Teofanian jälkeisenä sunnuntaina

07/01/2017

Saarnavuorossa

Teofanian ikoni. (Kuva/Photo:Orthodox.net)

Teofanian ikoni.
(Kuva/Photo:Orthodox.net)

Kuudes tammikuuta, vietimme Kristuksen kasteen juhlaa, jota kutsumme Theofaniaksi – Jumalan ilmestymiseksi.  Nyt on Theofanian jälkeinen sunnuntai – jälkijuhlan aika ja päätösjuhla. Evankeliumit meille kertovat: ”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen.  Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”

Kristuksen kasteesta alkaa hänen julkinen toimintansa ja opetustyönsä, joka kiteytyy äsken kuulemaamme evankeliumin sanaan: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!”

Theofania juhlan suuressa vedenpyhityksessä ylistimme Jumalaa 600-luvun alussa vaikuttaneen Jerusalemin patriarkka Sofronioksen suulla, joka useita kertoja toistaa: tänään – tänä päivänä! Tässäkin pyhässä liturgiassa tässä ja nyt on Kristus läsnä, näin Sofronios:

Edellisenä juhlana näimme Sinut pienokaisena

ja nyt näemme Sinut täysikasvuisena,

Sinut, täydellisestä maan päälle ilmestyneen

täydellisen Jumalamme.

Tänään on koittanut juhlan aika, pyhien kuoro

on kanssamme kirkossa ja enkelit viettävät

juhlaa ihmisten kanssa.

Tänään on Pyhän Hengen armo laskeutunut

vesien päälle kyyhkysen muodossa.

Tänään on laskematon Aurinko noussut ja

Herran valkeus kirkastaa maailman.

Tänään luomaton sallii oman luotunsa panna

kätensä päänsä päälle.

Tänään profeetta ja Edelläkävijä lähestyy

Herraa, vaikkakin peläten nähdessään Jumalan

alentumisen luoksemme.

Tänään Herran läsnäolo muuttaa Jordanin

vedet parannusvirroiksi.

Tänään salaiset virrat kastelevat koko luomakunnan.

Tänään ihmisten rikkomukset pyyhitään pois Jordanin vesissä.

Tänään paratiisi avataan ihmisille, ja vanhurskauden

Aurinko paistaa meille.

Tänään Herran läsnäolo muuttaa Mooseksen

aikana kansalle tarjotun karvaan veden makeaksi.

Tänään olemme vapautuneet vanhasta valituksesta

ja saaneet pelastuksen uutena Israelina.

Tänään olemme lunastetut pimeydestä, ja

Jumalan tuntemisen valkeus kirkastaa meidät.

Tänään meidän Jumalamme tuleminen hajottaa

maailman pimeyden.

Tänään koko luomakunta säteilee ylhäistä valoa.

Tänään tulee eksytyksestä loppu, ja Herran

saapuminen valmistaa meille pelastuksen tien.

Tänään ylhäällä olevat viettävät juhlaa

alhaalla olevien kanssa, ja alhaalla olevat seurustelevat

ylhäällä olevien kanssa.

Tänään ortodoksien pyhitetty ja suuriääninen

juhlajoukko riemuitsee.

Tänään Herra kiiruhtaa kasteelle ylentääkseen

ihmisluonnon korkeuteen.

Tänään taipumaton taivuttaa päänsä oman

palvelijansa edessä vapauttaakseen meidät

orjuudesta.

Tänään olemme saavuttaneet taivasten valtakunnan,

sillä Herran valtakunnalla ei loppua ole.

Tänään maa ja meri osallistuvat maailman

iloon, ja maailma on täynnä riemua. Vedet näkivät

Sinut, Jumala, vedet näkivät Sinut ja pelästyivät.

Jordan kääntyi takaisin nähdessään jumaluuden

tulen, joka ruumiillisesti laskeutui ja astui siihen.

Jordan kääntyi takaisin nähdessään Pyhän

Hengen laskeutuvat päällesi kyyhkysen muodossa.

Jordan kääntyi takaisin nähdessään näkymättömän

näkyväisenä, Luojan lihaksi tulleena,

Herran palvelijan muodossa.

Jordan kääntyi takaisin ja vuoret karkeloivat,

nähdessään Jumalan lihassa, ja pilvet huusivat

ääneen ihmetellen paikalle tullutta Valkeutta

Valkeudesta, totista Jumalaa totisesta Jumalasta,

nähdessään tänään Jordanilla Herran juhlan

ja Hänet, joka hukutti Jordaniin tottelemattomuuden

tuoman kuoleman, eksytyksen

pistimen ja tuonelan siteet ja lahjoitti maailmalle

pelastuksen kasteen.

 

Theofanian vedenpyhitys osoittaa meille sen, että Jumala loi kaiken hyväksi ja antoi meille tehtävän: osallistua hänen omaan jumalalliseen olemiseensa, hengittämään elämän henkeä, tuntemaan Jumala ja hallitsemaan kaikkea sitä, mikä Jumala on luonut. Vedenpyhitys muistuttaa meitä omasta kasteestamme, joka ei ole nimen antamistoimitus – liian usein, valitettavan usein sanomalehtien perhetapahtumista kertovissa ilmoituksissa todetaan: lapsemme sai nimen kasteessa. Nimen antavat lapselle vanhemmat, ei siihen pappia tarvita ja nimenantorukoukset luetaan kahdeksantena päivänä syntymästä. On aivan toinen asia ilmoittaa: lapsemme vietti kastejuhlaansa!

 

Ihmisen suuri arvo on siinä, että Jumala loi ihmisen luomistaan olennoista tärkeimmäksi ja ainoaksi, jota varten Jumala on luonut ”kaiken näkyväisen ja näkymättömän”. Epistolassa meitä muistutetaan tästä kutsumuksestamme: ”kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa –

varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden.”

 

Mitä on tämä vesi, jonka Kristus Jordanilla pyhitti? Se on se sama vesi, josta me jokainen olemme ammen­taneet mahdollisuuden iankaikkiseen elämään, se on kasteen pyhä vesi. Tätä pyhää salaisuutta meidän on tutkittava ja omaa kristillistä vaellustamme. Olemmeko säilyttäneet kastepukumme puhtaana?

Kristus valitsi veden siksi elementiksi, jolla ihminen kastetaan Jumalan valtakunnan osallisuuteen. Vesi synnyttää armon elämän. Luomiskertomuksessa me näemme, että vesi oli ensimmäinen ele­mentti maailman luomisessa ja se oli myös aine, jota Johannes Kastaja käytti kastaessaan Herramme Kristuksen.

 

Vanhan Testamentin kertomuksessa vedenpaisumuksesta, Nooa – joka oli vanhurskas, kellui turvallisesti arkissa veden päällä, koska hänellä oli usko ja koska arkki oli puusta. Kristuksen ihmiseksi tulemisen jälkeen kristityt saavuttavat taivaan valtakunnan perillisyyden uskon hyveen, puisen ristin ja kasteen veden kaut­ta. Vesi pelasti Israelin kansan Punaisen meren ylityksen jäl­keen, syyrialainen Naeman parantui spitaalistaan kylvettyään profeetta Elisan käskystä Jordanissa seitsemän kertaa.

 

Siitä hetkestä lähtien, kun Jeesus astui Jordanin virtaan kastettavak­si, vesi – joka virtaa maan päällä, ei ole ainoastaan Jumalan luoma aine. Se pystyy, kun rukoillaan eläväksitekevää Pyhää Kolminaisuutta, uudestisynnyttämään ihmisen ja antamaan hänelle iankaikkisen elämän.

 

Vuosisatojen ajan vietti Jumalan kansa pääsiäisjuhlaa ainoastaan muistona vaelluksesta Punaisen meren poikki. Mutta kerran, sama­na päivänä, täyttyi uusi pääsiäinen, Jeesuksen Kristuksen pääsi­äinen. Kristus astui haudasta voittajana. Kasteallas merkitsee meille Kristuksen hautaa. ”Niin meidät kasteessa annettiin kuo­lemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.” Rm 6,4. Kaste on siirtyminen kuolemasta elämään. Sen kautta kuolemme pois synnistä, jotta eläisimme Kristuksen kanssa. Se on elämän kehto ‑ meidän pääsiäisemme.

 

Kastetoimitus alkaa kirkon ovella. Tässä kasteelle saapuva, kuten muinaiset israelilaiset, seisoo veden äärellä, odottaen innokkaasti, että Jumala johtaisi hänet toiselle puolelle. Kirk­ko johon hän astuu, ei ole vain näkyvä kirkko, vaan myös vielä enemmän Kirkko, uskovaisten yhteisö, se suunnaton kansa, joka on Jumalan perhe.

 

Kasteessa tulemme Kirkon yhteyteen, se on elämämme suurin hetki, meidän pääsiäisemme. Useimpien kohdalla se on tapahtunut sil­loin, kun emme itse olleet juuri mitään – muutaman viikon ikäi­siä, silloin Jumala suuressa hyvyydessään otti meidät omiksi lapsikseen.

 

Kaste antaa oikeuden päästä taivaaseen, mutta tällöin edessämme on tie, meidän kristillinen kutsumuksemme ‑ vaelluksemme tässä ajassa, tässä hetkessä, kuuliaisina Jumalan tahdolle. Matka kohti päämäärää, joka ei ole vähäisempi kuin: ”..olkaa täydelliset, niin kuin teidän Taivaallinen Isänne täydellinen on..” – se on vaikea tie, tie joka alkaa kasteesta: Kastevesi – elävä ja elämää antava, tulee hänessä – Kirkon yhteydessä elävässä – Kristuksen sanojen mukaan: ”..siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Jh 4,14.

 

”Mutta kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa. – Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden.”

 

Isä Johannes

,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: