Pyhien esi-isien sunnuntaina

10/12/2016

Saarnavuorossa

(Ikonikuva/photo: OCA)

(Ikonikuva/photo: OCA)

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Nykyään on yleistynyt tapa jättää osallistumatta vigiliaan. Viikoittaiset jumalanpalvelukset suuntaavat mielemme ja sielumme kohti sunnuntaita, ylösnousemuksen päivää ja henkilökohtaista kohtaamistamme Kristuksen kanssa eli ehtoollisen pyhää mysteeriota kohti.

Suuri osa kirkkovuoden juhlien teksteistä lauletaan vigiliapalveluksessa liturgiaa edeltävänä iltana. Näitä erinomaisesti opettavia veisuja ovat eri stikiirat, troparit, kontakit, iikossit ja kanonit. Niinpä olennaiset asiat tämän sunnuntain sanomasta onkin kuultavissa vigilian vaihtuvista teksteistä. Ken jättää vigilian väliin, häneltä jää myös tärkeitä oppeja väliin.

Tämä sunnuntai yhdessä tulevan kanssa muodostavat Kristuksen syntymän valmistussunnuntait. Tänään vietämme pyhien esi-isien sunnuntaita, jolloin kirkkomme muistaa Vanhassa Testamentissa tutuiksi tulleita patriarkkoja ja profeettoja Aadamista Edelläkävijä ja kastaja Johannekseen. Viikon kuluttua taas muistellaan Kristuksen lihallisia sukulaisia sekä kaikkia niitä Jumalalle otollisia Aadamista pyhään Joosef Kihlaajaan asti, jotka julistivat Jumalan lihaksi tulemista.

Juhlan avuksihuutostikiira kertoo siitä näin:

 ”Uskovaiset, viettäessämme tänään esi-isien muistojuhlaa ylistäkäämme veisuin Kristusta Lunastajaa, Herraa, joka on väkevänä ja voimallisena tehnyt heidät suuriksi kaikkien kansojen keskuudessa ja toteuttanut suuria ihmeitä. Heistä Hän osoitti meille voimansa valtikan, ainoan miestä tuntemattoman ja puhtaan Jumalanpalvelijattaren Marian, josta kasvoi kukka, Kristus, tuoden kaikille elämän, ilmaisen nautinnon ja iankaikkisen pelastuksen. Herra, Sinä pelastit tulesta pyhän nuorukaiset ja Danielin leijonain kidasta, Sinä siunasit Aabrahamin, palvelijasi Iisakin ja hänen poikansa Jaakobin, ja Sinä näit hyväksi syntyä heidän siemenestään meidän kaltaisenamme pelastaaksesi muinoin horjahtaneet esi-isämme. Sinä, Kristus, otit vastaan ristin ja haudan, murskasit kuoleman kahleet ja nostit kanssasi ylös aikojen alusta asti kuolleissa olleet, jotka kumartavat iankaikkista valtakuntaasi.”

Stikiiran mukaan Kristus Jumala on tehnyt Vanhan Testamentin esi-isistä suuret kansojen keskuudessa, ja erityisesti esiin nostetaan Jumalansynnyttäjä, Kristuksen voiman valtikka, josta Jumala tuli lihaksi.

Jumalanpalvelusteksteissä toistuvat kolmen pyhän nuorukaisen ja profeetta Danielin teemat, samoin kuin esi-isä Aabrahamin, juutalaisten kantaisän, hänen poikansa Iisakin ja Iisakin pojan Jaakobin teemat.

Juhlan iikossi tuo eteemme ajatuksen siitä, että kolme pyhää nuorukaista edustavat salaisella tavalla Pyhää Kolminaisuutta:

”Tulkaa, viettäkäämme kaikki uskoen Aabrahamin ja muitten lakia edeltäneitten isien vuosittaista muistoa. Kunnioittakaamme arvon mukaisesti Juudan sukukuntaa. Ylistäkäämme Danielin rinnalla nuorukaisia, jotka Kolminaisuuden kuvauksena sammuttivat Babyloniassa pätsin liekit. Nähtyämme profeettain ennustusten toteutuneen huutakaamme suureen ääneen Jesajan kanssa: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, Immanuelin, joka merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.”

Yhteistä kaikille juhlan veisuissa mainituille esi-isille on se, että he ovat ennustaneet, julistaneet tai edeltä kuvanneet Kristuksen, Jumalan, lihaksituloa Vanhan Testamentin sivuilla.

 ”Kun kuuliainen isäsi vei Sinut, autuas Iisak, uhrattavaksi, Sinä kuvasit selvästi Kristuksen kärsimystä. Sen tähden Sinua ylistetään autuaaksi ja osoittautuneena Jumalan totisesti aidoksi ystäväksi Sinä nyt asut kaikkien vanhurskasten kanssa.”

Esi-isä Aabraham ja hänen poikansa Iisak nähdään jumalanpalvelusteksteissä Jumalan ja Kristuksen kuvana, ja Iisakin kärsimykset Kristuksen kärsimysten esikuvana.

Me olemme matkanneet joulupaaston alusta jo lähes neljän viikon ajan kohti Kristuksen syntymän, Jumalan inkarnaation, juhlaa. Matkaa on vielä vajaat kaksi viikkoa jäljellä. Maailman myrskyjen keskellä meidän on monesti vaikeaa kohdistaa ajatuksiamme tärkeimpään eli Kristukseen.

Vaikka emme olisikaan onnistuneet paastokilvoituksessa ennen tätä sunnuntaita, nyt on korkea aika ryhtyä valmistautumaan juhlaan.

”Minä näen oudon ja ihmeellisen salaisuuden: Näen luolan taivaana, Neitseen kerubi-istuimena, seimen semmoisena paikkana, jossa makaa sijoittumaton Kristus Jumala, jota me veisaten ylistämme.”

Kohta yhdymme jälleen lauluun: ”Kristus syntyy, kiittäkää!”

 

Isä Tapio Rautamäki

, , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: