Karppanen: Puuhaamassa

17/11/2016

Karppanen

(Kuva/Photo: pinterest.com)

(Kuva/Photo: pinterest.com)

”Nyt minä luulen, jotta ukkohi lähtöö kirkkoon, tuohon ommaasa. Se kun on luterilainen”, sanoi Hietalan rouva.
”Mikä sen mielen on muuttanna?” kysyi Jokelan rouva.

”No kun siellä on puuhamessu”, vastasi Hietalan rouva.

”Mikä se semmonen on?” ihmetteli Jokelan rouva.

”Siellä soapi ihmiset puuhastella kaikellaista mukavata messun aikana. Kuka kerrää kolehtia, kuka jakkaa virsikirjoja. Joku voipi huolehtia pikku lapsista, joku tehä jottaa muuta, mitä haluaa. Tai mitä tehä käsketään. Soapi siellä ommella ja virkatahi. Minun ukko vois kuttoa vaikka kalaverkkoa”, selitti Hietalan rouva.

”Mitä se sinä meinoot tehä?” kysyi Jokelan rouva.

”En kait minä siellä mittää tie kun oon ortotoksi. Van arvelin, jotta tienpä niille puuhalaulun. Tai sanokoot vaikka virreksi.”

”Sinäkö ossoot semmostahi tehä?” päivitteli Jokelan rouva.

Hietalan rouva nielaisi: ”Niin, eikä sitä tehessä mulla kauan nokka tohissu. Tosin tämä on vain tämmönen yksisäkkeistöinen. Van tarvihtooko se sen pitempi ollakkaa, kun näin hyvä on? Puuhavirsi. Kuuntelehan!”

Ja Hietalan rouva alkoi hyräillä:

 

”Mun puuhamaani kirkossa on,

saan siellä puuhata.
Laveita teitä turmiohon

ei tarvitse luuhata,

kun minut puuha pelastaa

ja puuhamessuun johdattaa.

 

Semmonen! Sitten paan loppuun vielä niinku tapana on elikkä Lyriikat: Hietalan rouva.”

”Voe elämän kevä sinun kansa!” siunaili Jokelan rouva.

Esko Karppanen

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: