Patriarkan tervehdyksessä ja arkkipiispan puheessa linjattiin ortodoksisen kirkon avioliittokäsitys

29/11/2016

Artikkeli

Valamon luostarin pääkirkossa toimitettiin ennen kirkolliskokouksen avausistuntoa rukouspalvelus arkkipiispa Leon johdolla. (Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Valamon luostarin pääkirkossa toimitettiin ennen kirkolliskokouksen avausistuntoa rukouspalvelus arkkipiispa Leon johdolla.
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous alkoi Heinävedellä Kristuksen kirkastumisen luostarissa maanantaina 28.11. Tänä vuonna kaudelle 1.6.2016 – 31.5.2019 valituille edustajille kokous oli ensimmäinen.

Ortodoksisen kirkon hallintoa sääntelee laki ortodoksisesta kirkosta. Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin, lukuun ottamatta kanonisia asioita. Kanoniset ja uskonoppiin liittyvät asiat tarvitsevat kirkon piispainkokouksen päätöksen.

Ennen varsinaisen kokoustyöskentelyn alkua kokoontuivat edustajat kirkollishallituksen jäsenten kanssa suljettuun istuntoon Valamon kulttuurikeskuksen saliin kello 9 aamulla kirkollishallituksen kyselytuntiin. Tilaisuudessa keskusteltiin kirkon tiedotuskeskuksen (OT) mukaan ” kirkon valtionavustukseen, tavoite- ja toimintasuunnitelmaan ja uskonnonopetuksen turvaamiseen liittyvistä kysymyksistä”. Paikalla oli myös kirkon palvelukeskuksen virkamiehiä vastaamassa kysymyksiin.

Perinteiseen tapaan toimitettiin ennen ensimmäisen täysistunnon alkua rukouspalvelus luostarin pääkirkossa Korkeasti Pyhitetyn Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leon johdolla papiston avustaessa. Rukouspalveluksen jälkeen asettuivat kirkolliskokousedustajat yhteiskuvaan.

Varsinainen kokoustyöskentely alkoi kello 13 luostarin kulttuurikeskuksen salissa. Ennen kokouksen alkua tarkisti kokoussalin ovella kirkon palveluskeskuksen lakimies Jari Rantala edustajien valtakirjat.

Kirkolliskokouksen I täysistunto alkoi läsnäolijoiden toteamisella. Kirkolliskokous oli täyslukuinen lukuun ottamatta esteestä ilmoittanutta Oulun metropoliitta Eliaa.

Kokouksen aluksi Korkeasti Siunattu Joensuun piispa Arseni luki Hänen pyhyytensä Konstantinopolin, Uuden Roman arkkipiispan ja Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen tervehdyksen.

Tervehdyksessään patriarkka perinteiseen tapaan määritteli tytärkirkon kirkolliskokouksen aseman:

”Tiedämme, miten hyödyllistä ja rakentavaa Kristuksen suurelle ja pyhälle äitikirkollemme on se, että pyhimmän ortodoksisen kirkkomme edustajat, pyhät piispaveljet, hurskas papisto ja maallikot kokoontuvat säännöllisesti vaihtamaan kokemuksia pelastavan diakonian ja kirkon työn tuloksellisemmaksi toteuttamiseksi ja Jumalan kuvan kunniaksi.

”Otimme suurimmalla ilolla vastaan tiedon pyhässä keskuksessamme siitä, että kuluvan kuukauden 28. päivänä kokoontuu Uuden-Valamon pyhässä luostarissa Suomen pyhimmän autonomisen kirkon jokavuotinen papiston ja maallikkojen kokous. Tätä kokoontumista keskeisesti linjaa kunniakkaasti ja onnistuneesti Kreetalla pidetty ortodoksisen kirkon Suuri ja Pyhä Synodi, jonka valittuun jäsenkuntaan kuului myös teidän rakas pyhyytenne, rakas veli Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo.”

Patriarkan tiedossa on Suomen kirkon kirkolliskokouksen esityslista ja esille tulevat asiat. Paimenkirjeen painotukset nostavat esiin kesällä Kreetalla kokoontuneen  ”Yhden, pyhän, katolisen ja apostolisen kirkon Pyhän ja Suuren Synodin aidon todistuksen uskosta Jumalihmiseen Kristukseen, ainosyntyiseen Poikaan ja Jumalan Sanaan, joka lihaksitulemisellaan, työllään maailmassa, uhrillaan ristillä ja ylösnousemisellaan on tehnyt tunnetuksi Jumalan Kolminaisuutena ja loppumattomana rakkautena.”

Patriarkka nosti paimenkirjeessään Suuren Synodin linjauksista esiin ortodoksisen kirkon avioliiton ja perhekäsityksen. Konstantinopolin patriarkaatissa on huolestuneena seurattu maallisen vallan suhtautumista perhekäsitykseen ja sakramentaaliseen avioliittoon Länsi-Euroopassa.

”Tämän ajan ideologisten virtausten keskellä Suuri ja Pyhä Synodi osoittaa päätöstensä kautta, että ortodoksinen kirkko kohtaa avioliiton sakramentin tarvittaessa sekä ankaruudella että pastoraalisella hellyydellä. Kirkko ei hyväksy jäsenilleen yhteiselämää samaa tai toista sukupuolta olevan kanssa eikä mitään muutakaan sellaista yhteiselämää, joka poikkeaa avioliitosta. Synodi painottaa, että kirkon täytyy ottaa käyttöön kaikki voimakkaatkin pastoraaliset keinot, että tällaisiin yhteiselämän muotoihin harhautuneet jäsenet voisivat ymmärtää katumuksen ja kirkon siunaaman rakkauden todellisen merkityksen.”

Patriarkan paimenkirjeen keskittyminen avioliiton sakramenttiin on nähtävä kannanottona yleiseen keskusteluun avioliiton merkityksestä eikä kirkolliskokouksen käsittelyssä oleviin asioihin. Eduskunnan hyväksymä laki samaa sukupuolta olevien oikeudesta solmia avioliitto ei kosketa Suomen ortodoksista kirkkoa: ortodoksisessa kirkossa avioliittoon kruunaaminen on sakramentti, mysteerio. Suomen ortodoksisessa kirkossa ei ole käyty keskustelua samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä.

Huomiota herätti kirkolliskokouksessa patriarkaatin selkeä näkemys avoliittoon.

Arkkipiispa Leo. (Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Arkkipiispa Leo.
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

I täysistunto jatkui Korkeasti Pyhitetyn Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leon puheella. Avauspuhe oli poikkeuksellisen pitkä ja linjassa Ekumeenisen patriarkan tervehdyksen kanssa. Arkkipiispa Leo puheessaan linjasi Suomen ortodoksisen kirkon kannan avioliittoon. Hän nosti esiin raamatullisen, historiallisen perspektiivin:

”Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa” (Matt. 22:30).

Evankeliumin selvä linjaus avioliitosta on lohdullinen. Se kertoo sen, miten taivaan järjestys on toinen kuin meidän ihmisten määrittelyt.

Avioliitto ei ole yksi ja ainoa kristillinen elämänvalinta. Mutta he, joille se suodaan, joutuvat hyväksymään idän kirkon järjestyksen Raamatun ja tradition erottamattomuudesta.

Nykyinen suomalainen avioliittokeskustelu ja perinteinen idän kulttuuri törmäävät yhteen määritelmässä avioliiton tarkoituksesta. Ortodoksisen kirkon avioliitto on enemmän historiallinen elämänjärjestys kuin vain kahden yksilön välinen sopimus parisuhteesta.

Avioliittoon liittyvä ortodoksinen ajattelu on tiiviisti yhteydessä traditioon. Ortodoksinen vihkitoimitus on historiallisesti juutalaisen hääseremonian perillinen.

Rukoukset ortodoksisessa vihkitoimituksessa vertaavat miehen ja naisen liittoa Jumalan ja Israelin liittoon. Vihkitoimituksessa toistuvat juutalaisen rukoustradition huudahdukset Jumalalle: ”Kiitetty olet Sinä, Herra, meidän Jumalamme!”, ”Siunaa heidät, Herra meidän Jumalamme” ja ”Kunnia olkoon Sinulle, meidän Jumalamme.”

Puheessaan arkkipiispa muistutti Idän katolisen kirkon noudattavan avioliittoon kruunaamisessa jopa Kristusta ennen periytyvään traditioon:

”Osa vihkimisrukouksista on itse asiassa suoraa lainaa juutalaisuudesta, kuten ”Pyhä Jumala ja koko luomakunnan luoja…” Avioparille rukoillaan samanlaista siunausta kuin Vanhan testamentin tunnetuille aviopareille Aabrahamille ja Saaralle, Iisakille ja Rebekalle, Moosekselle ja Sipporalle tai Joakimille ja Annalle.

”Erot idän ja lännen kristittyjen vihkikaavoihin tulivat jo 300-luvulla. Ortodoksisen kirkon vihkitoimitus pysyi uskollisena juutalaisuuden ja Vanha testamentin kielikuville. Lännessä avioliiton arvoa selittää apostolisen ajan kirje Diognetokselle, jossa kristittyjen sanotaan ”avioituvan muiden tavoin”.

Puheessaan arkkipiispa Leo palautti mieliin kirkkoisien opetukset ja avioliittoon kruunaamisen syvät juuret:

Kirkkoisät Gregorios Naziansilainen ja Johannes Krysostomos pitivät avioparin kruunaamista vihkimisen tärkeimpänä hetkenä. Ortodoksisen avioliittotoimituksen nimi liturgisissa kirjoissamme on edelleen ”kruunaustoimitus” ja keskeinen osa palvelusta on kolminkertaisesti sekä sulhaselle että morsiamelle luettu siunaus ”Jumalan palvelija (nimi) kruunataan Jumalan palvelijattaren (nimi) kanssa…”

Kruunaaminen on keskeinen osa vihkitoimitusta kaikissa idän kirkoissa Balkanilla, Lähi-idässä ja Intiassa. Morsiusparin yhteinen malja makeaa viiniä on sekin juutalaisesta hääseremoniasta. Yhteinen malja symboloi sitä, miten avioparin on jaettava yhdessä niin elämän makeat kuin karvaat hetket.

Ortodoksinen vihkimistoimitus päättyy edelleen juutalaisuudesta perittyihin toivotuksiin. ”Sinä, ylkä, menesty niin kuin Aabraham, tule siunatuksi kuin Iisak ja enene kuin Jaakob… ”Ja sinä, morsian, menesty niin kuin Saara, riemuitse kuin Rebekka ja enene kuin Raakel”…

Ortodoksinen avioliitto on teologialtaan ”kirkon äidin” juutalaisen tradition lapsi. Ja tuo juutalainen traditio näkyy avioliiton lisäksi kaikessa muussakin idän kirkon liturgisessa ajan pyhittämisessä.”

Puheensa lopussa arkkipiispa Leo vetosi kirkolliskokousedustajiin:

Me seuraamme pyhien isiemme Synodien säädöksiä ja säilytämme isien uskon jokapäiväisessä elämässämme kaikilla hyvillä tavoilla. Yleisen ylösnousemuksen toivossa ylistämme Jumalaa kolmessa persoonassa jumalallisin veisuin: ”Isä, Kaikkivaltias, Jumala, Sana ja Henki, yhtä olemusta oleva kolmessa persoonassa, yliolennollinen voima ja jumaluus, Sinuun me olemme kastetut ja Sinua me ylistämme kaikkina aikoina!” (Pääsiäiskanonin 8. veisu).

 

OT/Aristarkos Sirviö

Patriarkan tervehdys kirkon sivuilla (napsauta tekstiä)

Arkkipiispan puhe kirkon sivuilla (napsauta tekstiä)

, , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: