Vuoden bestseller

15/11/2016

Kirjat, Kolumni

(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

(Kuva/Photo: Hellevi Matihalti)

SUOMEN ORTODOKSISEN kirkon kirjasyksyn bestseller, Ortodoksinen kalenteri, on jälleen ilmestynyt. En aio siihen juurikaan puuttua, koska sisällön suhteen en ole asiantuntija. Tein kuitenkin julkaisusta muutamia huomioita.

Tavalliseen tapaan tekijöiden nimiä ei mainita, mutta korviini on kantautunut huhuja, että ensi vuoden kalenterin tekijät olisivat kokonaan uusia ja täysin ammattitaitoisia. Muuttunut taitto miellyttää minua suuresti – sen sijaan fontin vaihtaminen harmaasävyisemmäksi on silmilleni vaikealukuisempi kuin edellisvuosien kalenterit.

Jatkuvuutta ilmenee kumminkin siinä suhteessa, että kirkkomme edelleen kuuluu niihin yhteisöihin, jotka painetussa sanassa eivät ´pakkoruotsia´ suosi. Tämä on minusta tavattoman murheellista, koska kirkossamme on varsin aktiivinen ruotsinkielinen vähemmistö. Lisäksi tosiasia edelleen on, että ruotsin kieli on Suomen toinen virallinen kieli. Itse kunkin mieltymyksistä huolimatta venäjän kieli ei sitä ole.

Esimerkki sivulta 124:

”Suomen ortodoksisen kirkon palvelukeskus.

”Synodal Office of The Orthodox Church in Finland.”

Ja lopuksi sama venäjäksi, jota en osaa; koneessani ei liioin ole kyrillisiä kirjaimia.

RUOTSIN KIELI on siis Suomen toinen virallinen kieli – ja Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu Ekumeeniseen patriarkaattiin, minkä kalenteri kyllä tuo esiin – tosin vain suomen kielellä.

Hämmästyttävää tässä kielipolitiikassa on se, että kirkossamme kuitenkin on edesmenneen emeritusarkkipiispan, Nikean metropoliitan jälkeen, jälleen sujuvalla ruotsin kielellä niin kirjallisesti kuin suullisestikin kommunikoiva hiippakuntapiispa, Oulun metropoliitta Elia.

Jos olisin Suomen ortodoksisen kirkon ruotsinkielinen jäsen, en olisi ilahtunut tästä tyrmäyksestä.

Koska Suomen ortodoksinen kirkko on vähemmistökirkko, sen aivan erityisesti kuvittelisi ymmärtävän omia vähemmistöjään.

Mutta kaikki tuntemani suomenruotsalaiset ortodoksit ovatkin sivistyneitä ja kielitaitoisia ja puhuvat erinomaista suomea suomenkielisten ortodoksituttaviensakin kanssa. Varmaan he eivät enää juurikaan kiinnitä asiaan huomiota.

Minä olen siitä kuitenkin tavattoman ärtynyt, koska sanavarastooni ei oikeastaan kuulu sana ´pakkoruotsi´.

Lisäksi kalenterikäytäntö on senkin vuoksi hyvin outo, että kirkon virallisella sivustolla kielet ovat oikeassa järjestyksessä: suomen kieli, ruotsin kieli, englannin kieli ja venäjän kieli.

MUTTA TÄTÄ kalenteria me siis ”pelastuksen vuonna 2017” käytämme ja sen mukaan elämme juhlapäivät ja paastonajat, ja siltä osin kalenterissa toivottavasti kaikki on oikein. Ainakin viikkonumerot ovat oikein toisin kuin vielä käytössä olevassa vuoden 2016 kalenterissa.

Ja kohtahan vuoden suosikkikirja joksikin aikaa painuu sivuun keskusteluissa,

sillä marraskuun lopussa kokoontuu jälleen kirkolliskokous Valamon luostarissa.

Kirkolliskokouksessa tullee esiin hyvinkin kiintoisia asioita aloitteiden perusteella. Myös aloitteiden tekijät kannattaa panna merkille – erityisesti se, miksi joku tietty kirkolliskokousedustaja esittää tietyn aloitteen.

Minun tekee mieli antaa pieni vinkki, koska aloitetta tästä ei käsittääkseni ole tehty. Onko tehty laskelmia, kuinka paljon edullisempaa olisi järjestää kirkolliskokous edes joinakin vuosina Kulttuurikeskus Sofiassa?

Kas, ne säästöt!!

 

Hellevi Matihalti

, , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: