Karppanen: Merkurius

15/09/2016

Karppanen

(Kuva/Photo:wikimedia.org)

(Kuva/Photo:wikimedia.org)

”Merkurius Hermes on suuttunut, hyvin vihainen. Hänet on lepytettävä”, sanoi Seulasten ylitysjohtaja ja jatkoi:

”Anatas on tavoitellut teitä valtaansa seuloakseen niin kuin nisuja. Mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa.”

Kuulijat miettivät, mitä tarkoittaa seula, ruumenet ja seulominen. Oliko Seulaset joku tähtikuvio?

”Joutuin joutuin”,  hoputti ylitysjohtaja.

Ja pian alkoi väki mumista lepytysrukousta Merkuriuksen voimille:

”Maharammon araham ammona rahamammaharamrahamam.”

Ihmiset uhrasivat Merkuriukselle mitä vain. Yksi toi uhrilautaselle omaisuutensa, toinen terveytensä, kolmas ystävänsä, neljäs rakastettunsa, viides vanhempansa. Oli niitäkin, joilla ei ollut mitään uhriksi annettavaa. Heitä katsottiin pitkään, tuomitsevasti.

”Mamm on!” julisti ylitysjohtaja. Sanonnan tiedettiin merkitsevän sitä, että palvontameno oli tällä kertaa ohi.

Sitten alkoi hilujen tanssi. Hilut pyörivät, kieppuivat, välkkyivät kuin joku olisi ohjannut niitä. Niitä putoili maahan, josta kaikki koettivat niitä poimia. Mutta juuri kun joku oli saamassa hilun kiinni, se pompahti ylös, eikä auttanut vaikka sen yritti siepata ilmasta.

”Eikö ole mainio pelileikki!” huusi johtaja innoissaan. ”Poimikaa, poimikaa!”

Hilujen tanssi kiihtyi. Väki koetti tavoittaa niitä epätoivoisesti.

Jotkut alkoivat jo väsyä ja heistä tuntui, kuin johtaja pitäisi heitä pilkkanaan. Eihän näitä ilveilijöitä saanut kiinni kuitenkaan.

Mutta toiset jatkoivat niiden tavoittelemista entistä innokkaammin, hullun kiilto silmissään.

”Jatkakaa, älkää luovuttako”, ylitysjohtaja kiihotti.  Hän otti uhrilautasen ja yritti asettaa sitä putoilevien hilujen alle. Jokunen niistä jäi lautaselle.

”Minullekin lautanen!” alkoivat ihmiset huudella.

”Ikävä kyllä, lautasia on vain yksi”, julisti johtaja.

Vähitellen lautaselle alkoi kerääntyä hiluja, ja johtajan ilme paistoi entistä tyytyväisempänä. Hän alkoi tanssia hilujen tahdissa mutta oli vähällä horjahtaa uusia hiluja kiinniottaessaan. Hänen onnistui kuitenkin säilyttää tasapainonsa.

”Riks”, sanoi lautanen ja risahti rikki, pieniksi kappaleiksi. Siinä olleet hilut putoilivat ilmasta tippuvien hilujen ja lautasen sirujen kanssa maahan.

 

Jotkut alkoivat kerätä niitä tyhjiin käsiinsä: toiset innostuneesti, useimmat innottomina.

Esko Karppanen

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: