Pyhä isämme Johannes Krysostomos

12/11/2016

Saarnavuorossa

Sinun kielesi lahjat, jotka tulen kirkkaudella loistivat, valistivat koko maailman. Eivät ne tuottaneet maailmalle sen ahnehtimaa rikkautta, vaan osoittivat meille nöyryyden korkeuden. Isä Johannes Krysostomos opettaen sanoillasi, rukoile Sanaa, Kristusta Jumalaa, että sielumme pelastuisivat. (Juhlan tropari) (Ikonikuva/Photo:OCA)

Sinun kielesi lahjat, jotka tulen kirkkaudella loistivat, valistivat koko maailman. Eivät ne tuottaneet maailmalle sen ahnehtimaa rikkautta, vaan osoittivat meille nöyryyden korkeuden. Isä Johannes Krysostomos opettaen sanoillasi, rukoile Sanaa, Kristusta Jumalaa, että sielumme pelastuisivat. (Juhlan tropari)
(Ikonikuva/Photo:OCA)

Marraskuun 13. päivänä kirkkomme muistelee pyhää Johannes Krysostomosta, yhtä koko maailman opettajaa ja ekumeenista isää. Näiden koko maailman opettajien yhteinen muisto on tammikuun 30. päivänä. Johannes Krysostomos lienee eräs koko kristikunnan arvostetuimmista kirkon pyhistä opettajista ja joskus jopa kiisteltykin henkilö. Kaikki maailman ortodoksit tietävät hänen nimensä, mutta eivät välttämättä sitä, mitä hän teki ja opetti. Hänestä on kirjoitettu hyllymetreittäin tutkielmia, kirjoja ja kirjoituksia. Suomenkielellä niitä on vähän.  Mieleeni muistuu lyhyt teos, Kuusi kirjaa pappeudesta ja jokunen artikkeli esim. Ortodoksiassa. Johannes Krysostomoksen koottuja teoksia löytyy usealla eri kielellä.

 

Johannes Krysostomos, Konstantinopolin arkkipiispa syntyi noin vuonna 347 (syntymävuoden määrittely vaihtelee) Antiokiassa. Hän sai aikansa parhaimman koulutuksen ja sen myötä yleissivistyksen. Ja tuon ajan yleisen tavan mukaan hän otti kasteen aikuisena vuonna 367. Hänet siunattiin pian lukijaksi. Äitinsä kuoleman jälkeen hän siirtyi kaupungin lähivuorilla kilvoittelevien munkkien luo ja jäi sinne Theodoros Mopsuestialaisen kanssa. Kilvoittelijoiden johtajana siellä toimi Diodoros Tarsolainen. Johannes haluttiin vihkiä piispaksi, mutta hän vältteli tätä. Tänä ”pakokautena” luostariväen keskuudessa Johannes kirjoitti merkittävän ortodoksista pastoraaliteologiaa käsittelevän teoksensa Kuusi kirjaa pappeudesta sekä kolme luostarielämää ja munkkilaisuutta käsittelevää teosta.

 

Heikentyneen terveytensä vuoksi hän palasi Antiokiaan, jossa hänet vihittiin diakoniksi vuonna 381 ja vuonna 386 Antiokian piispa Flavian vihki hänet papiksi. Hän oli loistava puhuja, ja hänen mieltä liikuttavat sanansa toivat hänelle pian lisänimen Krysostomos  Kultasuu. Kahdentoista vuoden ajan hän saarnasi kirkossa kahdesti viikossa ja välillä päivittäin vaikuttaen syvästi kuulijoihinsa.

 

Hänen pastoraalinen innokkuutensa johdattaa kristityt tuntemaan Raamatun sai Johanneksen syventymään hermeneutiikkaan ja eksegetiikkaan eli pyhien kirjoitusten tulkintaan ja analyysiin. Nämä homileettiset kirjoitukset ja monet muut ovat hyödyllistä luettavaa tänäkin päivänä. Tällaisia puheita ja kirjoituksia on yli 350. Näistä mainittakoon homiliat Genesikseen ja kaikkien apostoli Paavalin kirjeiden kommentaarit. Lisäksi tulee koko joukko muihin aiheisiin liittyviä kirjoituksia. Erikoisuutena mainittakoon Lasten kasvatuksen pieni ohjekirja. Krysostomos näki, että kaiken epäjärjestyksen juuret kirkossa versovat huonosta lasten kasvatuksesta. Vanhemmilla on väärää kunnianhimoa ja vääriä tavoitteita lastensa kohdalla.

 

Loistavan saarnaajan maine levisi Antiokian ulkopuolelle. Vuonna 397 pyhä Johannes Krysostomos valittiin Konstantinopolin arkkipiispaksi. Maan pääkaupungissa Johanneksella ei ollut enää mahdollisuuksia saarnata niin usein kuin Antiokiassa. Hän joutui kiinnittämään huomiota moniin eri asioihin kuin aikaisemmin, mm. papiston hengellisen elämän syventämiseen. Tässä prosessissa hän toimi itse hyvänä esimerkkinä. Hän ylläpiti useita sairastupia ja pyhiinvaeltajien majoja. Hän paastosi ankarasti ja söi hyvin vähän  Hän kieltäytyi myös päivälliskutsuista heikon terveytensä vuoksi.

 

Johanneksen toimesta tehtiin myös innokasta lähetystyötä uusien kansojen saattamiseksi kristinuskon piiriin. Konstantinopolin ”puolipakanalliset” asukkaat olivat hänen mielenkiintonsa kohteena. Hän lähetti lähetystyöntekijöitä Traakiaan slaavien ja goottien alueille, Vähään-Aasiaan Pontokseen. Hänen toimestaan perustettiin piispanistuin Krimille. Innokkaita lähetyssaarnaajia lähti myös Foinikiaan, Persiaan ja Skyytiaan käänyttämään pakanoita kristityiksi. Johannes Krysostomos pyrki muuttamaan pääkaupungin loisteliasta jumalanpalveluskäytäntöä yksinkertaiseen, luostarimaisempaan suuntaan Antiokialaisen perinteen pohjalta.  Vastakkain olivat kehittyvä luostarilaitos ja suurkaupunkien loistokkaat jumalanpalvelukset. Hän kirjoitti runsaasti erilaisia rukouksia mm. sairaanvoitelun sakramenttiin.

 

Johannes Krysostomoksen erityinen eettinen mielenkiinto kohdistui niin tavallisiin kaupunkilaisiin kuin ylhäisön ja hovin edustajiin, joita kaikkia hän moitti epäkristillisestä elämästä. Keisarinna Eudoksia otti piispan silmätikukseen.  Muutamista piispoista kokoon kutsuttu piispainkokous tuomitsi hänet, ja vuonna 404 keisari karkotti hänet Konstantinopolista. Monien vastoinkäymisten ja kuumetaudin uuvuttama piispa kuljetettiin ensin Vähä-Armenian Kukusus-nimiseen kaupunkiin ”unohdetuimpaan nurkkaukseen koko asutussa maailmassa”. Täällä paikallinen piispa ja maallinen hallintojohtaja ottivat hänet ystävällisesti vastaan. Täällä hänen luonaan kävi paljon pyhiinvaeltajia, mistä keisari ei pitänyt, vaan määräsi hänet siirrettäväksi Mustanmeren rannalle vuonna 407. Matkalla uuteen sijoituspaikkaan hän kuoli huulillaan elämänsä tunnuslause ”Jumalalle kunnia kaikesta”. Näin päättyi ”Johanneksen tragedia”. Ja vuonna 438 Eudoksian poika Theodosios II päätti siirtää Johanneksen reliikit Konstantinopoliin, jossa ne juhlallisesti asetettiin Apostolien kirkkoon. Nämä reliikit, oltuaan välillä ”maanpaossa” Roomassa, ovat jälleen palanneet Konstantinopoliin.

 

Hänen opistaan ja opetuksistaan riittäisi kirjoitettavaa sivukaupalla. Bysantin kirkko ei koskaan laatinut Herran äitiä koskevia dogmaattisia määritelmiä. Hän oli yksinkertaisesti teotokos – Jumalansynnyttäjä, Jumalanäiti. Pohdittaessa Neitsyt Marian olemusta Johannes Krysostomos lukee Marian ominaisuuksiksi ei vain Aadamin syntiä – perussyntiä, vaan myös mielen kuohunnan, huolien kantamisen ja vieläpä kunnian tavoittelunkin. Näin joulupaaston lähestyessä on hyvä pitää mielessä, miten Johannes Krysostomos vuonna 386 muistutti siitä, kuinka Herramme syntymän juhlaa on vietetty Antiokiassa jo 10 vuotta. Sinne se oli tullut Roomasta.

 

Ylistettäköön tänään veisuin autuasta Krysostomosta, tulipatsasta, opetuksien veden täyttämää kuohuvaa virtaa, taivaallista mieltä, Jumalan tuntemisen kultaista suuta, syntisten takaajaa, katumuksen jumalallista saarnaajaa, kirkasta valistajaa  ja taivaallista ihmistä.    (Juhlan kiitosstikiira)

 

  Isä  Olavi  Merras

, , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: