Armon vuonna 2017

31/12/2016

Saarnavuorossa

Pyhä Basileos Suuri. (Ikonikuva/photo: OCA )

Pyhä Basileos Suuri.
(Ikonikuva/photo: OCA )

Oi kaikkien luotujen Luoja, Sinun vallassasi ovat aikakaudet ja aika. Siunaa, oi Herra, hyvyydelläsi tämänkin vuoden kierto, ja varjele rauhassa maatamme ja kansaamme ja pelasta meidät.

(Uudenvuoden tropari) 

On uudenvuoden päivä Herran vuonna 2017. On myös Suomen kansan itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden alku. Luomme katseitamme menneisyyteen, pohdimme sitä, mitä on tapahtunut ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Meillä on mahdollisuus kiittää Herraa kuluneesta vuodesta, siitä siunauksesta ja hyvästä, mitä olemme Häneltä vastaan ottaneet. Yhtä hyvin tulee kiittää niistä epämiellyttävistä tapahtumista, joilla Herramme on kasvattanut meitä. Opimme ymmärtämään, mikä on ollut meille siunaukseksi ja opetukseksi, vaikka asioiden kohtaamishetkellä olemme kapinoineet väittäen Jumalaamme epäoikeudenmukaiseksi. Luottaen Jumalan ohjaukseen rukoilemme laulaen uudenvuoden troparissa: Oi kaikkien luotujen Luoja, Sinun vallassasi ovat aikakaudet ja aika. Siunaa, oi Herra, hyvyydelläsi tämänkin vuoden kierto, ja varjele rauhassa maatamme ja kansaamme…  

Uudenvuoden muiston lisäksi tällä päivällä on kaksi muuta kirkollista muistoa: Jeesuksen nimen antamisen muisto ja kirkkoisä Basileios Suuren muisto. Hän kuoli tammikuun 1. päivänä vuonna 379. Hänen muistokseen toimitetaan tänä päivänä hänen nimeään kantava liturgia. Juutalaisessa traditiossa oli tapana kahdeksantena päivänä lapsen syntymästä antaa hänelle nimi. Siksi tätä päivää vietetään Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen nimen antamisen muistopäivänä. Luukkaan evankeliumin toisessa luvussa kerrotaan tästä tapahtumasta sekä episodi Jeesuksen lapsuudesta. Jeesus katoaa pyhiinvaellusmatkalla kolmeksi päiväksi vanhemmiltaan Jerusalemissa.  Kertomuksen asiat ovat symbolisia. Esimerkiksi kolme päivää kestänyt pojan etsiminen viittaa Jeesuksen kärsimyshistoriaan ja kuolleista ylösnousemiseen kolmantena päivänä.

Kertomuksella on myös historiallinen taustansa. Pyhiinvaellus Jerusalemiin kolme­na Vanhan testamentin suurena juhlana – pääsiäisenä, helluntaina ja lehtimajanjuhla­na – kuului israelilaisten perinteisiin. Nämä juhlat ovat jääneet elämään myös kristilli­sessä kirkossa. Ne ovat vain saaneet uuden sisällön. Joku kysyy, milloin kristillisessä kirkossa sitten vietetään lehtimajanjuhlaa. Vastaus on yksinkertainen: Herran kasteen juhlana, Teofaniana – kansankielellä loppiaisena. Se on juhlana vanhempi kuin joulu.  Lehtimajanjuhla on muuntunut teofaniajuhlaksi, jonka alkuperäisenä kristillisenä viettoaiheena on ollut maailmaan tulleen Vapahtajan, jumalallisen kirkkauden, synty­minen. Teofaniaa vietetään nykyisin ortodoksisessa kirkossa Herran kasteen juhlana, ja se on aina ollut kristillinen juhla, jota varhaisen kirkon kristityt eivät suinkaan ole omaksuneet pakanoilta niin kuin on väitetty. Vanhan testamentin juhlat elävät kristillisessä kirkossa.

Kertomuksella Jeesuksen lapsuudesta evankelista kuvaa Jumalan syntymisen ihmiseksi ja Jumalan Pojan ihmisyyden. Ihmisen ja Jumalan yhteistyö ihmisen pelastamiseksi alkaa toimia. Jeesus kasvaa ja kokee normaalin ihmisen elämän. Hän kasvaa ja vahvistuu niin kuin normaali ihminen. Hänelle karttuu ikää ja viisautta. Tässä kertomuksessa mainitaan ensimmäistä kertaa, että Jumala on Jeesuksen isä, niin että Jumalan Isän rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus on Hänen kanssaan. Jumalana sekä ihmisenä Hän kokee ja samalla pyhittää ihmiselämän jokaisen vaiheen. Näin tapahtuu siksi että hän on samanaikaisesti sekä Jumala että ihminen. Hänen kauttaan ihmisyys saa jumalallisen armon ja viisauden, mitkä ovat ihmisen ja Jumalan välisen liiton päämää­rä. Näin Jeesuksen varttuminen kohti aikuisuutta kuvaa ennalta meidän jokaisen kasvua liittoon Jumalan kanssa.

Uudenvuoden päivän liturgisista teksteistä suurin osa on omistettu pyhälle Basileios Suurelle. 300-luvun puolivälissä Vähän Aasian Kappadokiassa eli mielenkiintoinen kolmikko: Basileios Suuri, hänen veljensä Gregorios Nyssalainen ja heidän ystävänsä Gregorios Naziansilainen. Heidät tunnetaan nimityksellä kolme suurta kappadokialaista. He olivat ja ovat edelleen Vähän Aasian lahja kirkolle, jossa tuolloin heidän keskinäinen vuorovaikutuksensa oli merkittävää. Tämän totesi jo heidän aikalaisensa Iconiumin piispa pyhä Amfilocios. Pyhä Basileios syntyi vuonna 330 Kesareassa, kaupungissa, joka on tänäkin päivänä olemassa.

Basileios sai aikansa parhaimman koulutuksen ja sen myötä laajan sivistyksen.  Hän osoitti ”todeksi” myöhemmällä keskiajalla usein toistuvan lausahduksen: filosofia ancilla teologiae – filosofia on teologian palvelija. Eräässä puheessaan hän kehottaa nuoria kristittyjä hankkimaan mahdollisimman hyvän maallisen (filosofisen) sivistyksen voidakseen ymmärtää raamattua ja kristillisiä oppeja.   Muissa puheissaan hän käsitteli arkielämään ja sen etiikkaan liittyviä aiheita: rikkautta, juoppoutta, paastokilvoitusta, marttyyriutta, luostarielämää jne.  Eläessään itse luostarimaisissa olosuhteissa hän loi ortodoksisen yhteisöllisen luostarielämän säännöt. Opettaessaan luostarien asukkaita hän toteaa, että rikkaus ei sinänsä vie ketään kadotukseen, eikä köyhyys sellaisenaan ketään pelasta.  Pelastuksen ehtona on vapaaehtoinen köyhyys. Köyhien keskuudessa saattaa olla paljon enemmän maalliseen mammonaan kiintyneitä kuin konsanaan varakkaiden joukossa.

Jo ennen piispaksi vihkimistään 370 Basileios oli monessa mukana. Häneltä on mm. kuuluisa homilia Kuudesta luomispäivästä. Hän joutui myös keskelle kirkon opillisia kiistoja ollen niiden kanssa tekemisissä aina kuolemaansa saakka. Areiolaisuus oli saavuttanut suurten kansanjoukkojen ja hovin suosion. Keisari Valens karkotti Kappadokiasta jokaisen areiolaisuutta vastustavan piispan. Basileiosta hän ei kuitenkaan onnistunut karkottamaan. Gregorios Teologi ylistää Basileiosta ja hänen rohkeuttaan toimista keisaria ja areiolaisuutta vastaan.

Basileios oli merkittävä liturginen uudistaja, vaikka nimenomaan hänen nimeään kantavaa liturgiaa ei tuohon aikaan ollut olemassa eikä hänen kirjallisessa tuotannossaan ole mainintaa liturgian kaavasta tai sen teksteistä. Liturgisten tekstien uudistus liittyi käytyihin oppikiistoihin. Pian hänen jälkeensä lähes kaikkia Lähi-Idän liturgioita alettiin kutsua Basileios Suuren liturgiaksi tai Basileios Suuren jumalalliseksi liturgiaksi. Basileioksen itsensä kerrotaan osallistuneen ehtoollisesta neljästi viikossa; keskiviikkona, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Vuodelta 790 peräisin olevasta Codex Barberinissa – laaja euhologion – mainitaan kolme liturgian kaavaa, jotka kaikki kantavat nimeä Basileios Suuren liturgia. Tuon euhologionin mukaan ympäri vuoden toimitettiin keskiviikkona ja perjantaina ennenpyhitettyjen lahjojen liturgia, lauantaina anaforaltaan lyhyempi liturgia, Johannes Krysostomoksen liturgia ja sunnuntaisin pitkän anaforatekstin omaava Basileios Suuren liturgia. Näiden liturgioiden käytäntö on säilynyt meillä suuressa paastossa.

”Muista, Herra, tässä rukoilevaa kansaa kuin myös niitä, jotka ovat oikeista syistä jääneet tänne tulematta, ja armahda heitä sekä meitä suuressa laupeudessasi.  Heidän varastonsa täytä kaikella hyvyydellä.  Heidän avioliittonsa suojele rauhassa ja yksimielisyydessä. Pienokaiset kasvata, nuorukaiset opeta, vanhuksia tue, alakuloisia rohkaise, hajoitetut kokoa yhteen” ( Basileios Suuren liturgiasta ).

Siunausta vuodelle 2017

 

Isä Olavi Merras

, , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: