi maailmassa on paljon vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta, kärsimystä ja kiusauksia. Millä asioilla meitä koetellaan? Miksi ihminen ei saa elää tasaista ja miellyttävää paratiisin elämää? Miksi juuri minun perheessäni on vaikeuksia? Kateus lienee eräitä suurimpia esteitä elämässämme onnistumiselle. Tämä ilmiö on jokaisen hyvä tiedostaa. Ihmiselämässä saa olla haaveita, ja siinä pitää olla tavoitteita, jotta ymmärtäisimme, mitä on elää ihmisenä.

Kutsuessaan apostoleita ja heidän seuraajiaan aina meidän aikaamme asti Herramme Jeesus Kristus ei luvannut kenellekään helppoa elämää.  ”Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin” (Joh 15:18,20). Ja silti ilo kuuluu osana elämään.  Ilon kohdalla on vain kyettävä löytämään se oikea ilo. Tuo ilo ei ole tunteenomaista käyttäytymistä, vaan ihmisen sisäinen tila, joka heijastuu hänen käyttäytymisessään. Tuon tilan saavuttaminen ja kokeminen kuuluu kristillisyydessä kasvamiseen. Siihen kuuluu myös murhe elämän ikävistä asioista. Osanottava murhe on empaattisen ihmisen ominaisuus. Toisten ihmisten iloon osallistuminen on myös osa ihmisyyden empatiaa. Tuossa ilon tilassa me näemme Kristuksen olemuksen lähimmäisessämme.  ”…. jotta minun iloni täyttäisi heidät” (Joh 17:13).  ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.  Olkaa keskenänne yksimielisiä”  (Room 12:15,16).

Herran ristin päivä on edessämme.  Kirkon perinteen mukaan se on ankara paaston ja kilvoittelun päivä. Näkyvällä tavalla kirkko muistuttaa jäseniään, mitä Kristuksen pelastavat kärsimykset olivat. Esiin kannettu risti kertoo, kuinka Vapahtaja pelastaa langennen ihmisen ja antaa hänelle mahdollisuuden uuteen ihmisyyteen.  Herra ei kuitenkaan toteuta pelastustamme vasten tahtoamme.  Hän odottaa, että vastaisimme Hänen kutsuunsa. Ristille levitetyin käsin Hän kutsuu kaikkia elämän kolhimia siihen lepoon ja rauhaan, jonka vain Jumala voi antaa.

”Oi suurta ihmettä!  Ristin leveys ja pituus tavoittavat taivaita, sillä jumalallisella armollaan se pyhittää kaiken.  Ristinmerkillä pakanakansat voitetaan ja kristittyjen valta lujitetaan.  Oi te jumalalliset portaat, joita pitkin me kokoamme taivaaseen Kristusta ylistäen ”

 (Juhlan kiitosstikiira).

 

Isä Olavi Merras

, , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: