Silmiini sattui tämän vuosikymmenen alkupuolella tieto, että igumenia Marina (1930 – 2012) on nuoruudessaan työskennellyt opettajana, muun muassa Kuhmossa, Ala-Vieksin koululla, joka myös pelkällä Vieksin koulun nimellä tunnetaan. Siis sillä koululla, missä äitini oli suorittanut oppivelvollisuutensa! Ryhdyin miettimään asiaa, ja ennen pitkää aloin muistaa äitini perheessä olleen puhettakin opettaja Iltolasta, joka siis oli igumenia Marinan sukunimi. Rupesin laskeskelemaan, että äidin ja hänen suunnilleen samanikäisten sisartensa opettajana tuleva igumenia ei ole voinut ikäeron vuoksi toimia. Mutta samalla koululla kumminkin, kenties perheen nuorimman tyttären aikoihin.

Rohkaisin mieleni ja kirjoitin igumenia Marinalle Lintulan luostariin. Pyytelin anteeksi uteliaisuuttani ja aiheuttamaani vaivannäköä. Selitin, että aivan henkilökohtaisista syistä haluaisin kovin mielelläni tietää, minä vuosina hän on Ala-Vieksillä työskennellyt.

Äiti igumenialta tuli pian hyvin kohtelias ja lämminhenkinen vastaus. Hän työskenteli Ala-Vieksillä vuosina 1950 – 1952, heti ylioppilaaksi tulonsa jälkeen, epäpätevänä opettajana, niin kuin hän korosti. Siis ennen opintojaan Jyväskylän seminaarissa ja valmistumistaan kansakoulunopettajaksi (toisin kuin sittemmin eräissä muistokirjoituksissa asia on esitetty, jopa kirkkokuntamme sivuilla).

Olin kirjeessäni maininnut eräitä Ala-Vieksin koululla  pitkään työskennelleitä opettajia, joista igumenia Marina muisti heti muutaman ja kertoi heidän olleen siellä vielä hänenkin työperiodinsa aikana. Välittömänä ihmisenä igumenia ehti kertoa minulle senkin, että edeltävänä kesänä hän oli tullessaan Rovaniemeltä etelään päin päättänyt Kainuuseen saavuttuaan käydä katsomassa vanhaa kouluaan ja saapuneensa Hietaperään, muttei osannutkaan siitä tietöitten vuoksi Ala-Vieksille. Selitin vastauskirjeessäni, että Hyrynsalmelta erästä tietä Yli-Vieksin suunnasta Kuhmoon tullessa saavutaan todellakin Hietaperään (jossa vieläkin on toimiva koulu) ja että siitä ajat sitten lakkautetulle Ala-Vieksin koululle olisi ollut Pohjoispuolentietä Kajaanin suuntaan lähdettäessä aivan lyhyt matka.

Voi, kuinka mielelläni olisin suonut äiti igumenian näkevän koulunsa!

Kerroin hänelle seuraavassa kirjeessä nykyiset matkareitit tiennumeroita myöten, ja että tien nimi Sotkamosta Kuhmoon päin tultaessa muuttuu kuntain rajalla. Jospa minulle tulisi mahdollisuus, ajattelin, veisin äiti igumenian entiselle koululleen, mutta tällaiselle autottomalle se tuntui lähes mahdottomalta. Silti elättelin toivoa…
Auto-onnettomuus seuraavana kesänä 2012 romahdutti nuo toiveet. Onnettomuuden seurauksena igumenia Marina suureksi suruksi menehtyi. – Sitähän en tiedä, vaikka hän olisi siinä välissä Ala-Vieksillä käynytkin. Mutta olen iloinen ja kiitollinen sydämellisestä, ohikiitävänlyhyeksi jääneestä kontaktista, jonka muisto säilyy elävänä.

Kiitän Kuhmon museota sekä Kuhmon kaupungin arkistoa.

Esko Karppanen